Tietoa mainostajalle ›

Jos osaisin olla enemmän lapsi

8.4.2013

Facebook täyttyi eilen tilapäivityksistä, joissa kirottiin takatalvea. Aikuisia vitutti  harmitti, että juuri kun kevät on tehnyt tuloaan, ...

Facebook täyttyi eilen tilapäivityksistä, joissa kirottiin takatalvea. Aikuisia vitutti harmitti, että juuri kun kevät on tehnyt tuloaan, asfaltti on ollut kuivaa ja aurinko on paistanut monta päivää putkeen lempeästi lämmittäen, yhtäkkiä ihanan kevään pyyhkii alleen lumisade. Itseänikin kismitti.

Lapsen näkökulmasta lumisade on tilaisuus uudelle hauskalle leikille, pulkkamäkilaskuille, lumilinnoille ja lumienkeleille. Jokainen lumisade on lähes yhtä hauska kuin ensilumi.

Lumisade ei ole ainoa, mihin lapset osaavat suhtautua paremmin kuin me aikuiset. Oletteko koskaan seuranneet miten lapset kohtaavat täysin vieraita lapsia? Olen ollut muutamia kertoja ystävieni lasten kanssa leikkipaikoilla ja huomannut kuinka upean ennakkoluulottomasti lapset tutustuvat toisiinsa. Ulkoisella olemuksella ei ole merkitystä. Aina ei tarvitse edes olla yhteistä kieltä ja silti lapset onnistuvat löytämään yhteisen sävelen. Toisin kuin aikuiset, lapset eivät ensimmäisenä katso ulonäköä ja habitusta. Eivät tee sen mukaan päätelmää ihmisestä. He menevät avaramielisesti juttelemaan ja leikkimään.

Lapsilta puuttuu myös aikuisille, ah, niin tuttu tunne, häpeä. Tuo kahlitseva, itsetuntoa heikentävä ja aitoa minää piilotteleva tunne. Lapset tanssivat kun tanssituttaa, laulavat kun laulattaa ja tekevät sen aivan fiilispohjalta, välittämättä miltä se näyttää, kuulostaa ja vähiten, mitä muut ajattelevat! Oi jos minäkin! Kuinkakohan monta hauskaa juttua minulta on jäänyt tekemättä häpeänpelossa?
Tyypit bailaa huoletta!
Lapsilla on niin ikään luontainen taito kiinnostua kaikesta uudesta, tarve oppia uutta, tutkia ja kokea. Lapset ovat avoimia uusille opeille, ja he suorastaan hinkuvat päästä tutkimusretkille heille ominaisen uteliaisuuden houkuttelemana! Aikuiset, toiset aiemmin, toiset myöhemmin, jotenkin vain kangistuvat ja lopettavat kiinnostumasta uusista asioista. Eivät vastaanota uutta informaatiota. Menevät kippuralle maailmaansa.

Liikutuin siskonpoikani pyyteettömästä huomaavaisuudesta, jota hän osoitti luokkakaveriaan kohtaan. Siskoni ihmetteli, miksi poika otti aamulla kaksi pulkkaa mukaan kouluun. Selvisi, että ekaluokkalaisilla oli pulkkamäkipäivä, eikä pojan luokkakaverilla ollut omaa pulkkaa. Poika oli oma-aloitteisesti ajatellut kaverinkin parasta ja halunnut jeesata kaveria pääsemään mukaan pulkkailemaan! Voi jos me aikuisetkin!

Aikuisilla on myös tapana piilottaa tunteensa, olettaa että muut tietävät mitä haluamme ja tarvitsemme, olla marttyyreitä. Vaikka lasten oma tahto voi joskus ilmentyä aikuisille kiukutteluna, lapset osaavat sanoa mitä mielivät ja mitä eivät. TAHDON keinua, EN TAHDO leikkiä hiekkalaatikolla. Yksinkertaista, mutta niin vaikeaa meille.

Tietenkin pieni varauksellisuus, suojaava häpeä, varovaisuus ja jousto ovat myös hyviä asioita. Ne auttavat meitä suojelemaan itseämme, auttavat pohtimaan tekojemme seurauksia ennalta ja kunnioittamaan toistemme rajoja. Eikä työpaikoillakaan työnteosta tulisi mitään, jos kaikki ilmoittaisivat etteivät halua tehdä kyseistä projektia, vaan haluavat olla aina lounaalla. Kuitenkin, jos osaisimme olla sopivasti kuin lapset, elämässä voisi olla enemmän iloa ja arki saattaisi olla vähemmän kettumaista.

Lapsi ottaa ilon irti sateesta Norjan Trondheimissä sijaitsevassa graffitissa.
Loppujen lopuksi, nythän se eilinen lumi on jo sulanut pois ja tuo keli on taas keväinen. Turhaa angstailin.







You Might Also Like

0 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki