Tietoa mainostajalle ›

Millainen olin, osa 5

31.7.2013

Viimeinen osa haasteen ajankohdista. Annetut ajankohdat olivat elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010. Tämä o...

Viimeinen osa haasteen ajankohdista. Annetut ajankohdat olivat elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010.

Tämä osa on hyvä päätös muisteloille, sillä tämä aika on tavallaan tie siihen, mihin ollaan tultu. 

Osa 1, elokuu 1999, luettavissa täällä.
Osa 2, huhtikuu 2003, täällä.
Osa 3, maaliskuu 2009, täällä.
Osa 4, 18.9.2009, täällä.


Millainen olin, viimeinen osa, osa 5. 17.7.2010

Olen lopettanut muutama kuukausi sitten työt ravintola-alalla ja aloittanut uudet, normaalien ihmisten työt. Toimistohommat. Oma työpöytä, pikkuinen radio, viherkasvi ikkunalaudalla, aikuisten kalenteri, oma työpuhelinnumero, työsähköposti, ja mikä parasta, käyntikortit. Ihan sellainen aikuinen fiilis, korkkarit ja kaikki.

Istun toimistolla, muiden aikalailla viettäessä kesälomiaan. Minua ei haittaa. Olenhan saanut uuden työn ja vielä heti opiskelujeni päätyttyä. Sellaisen asiantuntijatyön. Muina asiantuntijoina sitä sitten vastaillaan asiakkaille. Tai ainakin sanotaan että palaan asiaan ja sitten otetaan äkkiä selvää, koska ei vielä ole hajuakaan vastauksesta, koska.. noh, koska olen vasta aloittanut alalla.

Vuodesta 2009 on tapahtunut työpaikanvaihdon lisäksi sellainenkin muutos, että meille on muuttanut asumaan koira. Italianvittikoira. Sellainen ihana, pieni , hassu ja vilkas penska. Koira on asunut nyt meillä melkein kuukauden ja se on lähes kolmekuinen. Se on ihana. Se on varastanut sydämemme. Se on meidän vauva.

Facebook on täynnä, siis täynnä, koira-aiheisia päivityksiäni. Olen hurahtanut.



Aloitettuani päiväduunit ja jättäessäni vuorotyöt taakseni, elämäni, ja elämämme, ovat sen verran säännöllistyneet, että meillä on aikaa ja halua sitoutua johonkin huollettavaan. Ennen (vielä vuosi sitten) suurelta tuntunut koiranomistajuus, tuntuu nyt juuri oikealta ja tarpeelliselta. Oman navan tuijottelun sijaan, haluamme huolehtia myös muista. 

Innostun niin paljon koirahommista, että koirakoulujen ja muiden harrastuksien lisäksi, lupaudun vapaaehtoiseksi sijaiskodiksi kodittomille koirille. 


Elämä on nyt kaikenkaikkiaan hyvää. Olen onnellinen ja ylpeä saavutuksistani. Eivät ne maailman suurimipia saavutuksia ole, mutta juuri niitä joihin olin pyrkinyt. Olen saanut tilaamani ja se tuntuu hyvältä. 

Tästä on hyvä jatkaa kohti haluamaani. -Sitä mitä se on nyt.




***

Saman vuoden talvena mieheni kosi minua lomareissullamme Gdańskissa, puolen vuoden päästä siitä meille tuli toinen koira, vuoden päästä kosinnasta menimme naimisiin ja siitä vuoden päästä saimme poikamme.

Tässä sitä nyt ollaan. -Passaa.




You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Ihana historiikki :)
    Olet hyvä kirjoittaja, mukava lukea tekstiäsi.

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki