Sisustusterroristi iskee

21.8.2013

Tää on nyt nii-iin tärkeä asia, että mun on jaettava tää. Kenties saan vertaistukeakin... Ääääää! Se tiputti MUN (no okei meidän) häälahj...

Tää on nyt nii-iin tärkeä asia, että mun on jaettava tää. Kenties saan vertaistukeakin...


Ääääää! Se tiputti MUN (no okei meidän) häälahjaksi saadun Bourgien. Kahdesti. Materia-aarteeni, rakkaani, elämäni (tai huoneeni) valon. Olisi voinut ennemmin valita minkä tahansa muun lampun uhrikseen, mutta ei tätä! 

Siitä köpsähti kupu irti ja yksi pidikkeistä murtui. Siis silloin ekalla kerralla. Sen jälkeen en tietenkään nostanut sitä tarpeeksi ylös, vaan vain vähän ylemmäs, minkä luulin riittävän, mutta höps, kyllä se sinnekin ylsi. Ekan tippumisen jälkeen kuvun sai vielä paikalleen, koska kaksi kolmesta pidikkeestä piti sitä vielä kasassa. Nyt sitten kaveri sai lampun toistamiseen maahan, joten toinenkin pidike murtui.


No siitähän seurasi äidille vähän itkua, vähän aviomiehen haukkumista ja muuta hauskaa. -Ai miksi miehen haukkumista? No eipä ollut muitakaan ketä haukkua äkkiseltään. 

Siitä sitten mies hakemaan supermega-sormetyhteen-liimaa, jotta kupu saataisiin takaisin paikoilleen ja siten nainen hiljenemään. Minä huomasin sillä aikaa, että osat olivatkin menneet oikealla tavalla rikki, joten meidän toiset, vähän lyhyemmät, vaihtopidikkeet saattaisivatkin pelastaa tilanteen.

Alkoi osien etsintä ja vähän uutta hampaiden kiristelyä. Muistin, että olin puolihuolimattomasti (tietenkin) nakannut osat häiden jälkeen johonkin. Pienen kiroilun etsinnän jälkeen osat löytyivät, tietysti lääkekaapista, ja lamppu saatiin kasaan. 

Perheonni kukoisti taas ja lamppu sai uuden, ihan helv.. tosi korkean paikan.


Ta-daa! Elämä hymyilee taas. 

Hah! Eipä ylety enää!


Noh. Enitenhän koko episodissa harmitti - siis ylireagointini lisäksi - että tää oli kokonaan mun vika. Mä tiesin jo silloin ennen ensimmäistä tippumista, ettei lamppua kannata pitää niin alhaalla. Ekan kerran jälkeenkin arvelin, ettei sekään taso ehkä riittäisi, mille nostin lampun, mutta en tehnyt asialle mitään. Oma vika kun ei saanut aikaiseksi nostaa lamppua turvaan heti. 

Kerrasta.. eiku köh, kahdesta kerrasta oppineena, lamppu on ja pysyy ylhäällä.



You Might Also Like

6 comments

  1. Haha, nauroin ääneen viimeiselle kuvalle teksteineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä! Muakin vähän nauratti tuo kuvaustilanne :D

      Poista
  2. Hih...nyt saa poika muutaman sentin kasvaa, että ylettää lampun pudottaa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hihhii! Vaikuttais olevan tarpeeksi korkea paikka toviksi! :)

      Poista
  3. Meillä on onneks jo leffahyllyn edessä rauhoituttu, parhaimmillaan kun leffat lenteli pitkin olkkaria noin satatuhatta kertaa päivässä. Nyt niitä ehkä ohimennen vähän työnnetään vain hyllyssä taaksepäin ja yleensä taakse vain tiputellaan dubloja ja muita palikoita. Mutta periaatepäätös oli, että kaikkea ei tarvi nostaa lapselta ulottumattomiin.

    okei, lasiset ja muut oikeasti helposti rikkimenevät on ylhäällä. Ja jos olis tommonen tisainilamppu, niin varmaan sekin. Mutta ehkä tää ikea-kalustus joutaakin laittaa vaihtoon, kunhan heppu ei enää kaikkea hajota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei meilläkään oo aikomusta kaikkea piilottaa, mutta toi on mun (meidän) mun (meidän) aarre.. häälahja ja kaikkee, hehhe. Meilläkin on dvd:t, lehdet, tupperit ja kaikki mihin tuo ipana pääsee käsiksi, aina hujan hajan. Lapsi sotkee, vanhemmat siivoo, lapsi sotkee, vanhemmat siivoo. Mutta täähän on tää tutkimusvaihe! :)

      Poista

Hae