Tiekste sen, kun menee nukkumaan koo ottassa ja herää koo ottassa. Sitten nousee aamulla ylös, eikä osaa muuta kuin olla koo ottassa. Yölläkin on tullut herättyä suden hetkellä tunniksi, mistä koo vain kasvoi kasvamistaan.

Sitten, siinä aamupalaa syödessä, yksi kaksivuotias käy vääntämässä radiota isommalle, koska sieltä tulee sen mielestä joku hyvä rokki. Alkaa tanssia siinä jalkojesi juuressa. Tanssia on vähän laiha sana, koska se lapsi jammaili. Isolla jiillä. Pää heilui puolelta toiselle, yläkroppa oli vähän kumarassa eteen ja sen jalat nytkyi. 

Sitten on itse siinä, tyhmä, turha koo ottassaan, eikä voi muuta todeta kuin: hitto taapero, sä oot hyvä jätkä. 

Se siitä koosta.