Äidiltä lapselle

16.12.2014

Melkein harmittaa, etten hoksannut aiemmin vintillämme olevan pussillinen aarteita. En tiedä miksi, mutta esikoista odottaessa en vain taj...

Melkein harmittaa, etten hoksannut aiemmin vintillämme olevan pussillinen aarteita. En tiedä miksi, mutta esikoista odottaessa en vain tajunnut, että se nukke, jonka pää vilkkui muovipussista, kantoi yllään minun, siskoni ja veljeni ensipukua. 

Sellaista pukua, jonka isäni on ostanut 70-luvulla esikoiselleen, eli siskolleni ensivaatteeksi. Oli kuulemma nimenomaan halunnut ostaa jonkun spesiaalin vaatekerran syntyvälle vauvalle. Ja se samainen puku päällään lapsuuden nukkeni – Somitimi muuten nimeltään (?!) – on hengannut yli kaksikymmentä vuotta varastossa, enkä minä ole sitä muistanut aiemmin.

Eikä siinä vielä kaikki. Samaisessa pussissa oli muitakin löytöjä! 


Olen saanut lapsena näemmä vanhoja vauvanvaatteitani nukelleni käyttöön. Esimerkiksi tuo puna-valkoraidallinen vaate on kummitätini tekemä potkupuku minulle ja tuo vihreä-valkoraidallinen on juuri se ensivaate, jossa kaikki meidän perheen vauvat on tuotu kotiin. 

Esikoisemme kannettiin kotiin isänsä vanhassa puvussa, mikä näkyykin tässä yksivuotispostauksessa. Nyt, kun tajusin kaivella nuo minun vanhat vaatteet esille, meidän nuorempi lapsi saakin tulla sitten kotiin minun ensipotkarissani. 

Potkupukuun kuuluva paita jäi kuitenkin pesusta huolimatta vähän kellertäväksi. Lisäksi se on vähän hassun mallinen ja epäkäytännöllinen, vaikka siinäkin on kyllä ne ristiinsolmittavat nauhat. Mutta kuten esikoisellekin, myös tälle kuopukselle voidaan ihan hyvin pukea nykyaikainen body alle ja perintöpuku siihen päälle.


Olen niin onnellinen, että löysin nuo vaatteet edes nyt. Lilan potkupuvun muistan nähneeni jossain vanhassa kuvassa päälläni. Valkoista, punakukkaista pukua en muista, mutta se on niin khuul, että käyttöön tulee joka tapauksessa. Myöskään tuosta suloisesta neulepuvusta en ole ihan varma, onko se meidän vai jonkun muun vanha, mutta käyttöön pääsee myös! 

Historian havinan lisäksi vaatteissa on ihailtavaa, etteivät värit ole haalistuneet ollenkaan ja se, että kankaat ovat todella hyvässä kunnossa. Yli kolmekymmentä vuotta vanhoja kledjuja kuitenkin. Pesuohjeissa lukee, että 100-prosenttista puuvillaa ja pesu kuudessakympissä. 

Ovat varsin hurmaavia, olen mielissäni! 

You Might Also Like

6 comments

  1. Ihania löytöjä! Meilläkin on käytetty ja käytetään joitain mun vanhoja helmiä tytöillä, ihanan nostalgista kun ite muistaa jotkut vaatteet. Ja jotkut vaatteet on esim. mun äidin tekemiä niin varmasti hänellekin kiva nähdä ne seuraavalla sukupolvella käytössä. Ja kuulemma meidän lapset näyttää aina ihan minulta kun niillä on mun vanhat vaatteet päällä (vaikka esikoinen on kyllä täysin kopio isistään!) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on ihan varmasti kiva nähdä edelleen käytössä! Ja on niissä kyllä mahtava nostalgia-arvo! <3

      Poista
  2. Meitsi kunnostautui pyykkärinä 9v sitten. Huoletta samaan koneeseen mun vanha ruskea froteinen kietaisupaita ja esim mun pikkuveljen vanhat valkoiset muumihousut (veli on -00 syntynyt :D) .
    Ja sitten, 20v jälkeen (ja ainakin 4 lasta oli käyttänyt) siitä ruskeasta paidasta vielä irtosi väriä paljon niihin valkoisiin housuihin ;)
    Että kyllä, on pidetty noita froteevaatteita kaikilla meidän vauvoilla.. :)
    /kippuralla

    VastaaPoista
  3. Voi, noi vanhat vaatteet on ihania! <3 Mä sain just eilen käsiini mun vanhat velourpotkarit, jotka tulivat lahjaksi sairaalassa 30 vuotta sitten. Harmi kun ovat sen verti isot että meidän tuleva (mini)vauva hukkuisi niihin kotiutuessaan, mutta meneehän ne toki myöhemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Just noi velourit on niin meidän lapsuutta! Haha! Onneksi pääsette myöhemmin käyttämään kuitenkin niitä. Ja ootte muistanut ne – toisin kuin minä ekan kohdalla :)

      Poista

Hae