Napinpainalluksella helposti helvettiin

12.7.2013

Facebookissa kiertää milloin mitäkin. Yhdellä napinpainalluksella tieto leviää sadoille ja taas tuhansille ihmisille.  Pelkästään eilisess...

Facebookissa kiertää milloin mitäkin. Yhdellä napinpainalluksella tieto leviää sadoille ja taas tuhansille ihmisille. 

Pelkästään eilisessä otannassani, sain Facebookista tietoa kadonneesta lapsesta, huostaanotetusta lapsesta, Radio Helsingin lakkauttamisesta, niin, ja siitä Päivi Räsäsen hommasta. Puhumattakaan synttärijuhlista, ensiaskeleista, kesälomamatkailusta, koiran hankinnasta, ja muista keveämmistä ja ihanista jutuista. 

Facebook on mitä mainioin kanava yrittäjille ja muille puskaradiosta hyötyville. Lisäksi se toimii tehokkaasti juurikin eilisen kaltaisen etsintäkuulutuksen tekoon, missä kadonnutta pikkuista haettiin. Onneksi lapsi löytyi. 

Sitten on se toinen puoli. 

Facebookissa levisi taannoin kuva miehestä, jonka väitettiin varastaneen jonkun puhelin ja ottaneen sillä kuvia itsestään. Tosi tyhmä varas. Paitsi että oliko se oikeasti se varas? Oliko puhelin myyty kenties Huutonetissä ja nyt ostaja onkin varas

Eerikan tapaus nostatti valtavan arvostelumyrskyn Suomen lastensuojelua kohtaan. Miksei puututa ajoissa, miksei asioille tehdä mitään? Nyt netissä kiertää video, jossa isältä viedään kotoa lapsi. Videon viesti on selvä. Lapsen viemistä arvostellaan. Video on sopivasti tunteita herättävä, että yksi napinpainallus tuntuu pieneltä ponnistukselta siitä, että tämä vääryys saadaan kaikkien silmien eteen. 

Tietämättä mitään kyseisen tapahtuman faktoista, en voi jakaa videota. En tiedä onko isä uhri. En tiedä onko lapsi ollut vaarassa. En tiedä, onko sosiaalityöntekijät tehneet väärin. En tiedä, en voi jakaa.

Taannoin Facebookissa levisi myös lynkkausviesti, jossa arvosteltiin eläinlääkäriä, joka oli naureskellen laiminlyönyt eläimen hoidon. Tämän seurauksena eläin kuoli. Tai niin viestissä kerrottiin.
Kävin lukemassa levinneen jutun kommentteja ja löysin lynkatun eläinlääkärin puolusteluyritykset kommenttikentästä. Eläinlääkäri yritti selittää hoitoaan ja saada julkaisun levittäjää ottamaan henkilökohtaisesti yhteyttä itseensä, jotta asia voitaisiin selvittää. Soihtujen ja talikkojen kanssa valmiina ollutta porukkaa ei paljon eläinlääkärin selittelyt kiinnostaneet. Harva edes oli kiinnostuneita lukemaan kommentteja. Pääasia että vääryys tulee julki.
 

Tekstien, videoiden ja kuvien julkaisu on helppoa verkossa. Kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa ja esittää asian totena. Seuraukset eivät ole yhteisölle dramaattisia, mutta yhdelle ihmiselle se voi olla helvetti. Tai sitten se voi pelastaa ihmisen. Terve kritiikki ennen jaa-nappia lienee tarpeen.

Poliisikin on antanut oman näkemyksensä erityisesti rikoksiin liittyvästä nettilevittämisestä. Muuhun kuin poliisin jakamaan tietoon kannattaa suhtautua kriittisesti. 

Kaikilla meillä on oma subjektiivinen totuutemme. Onko se oikein totuus, mikä tulee ensin julkisuuteen?

Lähdekritiikki, mediakritiikki, somekritiikki. Mitä näitä nyt on. 

***



Toivon sydämestäni, että eläimen menettänyt henkilö, eläinlääkäri, lapsen isä, lapsi, sosiaalityöntekijät ja poliisi, saavat kukin äänensä kuuluviin. En missään nimessä arvostele ketään heistä. En voi tietää mikä on koko totuus, en voi arvostella. Eniten toivon, että se osapuoli, joka on kokenut vääryyttä, saa oikeutensa. 



You Might Also Like

4 comments

  1. Aivan totta! Mä olin facebookissa ollessani todella huono jakamaan mitään tollaisia ja usein hiukan harmitti, että menin sellaisia katsomaankaan. Nyt on helpompaa, kun kukaan ei jaa tuollaisia (taistelen nyt kovasti sitä vastaan, että googlaisin mainitsemasi videon), eikä näin sellaisia tarvitse pällistellä.

    En tiedä onko tämä vain silmien sulkemista vääryydeltä, vai oman mielen säästämistä "turhuudelta". Turhuudelta siksi, että kun tarinalla on aina monta puolta, niin onko tarpeellista katsoa sitä yhtä puolta. Ja mitä saisin edes aikaiseksi katsomalla.

    Esimerkiksi juuri mainitsemasi eläinlääkärijuttu (josta myöskään en ole aiemmin kuullut): jos asianosainen ei ole ottanut edes yhteyttä kyseiseen lääkäriin asian tiimoilta, niin voiko juttu olla totta. Toisaalta mistä tiedämme varmaksi, ettei ole ottanut? Ja onko keskusteluissa avautunut lääkäri edes oikeasti se lääkäri? Kysymystulva voisi jatkua osaltani vaikka miten pitkälle, joten säästän aivojani (ja aivojasi) kaikelta ja lopetan todeten, että postauksesi oli täyttä asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Juurikin näin! Kyseenalaistaminen kunniaan!

      Minä olen niin tiedonjanoinen, että usein nähdessäni jonkin mielenkiintoisen tai tunteita herättävän jaon, alan tutkimaan sen taustoja tai vähintään yritän nähdä asian objektiivisesti. Usein minulta jääkin sitten jakamatta moni asia. Ne eivät ole tarpeeksi aukottomia tai minulla ei ole tarpeeksi vahvaa hajua sen totuusperästä.

      Mitä tuohon eläinlääkärijuttuun tulee, se kommentoija todella oli eläinlääkäri. Siitä en ole varma, oliko se juuri se kyseisen keissin eläinlääkäri, mutta näin hän väitti. Uskottavuus oli kohdallaan, kommentoijan kuitenkin ollessa oikeasti ell. Näin ulkomuistista muistelisin, että ell pyysi kirjoittajaa lopettamaan valheiden levittämisen, kertoi hoitaneensa eläintä Käypähoidon mukaan ja toivoi kirjoittajan ottavan heihin yhteyttä. Tiedä sitten. Voihan se todella olla, että ell on toiminut huonosti. Sitä ei voi ulkopuolinen tietää, juuri siksi en voi alkaa kummankaan leiriin.

      Poista

Hae