Kohta kaksivuotiaani

8.9.2014

Tänään tajusin sen taas: aika kuluu luvattoman nopeasti. Samaan aikaan, kun tuntuu ihanalta, että lapsi kasvaa, oppii ja kehittyy, se tuntuu...

Tänään tajusin sen taas: aika kuluu luvattoman nopeasti. Samaan aikaan, kun tuntuu ihanalta, että lapsi kasvaa, oppii ja kehittyy, se tuntuu hurjan haikealta. Lapsen lähestyttyä vuoden ikää, minulle tuli kaihoisa tunne vauvavuoden päättymisestä. Nyt siitäkin on jo vuosi.

Otin taaperon tänään vauvan lailla syliin. Lapsi katsoi ylös silmiini aivan kuten vauvanakin, ja minä saatoin taas muistaa kirkkaasti sen pienen, 51-senttisen, 3710-grammaisen käärön, jonka syntymä mullisti koko elämämme.


Kerroin taaperolle, kuinka sinä syyskuisena päivänä paistoi aurinko. Kuinka isänsä kanssa ajoimme sairaalaan ja kuinka kutkuttavan jännittävä ja odotusta täynnä se hetki oli. Kerroin, kuinka lapsi nostettiin syliimme, ja miten ihmeellistä se oli. Kerroin sairaala-ajastamme ja siitä, kun isi oli sairaalassa joka päivä meidän kanssamme.  

Kerroin, kuinka lapsi tuotiin kotiin, jossa kaksi koiraa haistelivat tohkeissaan perheen uusinta. Kerroin, miten koti tuoksui viiden sairaalapäivän jälkeen vieraalta, mutta kuinka se sai aivan uuden merkityksen lapsen myötä. Kerroin, miten ihmiset tulivat katsomaan pientä lastamme ja kuinka ihastuksissaan kaikki olivat.


Kerroin, kuinka lapsi oli maailman ihanin ja miten onnellisia me olimme hänestä. Kerroin, että se maailman ihanin lapsi oli hän ja on edelleen.

Taapero kuunteli tarinaa käsivarsillani makoillen, aina välillä hymyillen. Sitten se ähisi tomerasti itsensä ylös ja lähti leikkimään. Koska eihän se enää mikään vauva ole.

You Might Also Like

10 comments

  1. Oottepa ihanat! <3 Ja kohta siellä sylissä on jo se seuraava nuuskuniska. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih <3 Niin onkin kohta, ja sekin jotenkin vetää haikeaksi siitä, että tuo tosiaan on jo iso. Tai no iso ja iso, mutta ei ainakaan enää vauva. Ja kuinka isoksi tuo eka pieni kasvaakaan, kun se uusi pieni tulee! Ohhoh. Voi äitiyttä.

      Poista
  2. <3 Ihanasti kerrottu <3 Ja kaikki niin totta! Tuli ihan kyyneleet silmiin.

    VastaaPoista
  3. Yhyy! Meidän eka on vasta matkalla, ja eihän tätä nyt voinut kuivin silmin lukea. Ihana :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, onnea! Saako nyt sanoa sen peruskliseen, että se vauvavuosi menee ihan sairaan nopeesti - nauti siitä. Koska se menee ihan sikanopeesti. Mut ei siitä silti aina voi ja muista nauttia, koska onhan se myös usein raskas ja väsyttävä. Silti mulle iski silloin ihan kauhea haikeus, kun lapsi täytti yksi. Nyt se täyttää jo kaksi, mutta onneksi haikeus ei ole sentään tuplaantunut! :)

      Poista

Hae