Viikonloppuna vietettiin minun 31-vuotissyntymäpäivää. Perjantaina mies oli (melkein koko päivän) vapaalla, joten kävimme ystäväperheen kanssa lounaalla ja kävimme asioilla kaupungilla. Ennen kotiinlähtöä piipahdimme vielä hörppimässä kauden ensimmäiset glögit. Ihana, tunnelmallinen Fontana ja lämmin glögi, aah. No onhan tässä nyt on jo tovi fiilistelty joulua, mutta ensimmäinen glögi vie taas äiti-ihmisen pikkaisen lähemmäs joulumieltä. Illalla kokkailin miehelle kynttiläillallisen, jonka söimme vasta kun lapsi oli jo mennyt yöpuulle.
Vaikka oikea syntymäpäivä olikin sunnuntaina, minä vaatimattomasti tykkään fiilistellä sitä(kin) vähän kauemmin, vaikka koko viikonlopun. Mies joutui menemään työhommiin sunnuntaina, joten vanhenemistani juhlittiin jo lauantaina. Mitään kreisipaardeja ei järjestetty, vaan mies tarjoili minulle kahvit kakun kera ja antoi lahjan. Illalla menimme ystäväpariskunnan kanssa leffaan ja syömään, ja niin nämä vanhukset olivatkin jo kymmeneltä takaisin kotona. Oikeastaan en edes kaivannut sen suurempia bileitä - hyvä leffa ja ennen kaikkea hyvä ruoka rauhassa nautittuna, ovat luksusta.
Koko viikonlopun kohokohta kuitenkin oli käppänän lahja äidilleen...
Ta-daa!
Käppänä säästi superyllätyksen sunnuntaille ja aivan yllättäen päätti kävellä muutaman askeleen äidin luo. Kun isi tuli kotiin, pikku-ukko pisti vieläkin paremmaksi ja käveli keittiöstä olohuoneeseen, ainakin neljän metrin matkan! Mieshän kehaisi heti sen olleen heidän yhteinen suunnitelmansa äidille yllätykseksi, mutta kyllä sen isin silmäkulmasta näki, että aika puskista tuo uusi taito tuli.
Tänä aamuna pelkäsin jo uuden kyvyn olleen silmänlumetta tai unta, koska käppänä ei tahtonut millään esitellä kävelyään uudelleen. Kuitenkin pienen maanittelun jälkeen hän nousi uudelleen nelivedosta kahdelle jalalle ja osoitti parilla askeleella taidon olevan edelleen tallessa. Taidonnäytteet jäi siltä erää siihen ja taas jatkettiin matkaa kontaten.
Mutta eipä se kukko käskien laula. - Hetki sitten, katsellessani aivan toisaalle, huomasin pienen tallustavan, kaatuvan ja taas jatkavan itse matkaansa kävellen. Aivan omassa rauhassaan treenaten, kieli keskellä suuta ja hartaasti keskittyen. Muina taaperoina. En uskaltanut pihahtaakaan, oli huikeaa vain seurata sivusta pikkuisen päättäväistä askelta ja vankkumatonta keskittymistä. Sitten taas kuului köps ja matka jatkui kontaten.
Aikamoinen syntymäpäiväyllätys! Tämän virstanpylvään päivämäärän muistaa vielä mummonakin.
10 comments
Myöhäiset onnittelut! :) Ihana lahja pojalta tosiaan!
VastaaPoistaKiitos onnitteluista! :) Hienosti isä ja poika suunnitelleet lahjan, eiks jeh? ;)
PoistaMyöhäiset onnittelut täältäkin! Käppänä on salaa treenaillu!
VastaaPoistaKiitos! :) Ihan selkeesti joo!
PoistaOnnea <3 :)
VastaaPoistaIhanan yllärin käppänä järjesti <3 :)
Kiitos paljon! <3
PoistaTaitaa isäänsä tulla lahjojen suhteen. Aina osaa yllättää mut iloisesti! :)
Onnittelut kolmeykköselle! Mä oon synttäreiden kanssa ihan samanlainen kuin sinä. Me juhlitaan myös aina ja usemmalla eri kokoonpanolla. Se on oikein!
VastaaPoistaIhana pikku kävelijä :)
Kiitos! Pikku kävelijä on kyllä symppis, pikkuinen apina. Ja kyllä synttärit (ja kaikki muutkin juhlat) on juhlittava kunnolla! Mä rakastan juhlia, kahvitteluja, kestityksiä - ihan kaikkea, millä voi piristää arkea! Hyvä siis me! :D
PoistaMeinasin lisätä tonne aiempaan, että sama koskee kaikkia juhlia! :D Elämää pitää piristää pienillä (ja isoilla) kemuilla aina säännöllisin väliajoin. Ja juhlien väleissä kahvitteluilla ja kestityksillä... Hyvä me, kyllä! ;)
PoistaHah! Hyvä! :D
Poista