Tietoa mainostajalle ›

"Mihin se ruoka nyt meni? Se oli ihan just tässä! Mä en kestä, ihan oikeesti. Tiedätkö sä siitä jotain? Ei se ole jääkaapissa, eikä täs...

"Mihin se ruoka nyt meni? Se oli ihan just tässä! Mä en kestä, ihan oikeesti. Tiedätkö sä siitä jotain? Ei se ole jääkaapissa, eikä tässä liedellä... mä en tajua, ei se nyt vaan voi kadota!"

"Aa, kappas, mä olin laittanut sen tänne kattilakaappiin."

***

Äitiä on vähän väsyttänyt viime aikoina. Jokin aika sitten ehdin jo leijua, että meillä nukutaan täysiä öitä, mutta se oli vain jokin harha. Enää ei todellakaan nukuta. Viime yönä heräsin nollanollakolkyt ja siitä puoli kahdeksaan asti nukkuminen tapahtui vain torkahduksina, parhaillaan puolen tunnin jaksoissa. Lapsi heräsi jatkuvasti ja uni tuli vasta kun äiti rauhoitteli uudelleen uneen. Myös kesken päiväunien saa käydä tuuduttelemassa, eikä se edes aina auta, vaan päiväunet jäävät lyhyeksi. Välissä on ollut kuitenkin täysiä öitä, joten moinen heräily ihmetyttää.


Olen miettinyt pääni puhki, mistä heräily voisi johtua. Voisiko hampaiden tulo häiritä yöunia? Onko lapsella liian kuuma tai kylmä nukkuessaan? Voisiko yöllä kastuva vaippaa herättää lapsen? Mikään niistä ei kuitenkaan ihan täsmää, koska lapsi kuitenkin nukkuu kolmekin tuntia äitini tai siskoni laitettua hänet päiväunille ja koska lapsi nukkui juuri iloisesti 12 tuntia heräämättä yökyläillessään serkkujensa luona. 

Mieleeni juolahti, voisiko nukkumattomuus johtua tämänhetkisestä eroahdistuskaudesta? Että heräileekö lapsi varmistamaan, että minä olen paikalla? Jos kerta muiden nukuttamana lapsi nukkuu hyvin ja heräilemättä, voisiko minun läsnäoloni todella aiheuttaa sen, ettei lapsi malta nukkua? Aikamoinen paradoksi, etten sanoisi.



Tällä hetkellä lapsi nukkuu samassa huoneessa kanssamme, mutta omassa sängyssään. Olen aikoinaan lukenut, että joskus etäisyys äidistä saattaa auttaa parempiin uniin.. Paitsi että nyt en ole kyllä ihan varma liittyikö se siihen, että silloin lapsi ei haista maitoa, eikä siten havahdu kaipaamaan sitä, ööh.. ja meillä ei heräily ole yösyötöistä kiinni, koska sellaisia ei ole ollut aikoihin.. No, mutta oli miten oli, siis että joskus eri huoneessa nukkuminen voi auttaa lasta nukkumaan. Mutta siihen liittyvä ongelma tuleekin tässä: Meillä on vain kaksi makuuhuonetta, joista toinen on mieheni työhuone. Jos lapsi menee kahdeksan-yhdeksän maissa nukkumaan, ei lasta voi laittaa siihen toiseen huoneeseen yöunille, koska mieheni työskentelee usein iltaisin. Isompi asunto olisi tietysti kiva, mutta olisiko vähän helpompia ideoita?

Vai tekisikö päinvastoin? Voisiko viereen ottaminen auttaa nukkumaan, jolloin lapsi tietäisi meidän olevan koko ajan läsnä?

Vinkkejä kollegat?

 

(Jostain syystä tämän postauksen FB-jako/tykkäys ei onnistu kunnolla. Itse jouduin kopioimaan linkin, että sain jaettua)
17 kommenttia

Oho, enpä olisi uskonut, että hoitovapaalla saattaisi olla deadlinejä ja että joutuisi ottamaan oikein paperikalenterin uudelleen käyttöön, ...

Oho, enpä olisi uskonut, että hoitovapaalla saattaisi olla deadlinejä ja että joutuisi ottamaan oikein paperikalenterin uudelleen käyttöön, jotta saa pidettyä langat käsissään.

Hoitovapaan päätyöllistäjä on tietysti ja oikeutetusti edelleen taapero, mutta myös laajentuneet blogijutut ja keikkaluontoiset stailaushommat ovat lohkaisseet palan äiti-ihmisen ajasta. Myös yhdistystoiminta, jossa olen mukana, vie satunnaisesti muutamia tunteja. Yhtäkkiä viime viikolla tajusin, että minun täytyy oikeasti alkaa suunnittelemaan ajankäyttöäni, jotta saan tehtyä - ja muistan tehdä! - kaikki hommat ajallaan.



Aivot piti säätää uudelleen sellaiseen asetukseen, jota ei olekaan tarvinnut käyttää sitten elokuun 2012. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla ajantaju on ollut enemmänkin laatua "hei onko tänään keskiviikko vai perjantai" ja velvollisuudet ovat pääasiassa olleet vaipanvaihto, leikkiminen, ruokinta ja nukutus.

Lapsen kanssa on ihanaa olla kotona, eikä minua ahdista ollenkaan päivien vastuiden olevan edellä mainittujen asioiden kaltaisia. Eihän ne mitään ydinfysiikkaa ole, mutta entäs sitten. Silti kodin ulkopuoliset tehtävät ovat mieluinen lisä arkeen. Varsinkin, kun ne eivät työllistä läheskään täysipäiväisesti, vaan hyvin osa-aikaisesti ja jotkut vain satunnaisesti. Useimmiten tehtävät ovatkin hoituneet lapsen päiväuniaikana ja iltasella, ja niinä päivinä kun hommat ovat vieneet äidin pois kotoa ja mieskin on ollut töissä, apuun on rientänyt minun äitini lapsenlikaksi.



Ensijärkytys aikatauluttomasta vähän aikataulutetumpaan elämään häipyi pian ja tilalle tuli mielihyvä: Onhan se ihan hitokseen hiton siistiä saada tehdä jotain mistä saa palautetta, mistä tykkää ja missä saa käyttää luovuuttaan. Eikä pieni tienestikään ole pahaksi näin hoitovapaalaisena.



Jaa, ihan kuin tästä olisi aiemminkin ollut juttua... no niin onkin ollut! Viimeviikkoinen suunnitelmamme  kariutui  lastenhoitajien sairas...

Jaa, ihan kuin tästä olisi aiemminkin ollut juttua... no niin onkin ollut!

Viimeviikkoinen suunnitelmamme kariutui lastenhoitajien sairastuttua, joten lauantai-illan vuosipäivädinnerit ja mahdolliset juhlimiset peruuntuivat ja ilta olikin ihan perus perheilta. Eikä siinä mitään. Ilta oli ihan kiva, siinä ei ollut mitään valittamista. Tilattiin pitsaa ja möllöteltiin yhdessä. Silti valtava pettymys hartaasti suunnitelemamme illan peruuntumisesta painoi takaraivossa. Harvoin harmittaa niin paljon, varsinkaan noin suhteellisen vähäpätöinen asia.

Huomenna yritämme kuitenkin uusiksi. Ei ihan samalla suunnitelmalla kuin viikko sitten, mutta kuitenkin siten, että äiti ja isi pääsevät yhdessä ulos ja lapsi menee yökylään serkuille. Tällä kertaa juhlat ovat oikein oikeat juhlat, joten nyt valmistaudutaan lähtemään ihan kovat kaulassa ja korot jaloissa.

Eli: H
uomenna - joka muuten ei oo mun nimipäivä - päästään siis oikein ajan kanssa ja ilman kotiintuloaikoja syömään ja nauttimaan. Hitto että on kivaa!

Nyt siis kaikilta kollektiivisesti peukut pystyyn, jotta vanhempien suunnitelmat toteutuvat. - Ihan vain siksikin, ettei teidän tarvitsisi taas huomenna lukea mun blööh-päivityksiäni!




2 kommenttia

Aisss... kello on jo varttia yli yhdeksän, lapsen hammaslääkäriaika on kympiltä! Voi jumalauta, me niin myöhästytään, ja tuo lapsiraukkakin ...

Aisss... kello on jo varttia yli yhdeksän, lapsen hammaslääkäriaika on kympiltä! Voi jumalauta, me niin myöhästytään, ja tuo lapsiraukkakin kerrankin nukkuu... heetkinen, 13 tunnin yöunia! Voi ei, nyt pitää herättää se ja lähteä.

Äiti suhasi ensimmäiset vaatteet ylleen, jotka vaatemytystä... vaatekaapista löytyi. Äkkiä hampaiden pesu, sillä.. no oishan se noloa mennä hammaslääkäriin likaisilla legoilla, nopea panikointi säästä, ulkovaatteista, aamupalan syömättä jättämisestä ja kadonneista kengistä.


Lapsi puoliunisena ylös sängystä - onneksi se sentään heräsi itse, eikä tarvinnut herättää, suoraan vaipanvaihtoon, pari kerrosta vaatetta päälle, toppapuku, villasukat, kauluri, pipo.. noh, kyllä te tiedätte. Ja koko ajan hommaa säesti tietysti kiukkuitku, enkä ihmettele.

Kun viimein päästiin vartissa ulos, rynkytettiin vaunut pihalle ja juostiin vielä nopeasti sisältä hakemaan unohtuneet tumput, oli aika ottaa aamuaerobinen ja juosta bussipysäkille vain toteamaan, että bussi on juuri mennyt ja seuraava tulee vasta viisi minuuttia ennen hammaslääkäriaikaa. 

Koska 20 minuuttia ei riittäisi kävelymatkaan, tiedossa olisi toinen aamulenkki. Kurkkasin puhelimestani kelloa ja jostain syystä avasin lukitun näytön. 

Siinä se oli, kalenteri avoinna: Voi juma, tänään on keskiviikko.

Ei kait siinä, huomenna uusiksi.
Aamusekoilijat ja hätäaamupala-banaani.
Mukana myös aamutoimia helpottanut auto, joka ei irronnut kertaakaan kädestä.


4 kommenttia

"Ei äiti kauan ole pois, äiti käy vaan äkkiä, odota kulta, äiti tulee ihan kohta takaisin." - Ei auta, aina tulee itku. Sydäntäsär...

"Ei äiti kauan ole pois, äiti käy vaan äkkiä, odota kulta, äiti tulee ihan kohta takaisin."

- Ei auta, aina tulee itku. Sydäntäsärkevä itku, jos äiti edes yrittää lähteä mihinkään. Lapsi tarrautuu kyyneleet silmissään vaatteisiin kiinni, kurottaa ylös käsillään ja yrittää kivuta syliin. Ja sinne päästyään ei enää suostu irrottamaan. Voih.


Eroahdistus on tullut takaisin ja voimakkaampana kuin aiemmin. Muutama kuukausi meni jo välissä, ettei lapsi reagoinut kovin dramaattisesti lähtööni, mutta nyt itku voi alkaa jo lapsen hoksatessa äitinsä tekevän lähtöä. Kun ovi aukeaa ja yritän poistua, lapsi seuraa itkien, enkä meinaa päästä ovesta ilman vaatteisiin takertunutta lasta. Onneksi sentään itku loppuu melkein samalla sekunnilla, kun oven painaa perässään kiinni. Paitsi jos joutuu ramppaamaan edestakaisin - kuten taannoin viedessäni tavaraa varastoon ja tuodessani tavaraa varastosta -, lapsen kuppi menee nurin eikä itku ota rauhoittuakseen.
 Myös isin perään itketään joskus, mutta ahdistus saattaa ulottua myös vieraisiin. Joskus jopa kotiin lähteville vieraille omistetaan muutama eron kyynel. 


Etsin aiheesta tietoa netistä ja vastaukseksi tuli, että lapsen eroahdistus saattaa olla huipussaan juuri 12-18 kuukauden iässä - eli nyt.

Mikäli artikkeliin on uskominen, kuukauden päästä pitäisi alkaa hellittämään ja minäkin saatan taas päästä vessaan. Siis yksin.



Jee, paardit on parhaat. Vimpanpääl naama ja tukka  Juhla-asu Gourmet-illallinen Kreisibileet Joo, ei tänää...


Jee, paardit on parhaat.

Vimpanpääl naama ja tukka

 Juhla-asu

Gourmet-illallinen

Kreisibileet


Joo, ei tänään. Lastenvahdeilla sairastuttiin. 

Blööh.



Oho, 11 vuotta yhdessä, ja me unohdettiin meidän vuosipäivä, joka oli... öö, viime maanantaina? Mutta ei hätää - huomenna otetaan unohdus t...

Oho, 11 vuotta yhdessä, ja me unohdettiin meidän vuosipäivä, joka oli... öö, viime maanantaina? Mutta ei hätää - huomenna otetaan unohdus takaisin ja juhlistetaan päivää kunnolla. Lapsi viedään serkkujen luo yökylään ja vanhemmat pääsevät ihan kaksin syömään ja viettämään iltaa!

Muutamat vuosipäivät ovat menneetkin juhlimatta, 2-vuotishääpäiväkin kun vietettiin ihan vain arkisesti kotona. Yksitoistavuotisen suhteemme aikana olemme aina pyrkineet juhlistamaan edes jotenkin merkkipäiviä, olivatpa ne sitten synttäreitä tai muita vuosipäiviä, mutta lapsen tultua kuvioihin, aika on olevinaan ollut niin kortilla, ettei ihan kaikkia päiviä olla ehditty viettämään. Toisaalta nyt jos koska merkkipäiväperinteestä kannattaisi pitää kiinni, sillä siten ainakin tulisi edes joskus laittauduttua ja lähdettyä ulos tai kutsuttua kavereita kylään. Ja minä olen aina ollut innokas partyplanneri, joten merkkipäivien juhliminen puskisi järjestämään oikeasti jotain arjesta poikkeavaa.


Huomenna - joka muuten on myös mun nimipäivä - päästään siis oikein ajan kanssa ja ilman kotiintuloaikoja syömään ja nauttimaan. Hitto että on kivaa! Määpä oikein laitan liian kauan kaapissa pölyttyneen shamppanjan jo kylmään, ja hei, sattuipa sopivasti - mulla on myös kampaaja tänään! Ei tarvi sitten juurikasvuisen rouvan kanssa lähteä kylille. 

Että ei muuta kuin näihin kuviin ja tunnelmiin. Hyvää viikonloppua! Puss!

Kesä 2003 ja melko nuori pari


2 kommenttia

Ennen lapsen syntymää jännitin, miten lapsen ja koirien yhteiselo starttaa ja tuleeko sopuisan yhteiselon opettamisesta suuritöinen. Va...


Ennen lapsen syntymää jännitin, miten lapsen ja koirien yhteiselo starttaa ja tuleeko sopuisan yhteiselon opettamisesta suuritöinen. Vanhempi koiristamme ei lunkin luonteensa vuoksi aiheuttanut suurta huolta, mutta nuorempi koiramme, joka on selvästi herkempi ja arempi perusluonteeltaan, mietitytti enemmän. Lisäksi vilkkaiden italianvinttikoirien yleinen sähläys aiheutti etukäteen harmaita hiuksia, epäillessäni niiden kykyä huomioida pientä jalkoihin jäävää kääröä.

Kun vauva tuotiin kotiin, molemmat koirat olivat lähinnä tohkeissaan vain minun palaamisestani. Vauvaa haisteltiin, mutta sen suurempaa ihmetystä hajut eivät aiheuttaneet  - osaksi ehkä siksikin, että hajut olivat tuttuja, osastolta etukäteen tuodun harsoliinan vuoksi. Jo seuraavana päivänä saatiin huomata, että vauva kyllä vähän kiinnosti, mutta vauvaa enemmän koiria kiinnosti edelleen enemmän vanhat jutut, kuten pötköttely omistajiensa lämmössä. 


Alussa vauvaa ei voinut jättää yhtään lattialle vahtimatta, etteivät koirat kesken leikkiensä juosseet vaikkapa vauvan päältä. - Niin, meidän koirathan voivat kävellä ihan surutta ja sen kummempia miettimättä ihmisen yli. Suurina apuina toimivatkin korkea sitteri, jonka sai keittiönpöydän korkeudelle, sekä keittiöön kärrätty pieni vastasyntyneen sänky, jolle sai laskettua turvallisesti vauvan hetkeksi käsistään. Jo muutamassa kuukaudessa koirat kuitenkin oppivat hienosti varomaan lattialla hengailevaa vauvaa ja lapsen pystyi vähän huolettomammin laskea lattiatasolle. Usein vauva saikin lattialla ollessaan lämmönhakuisen italiaanon kylkeensä kiinni ja koira ja lapsi saattoivat ottaa kylki kyljessä yhteiset nokoset.

Jos aluksi lasta suojeltiin sählääviltä koirilta, lapsen opittua liikkumaan, piti koiria alkaa suojella innokkaalta lapselta. Ensimmäiset ryömimiset eivät aiheuttaneet vielä koirien ahdistelua, mutta mitä korkeammalle lapsi pääsi, sitä enemmän koirien perässä kulkeminen ja niiden sörkkiminen alkoi kiinnostaaa lasta. Ennen koirat olivat saaneet olla rauhassa sohvan korkeudella, mutta nyt lapsi ylettyikin pystyasentonsa ansiosta sillekin tasolle. Siksi koirille rauhoitettiin yksi huone ja sen yhteydessä oleva pieni eteistila. Näin koirat saivat kaipaamaansa ruoka- ja leporauhan, eikä niiden tarvitse pelätä lapsen yllättäviä taputuksia ja lentäviä leluja 
viltin alla nukkuessaan tai yllätyshyökkäyksiä ruokaillessaan.


Nuorempi ja herkempi koiramme ahdistuu joskus lapsen liian hurjasta, vaikkakin hyväntahtoisesta lähestymisestä. Vanhempi koiramme osaa lähteä tiukan paikan tullen alta pois, mutta nuorempi jää paikoilleen panikoimaan. Vanhempi koiramme ei myöskään kaipaa niin paljon omaa rauhaa, mutta se osaa kuitenkin pyytää portin taakse, kun lapsen meno käy sen mielestä liian villiksi. Lasta opetetaan kohtelemaan koiria hellästi, mutta yksivuotiaan ei voi vielä aikoihin olettaa täysin ymmärtävän koiran kaunista kohtelua. 

Olemme harjoitelleet lapsen ja koirien sopuisaa yhteiseloa muutamaa ajatusta mielessä pitäen: Koiran olosta kannattaa tehdä lapsen lähellä miellyttävä ja koiran hienovaraisia viestejä pitää kunnioittaa. Koiraa voi opettaa olemaan rauhallisesti ja nätisti vauvan lähellä, mutta jatkuva pois ajaminen, toruminen ja kireä tunnelma saattaisi aiheuttaa koiralle negatiivisen assosiaation lapsesta. Koiran ei myöskään tarvitse sietää lapsen kovakouraista kohtelua, eikä koiran missään nimessä kuulu olla lapsen lelu. Koirat osaavat kertoa, mikäli kokevat jonkun asian epämiellyttäväksi ja meidän aikuisten tehtävä on osata lukea sitä. Lapsi ei osaa tulkita koiraa, jolloin aikuisen on tärkeää olla tulkkina ja portsarina lapsen ja koiran välillä.


Alun jännittämisestäni huolimatta, asiat ovat menneet yllättävän suurelta osin omalla painollaan. Koirat ehtivät vuoden tottua lapsen läsnäoloon, ennen kuin lapsi edes lähti kunnolla liikkeelle, jolloin liikkuva lapsi ei ollut paikallaan pysyvää lasta paljon kummallisempi asia. Vaikka usein koirat kaipaavatkin omaa rauhaa, silti ne ovat mielellään myös lapsen seurassa. Lapsi rakastaa leikkiä koirien kanssa, eikä koiratkaan pane pahakseen, että joku jaksaa väsymättä heittää palloa ja repiä ilosta kiljahdellen riepua heidän kanssaan. Lapsen lempipuuhaa on koirien syöttäminen, mikä tietysti on parasta myös koirien mielestä.

Lapsi on oppinut, että kättään nostamalla se saa pikkukoirat istumaan. Melkein joskus lapsi malttaa myös antaa kädessään piileskelevän palkkion koirille. Pienen koirankouluttajamme pitäneekin vielä hioa menetelmiään.




4 kommenttia

Pakeni kaadettuaan maidot ja leviteltyään ruoat lattialle.  Tuntomerkit: Pituus 84cm, kalju ja jalassaan pitkät kalsarit. Nauroi mennessään...

Pakeni kaadettuaan maidot ja leviteltyään ruoat lattialle. Tuntomerkit: Pituus 84cm, kalju ja jalassaan pitkät kalsarit. Nauroi mennessään.

@mammarimpuilee



4 kommenttia

Nyt sitä tuli. Josset huomannut. 


Nyt sitä tuli. Josset huomannut. 





Lapsi on kasvanut jo niin isoksi, että hän ymmärtää yhteisten lukuhetkien päälle. Hän osaa hakea kirjan ehdotuksesta ja kipittää t...


Lapsi on kasvanut jo niin isoksi, että hän ymmärtää yhteisten lukuhetkien päälle. Hän osaa hakea kirjan ehdotuksesta ja kipittää tohkeissaan kirja kädessään äidin tai isin luo. Sitten hän asettelee itsensä mukavasti syliin ja alkaa selailemaan kirjan paksuja sivuja pienillä pulleilla sormillaan.

Aamupäivällä luemme usein aamupalan ja päiväunien välissä. Kaikki värikkäät kirjat tiputellaan yksitellen hyllystä, ja kun jokainen kirja on luettu, tai vähintään selailtu läpi, aloitetaan uusi kierros. 


Lapsella on selvät lempikirjat. Joulupukilta saatu Muumitalo-kirja kurkistusluukkuineen on muodostunut uusimmaksi ykköseksi. Jokaisen kirjanhakupyynnön ensimmäinen valinta onkin aina muumikirja, "pappa-pappa" -kuiskauksen tahdittamana. Sivuja ei aina selata kronologisessa järjestyksessä, eikä joka kerta edes ehdi lukemaan koko sivua loppuun ennen uuden kääntämistä, mutta tavalla tai toisella kirja tulee luetuksi. Kun kirja on luettu, se jätetään niille sijoilleen ja haetaan uusi. Lukuhetki voi muun leikkimisen ohella kestää koko aamupäivän.




Tapanani on korjata päiväunien aikana kirjat takaisin hyllylle iltapäivän lukutuokiota varten. Tänään lapsi yllätti ennen päiväuniaan ja alkoi itse keräämään kirjoja pieneen, niille tarkoitettuun hyllyyn.

Iltapäiväivisin, isin tultua töistä kotiin on seuraavan lukuhetken vuoro. Silloin innostunut lapsi kipuaa isin syliin kuin mukavaan nojatuoliin ja on isin vuoro lukea.

Tänään kesken kirjanhaun lapsi näytti ovelle ja huudahti "äitti, ishi": 


"Joo-o, sieltä isi tulee myöhemmin kotiin", kerroin.

"Pappa-pappa", lapsi kuiskasi

"Niin, sitten isi lukee sulle muumikirjaa", lupasin.


8 kommenttia

Tuote on saatu Serafiinilta testattavaksi Kaikkihan ovat kuulleet, että etikkaa voi ja kannattaa käyttää kaikenlaisessa puhdistuksessa ...

Tuote on saatu Serafiinilta testattavaksi

Kaikkihan ovat kuulleet, että etikkaa voi ja kannattaa käyttää kaikenlaisessa puhdistuksessa - vanha kansakin sen tietää. Etikka on ekologinen, antiseptinen ja ennen kaikkea perinteinen ja hyvä puhdistusaine. Pyykinpesussa etikka poistaa tahroja, puhdistaa, kirkastaa värejä, vähentää sähköisyyttä, sekä poistaa kellastumia, hajuja ja pesuainejäämiä.

Kaikista hyvistä ominaisuuksista huolimatta, en ollut aiemmin käyttänyt etikkaa pyykinpesussa. Vasta kun Serafiinin omistaja vinkkasi minulle tuotteesta ja iski joulun alla kouraani Vinaigre Pour Le Linge -pullon testattavaksi, kokeilin etikkaa myös meidän taloudessa.

Olen vältellyt huuhteluaineiden käyttöä, mutta sähköiset vaatteet ovat harmittaneet varsinkin talviaikaan. En usein pidä pesuaineiden, saatikka huuhteluaineiden teennäisistä tuoksuista, mutta en myöskään ole täysin hajuttomien tuotteiden suurin fani. Lisäksi koiriemme viltit, sängyt ja kaikki kankaat, joihin arvon prinsessojemme takapuolet koskevat, saattavat joskus haista... noh, koiralle. Tavalliset pesu- tai huuhteluaineet eivät ole saaneet sitä hajua pois, eikä oikeastaan mikään aikaisemmin yrittämäni pesuaine ole tehonnut.



Olen pessyt nyt viisi koneellista pyykkiä tällä etikalla ja ainakin hajunpoiston vaikutuksen voin allekirjoittaa. Heitin koneeseen kaikki koiranpepun hajuiset tyynyt ja viltit, sellaisetkin, joihin haju oli pinttynyt pesuista huolimatta, ja yllätyksekseni haju lähti! Yhteen koneelliseen humpsautin liikaa etikkaa ja Vinaigren teen tuoksu olikin vähän liian voimakas sen jälkeen. Ne koneellisset, joihin olen annostellut maltillisesti etikan, ovat kuitenkin olleet hyväntuoksuisia. - Etikkahan on siitäkin hauska, että se itse etikan tuoksu haihtuu viimeistään pyykin kuivuttua. Jäljelle jää vain raikkaus - ja tässä tapauksessa myös vieno teen tuoksu. Myös kestovaippailijoille etikka on paras tapa saada vaipoista tuoksut kaikkoamaan.

En osaa tarkkaan sanoa, olivatko pyykkien kirkastuneet värit kirkastuneet vain silmissäni, mutta jotain sellaista olin havaitsevanani. Sähköisyyden poistamisesta en osaa sanoa mitään nyt, sillä meitä etelän veteliä eivät ole pakkaset tänä talvena pökkineet, mikä olisi ollut oiva alusta sähköisyyden - tai sähköttömyyden - testaamiselle.

Muita mainoslappusessa luvattuja etikan ominaisuuksia:
-poistaa pesuainejäämät

-tekee pyykistä pehmeää
-estää pesuainesaostumia
-ei sisällä allergisoivia ja herkkyyttä aiheuttavia aineita (ellet sitten ole herkkä etikalle)
-ei huononna esim. pyyhkeiden imukykyä, kuten tavispesuaineet
-voi käyttää myös yleispuhdistuaineena

Ohjeen mukaan 2-4 ruokalusikallista koneelliseen riittää, itse suosin ennemmin kahta. 


Voit käyttää tavallista pyykinpesuainetta ja korvata huuhteluaineen etikalla.


Myöhäisherännäinen etikkamuija suositteleekin etikkaa huuhteluaineen ylivoimaisena korvaajana ja etenkin loistavana hajunpoistajana!
Serafiini on lahjoittanut tuotteen testattavaksi bloggaajalle



4 kommenttia

Kuten vuodenvaihteen postauksessa vihjailin, uutta blogihommaa on tulossa. Eilen kävimme yhdeksän muun bloggaajan kanssa kirjoittelemassa ...

Kuten vuodenvaihteen postauksessa vihjailin, uutta blogihommaa on tulossa. Eilen kävimme yhdeksän muun bloggaajan kanssa kirjoittelemassa nimiä paperiin Turun Sanomien kanssa. Turun Sanomilla on jo nyt olemassa TS Ruoka -sivusto, jossa muiden ruokajuttujen lomassa on muutama ruokablogi. Tässä kuussa Turun Sanomat lanseeraa uuden koti- ja sisustusaiheisen TS Koti -portaalin, johon valikoitui kymmenen blogia mukaan. 

Minulle, kuten suurimmalle osalle muistakin bloggaajista, aloitetaan ihan uusi blogi TS Kodin alle. Mamma rimpuilee -blogi siis pysyy ihan tällaisenaan ja tämän rinnalle minulle tulee toinen - tai no jos tarkkoja ollaan, kolmas - blogi. Sisustusbloggaaminen ei tule olemaan pois jo olemassa olevalta blogiltani, TS Koti -postauksen ilmestymistahdin ollessa vain kerran viikossa. Ei siis huolta, mamma rimpuilee edelleen!

TS Koti -sivulle kannattaa mennä kurkkimaan reilun kolmen viikon päästä, viikolla viisi, jolloin kaikilta bloggareilta on ilmestynyt ensimmäiset blogitekstit!

Yllätyksekseni törmäsin tulevien TS Koti -bloggareiden ensitapaamisella myös Rintsikka-blogin Oonaan ja Petteriin! Petteri on mieheni kaveri, ja onkin huippua, että bloggareiden joukossa on myös entuudestaan tuttuja tyyppejä.

Viime yö meni luovien ystävieni kanssa miettiessä uudelle blogilleni nimeä. Kaikki kotiin liittyvät asiat käytiin läpi aina tunteista konkreettisempiin asioihin, mutta nimen keksiminen muodostui yllättävän vaikeaksi. Mieheni ehdotuksista en saanut kuin huumoriarvoa, hänen ehdotustensa ollessa "Takkakiree" ja "Olohuoneen ja hellan välissä" -tyyppisiä nimiä. Nyt on mielessä on kuitenkin yksi nimi, mutta pitänee vielä nukkua yön yli ja makustella sitä vielä hetki.

Haaveissani on muun sisustushöpinän lisäksi päästä kurkkimaan ihmisten koteja ja heidän persoonallisia ja mielenkiintoisia sisustuksia. Todella monissa kodeissa on kauniita ja hauskoja yksityiskohtia ja kekseliäitä ratkaisua. Niitä metsästän ma!

Sormet syyhyää jo päästä hommiin!

edit. Täällä blogi!

salakavala kännyräpsy

8 kommenttia

No ei nyt sentään. Sitä vaan tulin tänne, että  lenkillä  kävin. Joo-o, 40 minuutin juoksulenkkosella. Viime yönä söin yksinäisyyteeni nakk...

No ei nyt sentään. Sitä vaan tulin tänne, että lenkillä kävin. Joo-o, 40 minuutin juoksulenkkosella. Viime yönä söin yksinäisyyteeni nakkeja ja join Pommacia, koska mies oli töissä ja koska jonkun nekin nakit oli syötävä. Perunasalaatti myös. Ja pähkinät. Jaaa sipsit. 

Huomenna menen yhteen valokuvaukseen ja ajattelin, että olispa hyvä, että joulukinkku ei olis naamassa, joten otin ja kipaisin lenkille siinä uskossa että se auttaisi. 

No sit mä söin muutaman nakin lisää vielä lenkin jälkeen varmuuden vuoksi.

Ei kait tässä, hyvää ekaa päivää vaan kato! Täytyy kattoo tulisko tästä lenkkeilystä taas oikein tapa. Sportsträkkerin mukaan lokakuussa viimeksi käyty. 

Turun revityin mama.



4 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki