Itkevä huilu

10.4.2014

Isäni lauloi minulle aina lapsena yhtä tiettyä unilaulua. Isompanakin lapsena pyysin välillä isääni laulamaan minulle sitä. Se oli surumieli...

Isäni lauloi minulle aina lapsena yhtä tiettyä unilaulua. Isompanakin lapsena pyysin välillä isääni laulamaan minulle sitä. Se oli surumielinen laulu, ja usein kuuntelinkin isäni laulua kyynel silmässä. Silti halusin aina isäni laulavan minulle sen. Isäni oli taitava laulaja, ja hänellä oli miellyttävä matala ääni.

Kun meidän lapsi oli vasta vatsassa, lauleskelin toisinaan Itkevää huilua vatsalleni. Kun lapsi syntyi, rauhoittelin itkevää lasta (ja itseäni) laulamalla tätä laulua. Puolentoista vuoden aikana laulua on laulettu lukematon kerta. Välillä se on jäänyt hetkeksi taka-alalle muiden laulujen ollessa pinnalla, mutta vastikään myös lapsi on osoittanut erityistä kiintymystä lauluun.

Jos lasta ärsyttää, vaipanvaihto ei oikein huvittaisi, kiukuttaa ja iltatoimet tuntuvat väsymyksen vuoksi hankalilta, syliin ottaminen ja tämän laulun laulaminen rauhoittaa lapsen heti. Lapsi kääntää katseensa minuun ja katsoo minua ylös suoraan silmiin hymyillen vienosti. Kun iltatoimet on saatu rauhassa päätökseen, nappaamme vielä maidon mukaan, vilkutamme heipat koirille ja vetäydymme yöpuulle.


Ennen kuin lapsi menee nukkumaan, hän juo sylissäni maitoa ja laulan hänelle vielä tämän laulun. Nyt aivan rauhassa ja ajan kanssa. Vanhan kaappikellon raksutuksen tahdissa laulan kaikki viisi säettä. Rauhoitun itsekin laulun aikana, ja hektinen päivä pyyhkiytyy mielestäni. Toiseksi viimeisen säkeen kohdalla minulle meinaa tulla kyynel silmäkulmaan. Samoihin aikoihin lapsen silmät alkavat lurpsua unentulon merkiksi.


Minulle on tärkeää laulaa aina laulu loppuun, sillä loppu on onnellinen. Siksi huilu itkee – ilosta. Vaikka lapsi ei vielä ymmärrä kunnolla sanojen merkitystä, haluan, että surumielinen laulu saa kauniin päätöksen. Sen päälle on hyvä nukahtaa.

Kun isäni kuoli, halusin ehdottomasti, että hautajaisissa kuullaan tuo laulu. Laulu oli minun ja isäni yhteinen juttu, ja minusta isäni elämän piti saada sen laulun suoma rauhallinen ja kaunis loppu.

Itkevää huilua laulaessani muistan elävästi isäni äänen ja sen seesteisen tunnelman ennen nukahtamista. Sen haluan periyttää omalle lapselleni. Siten isäni, lapseni isoisä, elää kanssamme aina, vaikkei koskaan nuorinta lastenlastansa saanutkaan tavata. 


You Might Also Like

14 comments

  1. Juuri olin ajatellut lähiaikoina kirjoitella samasta aiheesta. Meillä laulellaan Unilintua ("Lasta nukuttaa, kohta silmät hän sulkee...") ja olen kaivannut jotain muutakin lauleltavaa. Ongelma vain meinaa olla lapselle laulelun kanssa, että itseäni alkaa aina itkettää :´) Tuota Unilintua, Lounatuulen laulua ja Ihme ja kummaa on onneksi tullut hoilattua jo sen verran, että on jo vähän turtunut, eikä mene homma ihan äidin tyrskimiseksi.
    Ihana juttu, että jatkat isäsi ja sinun yhteistä perinnettä rakkaan lapsen kanssa <3

    Hiljakkoin löysin kivan blogisi ja lisäsin heti lukulistalleni.
    Terkuin Nunu / http://ainalahellani.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun oot löytänyt! Pitääpä käydä kurkkaamassa sunkin tontilla!

      Mulla oli yhdessa vaiheessa myös "maan korvessa kulkevi lapsosen tie" -laulu sellainen, mikä saattoi tuoda kyyneleet silmiin. On herkkää, kun oma laulu alkaa itkettää! ;)

      Poista
  2. Olipa kaunis kirjoitus <3 piti vähän pyyhkäistä silmäkulmia.

    VastaaPoista
  3. Olen monesti ajatellut antaa sinulle palautetta siitä, miksi mielelläni luen blogiasi kun sen kerran sattumalta löysin. Nyt tämä herkästi oivaltava kirjoituksesi sai minut ajatuksesta tekoon. Sinulla on sana hallussasi ja teksteissäsi on huumoria, kuvat pojasta aivan ihania, hänen ilmaisuvoimainen pieni hahmonsa ilman, että kamera loukkaa hänen yksityisyyttään. Teksteissäsi ei ole mitään imelää tunteilua, mutta niistä välittyy kuitenkin rakkaus ja ymmärrys lasta kohtaan, hänen ehdoillaan, hänen persoonaansa arvostaen.
    Ota lauluohjelmistoosi myös Rautavaaran ja Mustapään Sininen uni, maaginen unen- ja sadunomainen tunnelma. Se on toiminut minun elämässäni yli 60 vuotta ja soisin kaikkien pikkuihmisten pääsevän sen taikapiiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh! Kiitos, ihana palaute! Tuli tosi hyvä mieli, kauniisti sanottu.

      Pitääpä tutustua mainitsemiisi biiseihin!

      Poista
    2. Minunkin piti suositella Sinistä unta, on ollut meidän perheen suosikki pojan syntymästä saakka. On vain niin tunteita herättävä, että itse en pysty vieläkään (pojan ollessa 1,5v) laulamaan sitä pojalle kyynelehtimättä, ja pikkuisen joudun silmäkulmaa pyyhkimään silloinkin kun isänsä sitä hänelle laulaa <3

      Poista
    3. Joo, Sininen uni on täälläkin ollut laulannass, en vain tahdo muistaa sen sanoja... sitten se on jotain "jaaa sillä on sininen öö auto, ja sininen uninen öö vyö.." :)

      Poista
  4. Nonni, nyt tirautti porilainen kyyneleen (vieläpä töissä), mutta ei voinu muuta. Kaunis teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua porilaine, anteeks et mä ny sua tällai itketin! <3

      Poista
  5. Kaunis kirjoitus, moniulotteinen ja koskettava!

    http://www.lily.fi/blogit/nainen-ajattelee

    VastaaPoista

Hae