Tietoa mainostajalle ›

Hämmentävä maailmamme: Olenkohan mä ainoa, jonka mielestä tämä yhdeksänvuotiaan piirustus kuvaa hyvin aikaamme? Must tää on nerokas. ...

Hämmentävä maailmamme:

Olenkohan mä ainoa, jonka mielestä tämä yhdeksänvuotiaan piirustus kuvaa hyvin aikaamme?
Must tää on nerokas.




Tänään kierrettiin kaverin kanssa kahdeksan tuntia kirppareita, vanhan tavaran liikkeitä ja antiikkiimyymälöitä. Yrityksenä löytää kaksi sam...

Tänään kierrettiin kaverin kanssa kahdeksan tuntia kirppareita, vanhan tavaran liikkeitä ja antiikkiimyymälöitä. Yrityksenä löytää kaksi samanlaista 50-60-luvun, vähän funkkistyylisiä, nojatuoleja. Käytiin yli kymmenessä paikassa - en enää edes pysynyt perässä, kuinka monta niitä oikeasti oli - eikä oikeanlaisia tuoleja löytynyt. Ainakaan kahta samanlaista. 

Sen sijaan löysimme ison kasan uusia sketsihahmoja. Siis ihan käsittämätöntä. Antiikkiliikkeet ovat ihan uskomaton hahmogalleria. Vaikka et vanhasta tavarasta (öhö öhö) olisikaan kiinnostunut, kannattaa mennä silti ihan vain huumoriarvon vuoksi. 


Tässä yhden hahmon kanssa käyty keskustelu:

Minä: Päivää, me etsitään sellaisia 50-60-luvun funkkistyylisiä selkeälinjaisia nojatuoleja, vähän tän tyylisiä (näytän kuvaa).

Myyjä: Ei toi mikkä semmone ol, tosso liian korkee selkänoja, toi ol ehk ruotsalaine. Mul o semmossi kunnon vaik kuimppal.

Minä: Mahtavaa! Millaisia ne ovat?

Myyjä: No ne on vähä tommosii (näyttää yhtä tuolia liikkeessä). Se ol ihan ko uus. Aiva loistokunnos. Joo kato noit o käytetty just Kaurismäenki elokuvis vaik kuimppal. Mul o noit.

Minä: Selvä. Missä ne ovat? Ovatko ne täällä? 

Myyjä: No ne ol tual mul maal.

Minä: Okei.. no miten niitä vois nähdä?

Myyjä: No ei niit sillai missä voi nährä. 

Minä: Miten niitä sitten ostetaan?

Myyjä: No mää voin laittaa sul kuvan sähköpostiin.

Minä: Noni! Koska semmosen kuvan vois saada?


Myyjä: Sit ko mä mene sin maal. 

Minä: No koska se mahtaisi olla?

Myyjä: Emmää tiär, joskus sit ko mä jaksan. Teil ol kamala kiire vai? Ei mul mikkä kiire ol.

Minä: Vähän joo. Tällä viikolla ois kiva löytää tuolit. 

Myyjä: Ai kato nää ottaa aikaa. Älkkä kattoka sillai kiirehtikö. Siit tulee vaa stressi (nauraa päälle).


Mulla tuli lähinnä stressi vain tuosta keskustelusta.

Mä en tiedä onko tämä vain tällainen varsinaissuomalainen ilmiö, mutta tällainen oli ihan semmonen perusjouheva keskustelu antiikkiliikkeissä. Lisäksi kyseisen paikan myyjä näyttikin aivan joltain Kari Hietalahden hahmolta. 

Huhhuh.


(Peeäs! Jos sulla on moiset tuolit tiedossa, ilmianna ne mulle, pliis! mammarimpuilee@gmail.com)

4 kommenttia

Palikoita, Duploja, palapelejä, pehmoleluja, muovisia hilavitkuttimia ja kaikenmaailman härpäkkeitä. Ja ne kaikki tahtoisi olla  hyrsky...

Palikoita, Duploja, palapelejä, pehmoleluja, muovisia hilavitkuttimia ja kaikenmaailman härpäkkeitä. Ja ne kaikki tahtoisi olla hyrskyn myrskyn, mutta kuriin ne on pantava. Tykkään, että lapsen tavaroita on esillä siinä missä aikuistenkin, mutta silti haluan niiden sulautuvan sisustukseen. Siis silloin kun eivät ole edeltävän postauksen lailla vapaana ja valloillaan. 

Lisäksi omaan pakkomielteen, jossa pitää laittaa samanmoiset lelut samanlaistensa kanssa. Siis että puulelut eivät saa hengata muovisten kanssa, Duplot eivät saa mennä sekaisin puupalikoiden kanssa, eikä palapelien palat saa olla missä sattuu, vaan kaikki pitää olla omilla paikoillaan, heti valmiina ja helposti saatavilla leikkeihin. En halua, että kaikki lelut olisivat yhdessä isossa korissa, eikä kellään olisi hajuakaan, missä mitkäkin osat ovat. Onneksi tuo aviomies on yhtä urpo samanmielinen, sillä sekin kertoi tehneensä taas yhtenä iltana "leluinventaarion" ja olivat taaperon kanssa etsineet ja rakentaneet kaikki eri palikkajutut, koonneet palapelit ja selvittäneet muutaman kadoksissa olleen osan mysteerit.
Meillä siis leluille pitää olla järjestelmällisesti omat laarinsa, sisustusta unohtamatta.


Ikeasta löytyi jo muutama kuukausi sitten hauska kolmen laatikon setti, mihin ihastuin heti. Vaikka setti on ostettu jo aikoja sitten, keksin vasta kuukausi takaperin niille kunnon käyttöä. Ne olivat juuri sopivan kokoiset rasiat Duploille, palikoille ja palapeleille, ja ovat osoittautuneet hyviksi käytössä, sillä lapsi osaa itse avata ja sulkea ne ja tarvittaessa ne saa kuitenkin helposti nostettua pois jaloista. Lisäksi kansista saa tehtyä pöljäilyhatut, kun siltä tuntuu. 

Puulatikoissa asuu puiset lelut. Viinilatikko on saanut jo edellisellä omistajallaan uuden upean ulkomuodon, kun joku näppärä oli lakannut normaalisti käsittelemättömän vaaleapuisen pinnan tummemmalla lakalla ja vuorannut laatikon sisustan melko khuuleilla retkokuoseilla. Nämäkin laatikot ovat pyörineet meillä jo ajat, mutta vasta nyt ne on otettu hyötykäyttöön. Viinilaatikon vuoraus on todella mainio keksintö, sillä muutenkin kipakasti kolisevat puiset lelut, saavat äänenvaimennusta tipahdellessaan puukoriin. SOK Rovaniemi -laatikko on tällä hetkellä sekalaisten roinien vankila, mutta kokee kohta siivouksen ja joutuu myös ruotuun. Valtava roinavetoisuus ei ole ainoa plussapuoli SOK-laatikossa - se toimii myös taaperon sopivan korkuisena pöytänä.


Samaan aikaan kun lapsi opetteli, ensin polvilleen nousua, sitten kokonaan seisomaan nousua, kaikki teräväkulmaiset ja kovat korit olivat hetken pannassa. Ei ollut nimittäin yksi tai kaksi kertaa, kun lapsi onnistui kupsauttamaan korin päin otsalohkoa, yrittäessään nousta korista tukea ottaen. H&M Homesta löytyi snadisti kitsch kangaskori, mutta silti nuo bambisilmät saivat äiti-ihmisen heltymään ja peuralapsi-kori muutti kotiin. Kankainen - ehkä pyykeille tarkoitettu - kori on ollut lapsenkin mieleen, sillä se on helposti liikuteltava, ja siksi sitä raahataankin täällä kahvoista milloin minnekin. Äidin mieleen se on ollut erityisesti sen vetoketjulla suljettavan kannen vuoksi. Bambikori on pyhitetty muovileluille ja muille sekalaisille roinille, mitkä eivät kuulu Duplo-, palikka-, puulelu- tai palapeligenreen.


Että tämmöttös tämä lelunatsi säilöö lapsen roinat. Saas katsoa, kuinka kauan äiti pystyy hallinnoimaan tätä hommaa, ennen kuin lapsi kaappaa leluvallan. Siihen asti aion kuitenkin olla armoton. 

Lelut, asen-TO!



8 kommenttia

Kevät tekee tuloaan ja varmasti monilla alkaa sisustussormia syyhyttämään. Tekee mieli uudistaa ja raikastaa kodin ilmettä. Usein kuitenkin...

Kevät tekee tuloaan ja varmasti monilla alkaa sisustussormia syyhyttämään. Tekee mieli uudistaa ja raikastaa kodin ilmettä. Usein kuitenkin kangistuu vanhoihin kaavoihin ja toistaa samoja tyylejä. Tässäpä, arvon lukijat, on uusia ja varsinkin tuoreita sisustusideoita tulevaisuuden Markolta, aikamme Teuvolta ja huomisen Inno-Mikolta. 

-Sisustussuunnittelija Taapero, palveluksessanne!


Kuka on väittänyt, että tuolien paikka on pöydän äärellä, tai että mattojen pitäisi olla tylsästi suorassa? - Mikset leikittelisi tuoliasetelmilla ja maton erilaisilla muodostelmilla! Tuolien alle voi myös asetella elintarvikkeita koristeeksi ja saat helposti ja vaivattomasti väriä kotiin. Tyylikästä ja käytännöllistä!

Olohuoneen sisustukseen saa eloisaa rytmiä ripottelemalla leluja tai vaikkapa kirjoja lattialle. Tämän jälkeen kannattaa lanata kärryllä tavarat ympäriinsä, välttääkseen liian huoliteltua ja asetellun oloista lopputulosta. Myös sohvatyynyt sohvalla on jo menneen talven lumia - nyt sisustetaan lennokkaan huolettomasti!

Sohvantaus jää usein liian vähälle huomiolle sisustusta suunnitellessa. Harva ymmärtää hyödyntää sen tuomia mahdollisuuksia. Sohvan takana voi säilyttää vaikkapa palikoita, ja miksei jopa aurinkolaseja!

Rohkeimmat keittiösisustajat eivät tee uudenlaista tuoliasetelmaa vain ruokapöydän tuoleista, vaan rohkenevat lisätä myös syöttötuolin mukaan. Kodikasta tunnelmaa taas voi luoda asettelemalla laatikoiden sisällöt lattialle.
Vinkki! Perhepiknik omassa kodissa: ruokailkaa perheen kesken vaihtelun vuoksi keskellä keittiötä, ilman pöytää!


Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: 
Kevään kuumin sisustusvinkki: Sisusta hedelmillä! Hedelmä patterin päällä luo kotiin herkullista tuoksua sekä somistaa hauskasti. - Hedelmäkorit on niin passé.

26 kommenttia

Sitä aina joskus narsistisesti  mielenkiinnosta tutkii tätä omaa blogiaan ja ihastelee Bloggerista lukijamääriä ja muuta statistiikkaa. Sitt...

Sitä aina joskus narsistisesti mielenkiinnosta tutkii tätä omaa blogiaan ja ihastelee Bloggerista lukijamääriä ja muuta statistiikkaa. Sitten tulee eksyneeksi "Liikenteen lähteet" -osioon ja sieltä "Haun avainsanat" -kohtaan. Tilanteesta riippuen, joskus hakusanat naurattaa, joskus vähän itkettää. Ja ihmetyttää. Jaaa ällöttää.

Olenkin listannut muutamat hakusanat, jotka ovat tavalla tai sillä toisella jääneet mieleen. Voitte päätellä, mitkä ovat aiheuttaneet mitäkin tunteita. 
Haut ovat listattu kirjaimellisesti:

Avokadosalaatti+rimpuilua
Kaksari ilme
Ei lapsilli lapseton ravintola
Rasittavat lapsiperheet

Aikuisten keinu sex
Naapurin rouvan sänky 
Vaimon kakkaa
Mamma kakka


Onkohan pettymys ollut suuri, kun seksikeinua etsivä onkin saanut tulokseksi blogini vain, koska mainitsen ekassa postauksessani Sex and the city -sarjan, tai kun naapurin rouvan sängystä haaveileva on päätynyt lukemaan syysvaatteista, tai kun kakkahommia etsineet ovatkin päässeet lukemaan sekavan tarinan arkisesta koira-lapsi-perheen rimpuilusta?

Lisäksi kysyisin: what's up with the kakkahomma?

Tai älä vastaakaan, en halua tietää.



11 kommenttia

Taannoin tuskailin huonosti nukuttuja öitämme ja taaperon jatkuvia yöheräilyjä. Aiemmin yöunet olivat jo hetken hyviä, mutta sittemmin yöh...

Taannoin tuskailin huonosti nukuttuja öitämme ja taaperon jatkuvia yöheräilyjä. Aiemmin yöunet olivat jo hetken hyviä, mutta sittemmin yöheräilyt taas alkoivat, ja ehdinkin epäillä eroahdistuksen liittyvän huonoihin yöuniin. Pohdin, voisiko samassa huoneessa nukkuminen vaikuttaa lapsen tarpeeseen tarkistaa äidin läsnäolo yölläkin ja olin jo ehtinyt suunnitella lapsen muuttamista eri huoneeseen nukkumaan. Kysyin eroahdistuspostauksessani neuvoja äiti- ja isikollegoilta ja sainkin hyviä vinkkejä yöuniin, kiitos niistä!

Kerroin myös aiemmassa postauksessani, kuinka toinen makkareistamme toimii mieheni työhuoneena, ja oletin, ettei siten lasta voisi laittaa sinne nukkumaan. Siis että mieheni ei voisi tehdä siellä töitänsä, kun lapsi nukkuu ja päinvastoin. Kun kuitenkin päätimme kokeilla - ihan ensiksi sitä, onko yöunet edes paremmat, jos lapsi nukkuu eri huoneessa - huomasimme, että kyllä se lapsi nukkuu, vaikka mies tekisikin koneella töitä vieressä. Ja kun mies ei kuitenkaan ole koko yötä koneella, lapsen nukkumisen ja työnteon päällekkäisyyksiä ei tule montaa tuntia. 


No entäs ne yöt sitten? Toimiko omaan huoneeseen siirtäminen? 

-TOIMI! Ai että. Meillä on nukuttu nyt kaksi viikkoa (yhtä rikkonaista yötä lukuun ottamatta, minkä veikkaan johtuvan päiväunien viivästymisestä) täysiä öitä! Pidin ensimmäisestä yöstä lähtien unipäiväkirjaa, jotta nään ja muistan, miten homma etenee. Ensimmäisenä yönä oli yksi kunnon herätys, mikä vaati äidin tai isin rauhoittelua ja sen lisäksi oli kolme pientä tihrustusta, joista lapsi osasi kuitenkin rauhoittaa itse itsensä jatkamaan unia. Toisenä yönä oli kaksi silittelyä ja rauhoittelua vaativaa herätystä, ja jo kolmantena yönä lapsi nukkui 13 tuntia ilman minkäänmoista apua. Kolmas, neljäs, viides ja kuudes yö menivät hyvin, seitsemäs yö oli se ihan paska (niin mulla lukee unipäiväkirjassa) ja siitä eteenpäin taas yöt olivat hyviä. Kaikkina öinä on ollut yksi tai muutama lyhyt itkuntihrustus, mutta niin pieni, ettei lapsi ole edes herännyt kunnolla ja on osannut jatkaa omatoimisesti uniaan.

Tällä hetkellä se toinen makkari näyttää liian ahtaalta huonekalukaupalta, siellä kun on aivan liikaa kalusteita kokoonsa nähden: Kaksi siirreltävää vaatekaappia, työpöytä roinineen, vierassänky/sohva, lapsen pinnasänky, epämääräinen hyllyviritelmä ja pari ylimääräistä tuolia. Ja kaikki vain alle 15 neliössä. Noh, nyt pitää vaan ajan kanssa miettiä, mistä olemme valmiita luopumaan. Luulenpa, että se tulee olemaan sohva, sillä se on vähiten käytössä. Ja mikä positiivista - kun sohvasta luovutaan, huoneeseen mahtuu tekemään lapselle oman puolensa ja miehelle omansa. Ehkä jopa tilanjakajan kera.


Sen lisäksi, että vanhempien kokonaiset yöunet ovat luksusta, makuuhuoneen valtaaminen takaisin vain vanhemmille on superluksusta! Nyt kaikki tuhmeliinit kelailivat jotain semmosta, mutta höpsistä pussiin! Luksuksella tarkoitin tietysti yöllisiä Netflix-sarjojen kyttäämisiä, ilman että volyymit pitää pitää nollissa ja siis vaikka lukemista! Minä saan pitää valot päällä yhdeksänkin jälkeen, eikä tarvitse hyssytellä! Uuh.

5 kommenttia

Taikatalvi, loskatalvi, taikasyksy... mitä näitä nyt on. Heräsin aamulla kahdeksalta ja kuuntelin vesipisaroiden ropinaa peltikattoa vasten....

Taikatalvi, loskatalvi, taikasyksy... mitä näitä nyt on. Heräsin aamulla kahdeksalta ja kuuntelin vesipisaroiden ropinaa peltikattoa vasten. Ei aivan kuulostanut talviselta säältä, ja pelkäsinkin koko Taikatalvi-reissun peruuntuvan. Säätiedotus lupaili sateen loppuvan puoleen päivään mennessä, joten sama kait se oli lähteä tsekkaamaan, kun kerta liputkin oli jo hommattu aikoja sitten. Napattiin makkarat, mehut, kurahaalarit(!) ja kummilapset kyytiin ja ajelimme Naantaliin.

Tuulinen ja harmaa keli olisi ajanut heikommat sielut pois Kailon saarelta, mutta me ja muutama japanilainen sinnikkäästi päätimme suoriutua ilon kautta loskaisesta Muumimaailmasta. Ja hyvin me suoriuduimmekin.


Japanilaiset saivat Haisulilta irvistelyopetusta.

Mitä siellä epätalvisessa Taikatalvessa sitten oli? No, ratsastusta, koira-ajelua, hiihtoa, piparikoristelua, laavulla grillausta, poniajelua, musisointia, pulkkamäki - ihan kunnon lumetettu mäki, vaikka muuten lumi olikin karannut viemäristöön - ja tietysti kaikki muumityypit ja se ihka oikea muumitalo, missä puoltoistveekin oli melko tohkeissaan. 

Muumityypeistä puoltoistvee saattoi saada vähän traumoja, niiden ollessa niin pelottavan... söpöjä? - ja Nipsu taas saattoi saada traumoja kummitytöstäni, joka veti sitä hännästä. Muutamankin kerran. Pikku Myy ja kummityttöni sen sijaan löysivät sielunsisaruuden heti ensi-irvistelyistä alkaen, ja yhdessä päättelivät poliisilla ja Mymmelillä olevan sutinaa, minkä jälkeen kukaan Muumilaaksossa ei enää jäänyt paitsi tästä suuresta paljastuksesta. - Japanilaisillekin kerrotiin, mutta ne eivät ymmärtäneet. Poliisi meni ihan lukkoon salasuhteen ilmitulosta ja tunnusti samassa hässäkässä suhteensa myös Poliisimestariin. 

Että kyllä siellä sen verran säpinää oli, notta mekin siellä melkein viisi tuntia hilluimme. Ei pöllömpää, sanois Pikku Myy.


Muumeja ja laakson salasuhteita ehtii käydä ihmettelemässä vielä koko ensiviikon ajan, eli 23.2.14 saakka


2 kommenttia

Uskolan Päiviltä lumpsahti kirjahaaste Mamma rimpuileen Facebook-sivulle . Mulla on tässä pari aihetta muhimassa päässä, mutta ne ovat vähä...

Uskolan Päiviltä lumpsahti kirjahaaste Mamma rimpuileen Facebook-sivulle. Mulla on tässä pari aihetta muhimassa päässä, mutta ne ovat vähän raakoja vielä, joten haasteeseen oli hyvä tarttua tähän väliin. Mitäs tässä enempiä mussuttamaan, aletaan hommiin!


1. Kirja joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen Jan Guilloun Pahuus. En tiedä miksi se on tehnyt sellaisen vaikutuksen, mutta aina jos pyydetään ajattelemaan jotain kirjaa, mieleeni tulee ensimmäisenä tämä, vaikka sen lukemisesta on jo vuosia.

2. Sanotko koskaan, että olet lukenut jonkun kirjan, vaikka et olekaan, koska kirjan katsotaan kuuluvan yleissivistykseen?
En, mutta yläasteella tein kirjaesittelyjä takakansien perusteella ja sain vielä hyvät numerot niistä. Ha! Mutta eikö kaikki tee niin? Eikö?

3. Omat klassikkosi ja lyhyet perustelut
Ooh, mietin ja mietin tätä, olen nimittäin unohtanut jo niin monta lukemaani kirjaa, mutta sitten keksin! Se on Momo! Luin sen teininä lainattuani sen kirjastosta ja aikuisena olen etsinyt sitä omaksi, mutta tuloksetta.

Toinen on Liza Marklundin Uhatut. Senkin lukemisesta alkaa olla kymmenen vuotta, mutta silti se nousee tuon Pahuuden rinnalle lähtemättömän vaikutuksen tekijänä.


4. Oletko lukenut näytelmiä?
Vastaan kuten Uskolan Päivikin: vain ne missä olen ollut mukana. Ja niistäkin vain omat osuuteni. Hah!


5. Onko mikään kirja tuottanut sinulle tuskaa, ja jos on, niin miten?
Olen vähän masokisti, niin elokuvissa kuin kirjoissakin, ja tykkään lukea vähän synkempiä ja mielellään tositapahtumiin perustuvia kirjoja, joten aika monikin on tuottanut tuskaa (ja parkua).

6. Paperia vai e-kirja?
Paperia! Ei perusteluja. Kaikki tajuaa.

7. Kannattaako lukeminen aina?
No kannattaa! - Maitopurkin lukeminen, tekstarin lukeminen, Aku Ankan lukeminen, Twitterin lukeminen, Facebookin lukeminen, elokuvien tekstitysten lukeminen... Aa, niin joo ja kirjojenkin!


8. Mitä luet nyt tai mitä sinulla on seuraavana listalla?
Keskeneräisiä on Jari Tervon Layla, Liza Marklundin Uhattujen jatkis Turvapaikka, Jens Lapiduksen Luksuselämää. Onhan noita. Mutta nyt ei ehdi lukea, koska olen koukussa Netflixin Suits-sarjaan. Uuh.

9. Kirjahylly kotona?
...on Toppilan mallasjuomatehtaan vanha puulaatikko ja vintillä jättimäinen muuttolaatikko. Lisäksi kirjoja majailee ikkunalaudoilla, yöpöydillä ja lattialla.


10. Ensimmäinen mieleesi tuleva runoilijan nimi?
Tommy Tabermann. Tietty.


Ja mitä suosittelen? No suosittelen edellä mainittuja kevyempää luettavaa, eli Jari Tervon Jarrusukkaa. Siinä on ihanan urpoa toimintaa.

Haasteen laitan eteenpäin melko uusille seuraamilleni blogeille, Kotitalouskriisin Marialle ja Nyt kun olet siinä -blogin Adalle, koska veikkaan, että kummallakin on mielenkiintoisia kirjoja luettuina! 
(Ja toivon, ettei heillä ole jo käynyt sama kirjahaaste)


2 kommenttia

Aissaatana, repesin. Ei lisättävää.

Aissaatana, repesin.



Ei lisättävää.


8 kommenttia

Blogimaailma pienentää kynnystä tutustua uusiin ihmisiin, ja se on ihan mielettömän siistiä. Viime aikoina on yhdessä jos toisessakin blo...

Blogimaailma pienentää kynnystä tutustua uusiin ihmisiin, ja se on ihan mielettömän siistiä. Viime aikoina on yhdessä jos toisessakin blogissa kerrottu, kuinka bloggaajien kesken on sovittu treffejä ja bloggaajat ovat osoittautuneet juuri niin huipputyypeiksi, kuin mitä blogeistansakin on saanut ymmärtää. 

Etsin jatkuvasti ihania koteja kuvattavaksi Lempipaikalla-blogiini. Nähtyäni Monas's daily style -blogista Monan kotikuvia, uskaltauduin ottamaan yhteyttä Monaan ja ehdotin kotikuvien ottoa blogiani varten. Aurinkoinen Mona suostui heti ja treffit sovittiinkin lyhyellä varoitusajalla. Olen tavannut Monan aiemminkin yhteisten tuttujen kautta, joten aivan vieraasta tyypistä ei ollut kyse, mutta emme varsinaisesti ole tunteneet toisiamme. Pikainen kuvaussessio ja sen lomassa rupattelu kahvikupit kourassa osoittivat Monan olevan juuri niin iloinen ja kiva, minkälaisen kuvan hänestä saa bloginsakin kautta. Vaikka aikataulu oli kiireinen, kuvat saatiin otettua ja kuulumiset vaihdettua, ja nyt minulla on upeasta kodista juttu työn alla ja uusi hauska blogituttavuus.

Monan kodista on sanottava sen verran, että on upeaa nähdä koti, jossa kaikki on hienoa. - Siis vessaa myöten kaunista. Oma kotimme on kiva, mutta täällä on, noh, esimerkiksi juuri vessa ja kylppäri sellaisia, mitä en ikinä antaisi kuvata.  Huomenna kotiesittely tulee TS Kodin puolelle Lempipaikalla-blogiin, joten käyhän kurkkaamassa siellä juttu upeasta valkoisesta kodista!

Ja iso kiitos Monalle, että sain vierailla kamera kourassa! Ensi kerralla osaan ehkä käyttää sitä kameraakin... ööh, vähän jouhevammin. Nyt kuvien kimppuun!



edit. Juttu täällä!

4 kommenttia

Kävin ostamassa tänään vauvan, eiku siis nuken. Meidän taapero on viime aikoina osoittanut suurta lempeyttä ja kiinnostusta vauvoja koht...


Kävin ostamassa tänään vauvan, eiku siis nuken. Meidän taapero on viime aikoina osoittanut suurta lempeyttä ja kiinnostusta vauvoja kohtaan. Ihan niin suurta, että äiti on meinannut alkaa itkemään siitä suloisuuden määrästä. Naapurin vauva on saanut suukkoja ja silityksiä, serkkuvauva myös, ja viime viikolla vieraillut parikuinenkin sai osakseen monen monta pusua, halia ja silitystä (ja sormen silmään). Eilisillä synttäreillä lapsi bongasi kaverin huoneesta pienen vauvanuken, joka niin ikään tuli hellityksi, vaikka leikkivauva olikin.

Olen jo pitkään ajatellut ostavani nuken, ihan noin tasa-arvon ja valinnanvapaudenkin nimissä, mutta asia on unohtunut yhtä monta kertaa, kuin se on tullut mieleenkin. Nyt kun taaperon kiinnostus on kasvanut niin suureksi, päätin tänään kaupungilla asioidessani viimein hoitaa nukkeasian. Annoin uudenkarhean nuken lapselle, ja paketin repimisen jälkeen nukke saikin totuttuun tapaan suukot ja silitykset. Oih, minun pieni hoivaviettinen taaperoni. Sydän pakahtuu.


No aivan kokonaan ällösöpöilyksi homma ei mennyt, sillä nopean hellimisen jälkeen nukke heitettiin ensin koirille ja sitten sen päälle ajettiin taaperokärryllä. Ihan perus.

Silti jäi mietityttämään, miten noin pieni olento voi osata yhdistää nuo hellyydenosoituksensa juuri tuollaisiin kohteisiin - siis vauvoihin ja lapsiin, koiriin ja kissoihin ja nyt myös nukkeihin. Ei meillä autot ja Duplot suukkoja saa, vaan juuri tuollaiset... noh, mille nyt yleensäkin annetaan silityksiä ja hellyyttä.

Aika mainio taapero.


9 kommenttia

Minä ja 15-vuotias kummityttöni: M: Aioksä mennä lukioon? K: Joo, jos mä pääsen. M: No pääset sä, hoidat sillee et pääset. K: No joo ta...

Minä ja 15-vuotias kummityttöni:

M: Aioksä mennä lukioon?
K: Joo, jos mä pääsen.
M: No pääset sä, hoidat sillee et pääset.
K: No joo tai sit voi joutuu Xx lukioon.
M: Hei, mä kävin Xx lukioo!
K: Nii-i, sinne pääsee huonoilla keskiarvoilla.
M: ...

***

K: Kelaa, sit ku mä oon tuplat mun ikänen, niin mä oon 30. 

M: Totta.
K: 
Ja sit ku sä oot tuplat sun ikänen, sä oot 62. Huhhuh.
M: ...


Kummityttö käväisi kylässä. Mä en tiedä mistä se on perinyt tuon huumorintajunsa...  

Priceless.

4 kommenttia

Yhteistyössä Valio Gefilus ja Blogirinki Media .  Aina välillä leikin terveellisesti syövää ihmistä. Silloin jätän höttöhiilarit vähem...

Yhteistyössä Valio Gefilus ja Blogirinki Media

Aina välillä leikin terveellisesti syövää ihmistä. Silloin jätän höttöhiilarit vähemmälle ja panostan ruokiin, jotka tekevät hyvää. Tiedän, mitä kannattaisi syödä, jotta oloni olisi hyvä, eikä naama pöhöttyisi hiilariövereistä, mutta kun ne pastat ja muut ihanuudet ovat vaan niin ihania.

Kun sitten skarppaan, tykkään tehdä ihania, ruokaisia ja juuri niitä hyvältä tuntuvia smoothieita. Smoothieen voi nakata superfoodeja ja muita herkkuja, ja niistä saa helposti juotavia ja täyttäviä välipaloja, joiden ravinteet imeytyvät tehokkaasti. Ja kun smoothieen lataa täyslaidallisen vielä ruokaisempia raaka-aineita, siitä saa ihan kunnon aterian - kuituineen ja proteiineineen!

Tässä kampanjassa oli tarkoitus käyttää Valio Gefilus -tuotteita mukana luomassa herkullisia smoothieita. 

Ensimmäisenä esittelen kehittelemäni smoothien, joka on ruokaisa aineenvaihdunnan ystävä, ja toisena esittelyyn pääsee vatsalempeä aamupalasmoothie, mikä lempeän makunsa vuoksi sopii myös perheen pienimmille.


Ruokaisa punainen vihersmoothie:
Tämä ruokaisan paksu smoothie sopii tuhdimmaksi välipalaksi tai jopa ateriaksi. Tuoreet raaka-aineet yhdessä Valio Gefilus omena&rypäle -mehun kanssa muodostavat raikkaan yhdistelmän.

2 annosta


3 kiiviä 
Puolikas avokado
3 ruusukaalia 
Puolikkaan limen mehu
4-5 rkl suomalaisia pakastepuolukoita
3tl chiasiemeniä
Muutama korianterin lehti ja muutama piparmintun lehti
3dl Valio Gefilus omena&rypäle -mehua


Pyöräytä lusikalla kiivin ja avokadon hedelmät kannuun tai kulhoon ja poista kannat ruusukaaleista. Pese ruusukaalit tarvittaessa. Laita kaikki ainekset sekaisin ja purista puolikkaan limen mehu, sekä lisää Valio Gefilus -mehua. Sekoita blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi.



Aamupalasmoothie:
Hellä smoothie sopii ihanasti aamu-unista herättelemään tai illan viimeiseksi juomaksi. Lempeän makuisen smoothien kruunaa Valio Gefilus piimä, jonka määrää muuttamalla saa tehtyä myös perheen pienimmille oman, lusikoitavan välipalaherkun.

2 annosta

Puolikas avokado
1/4 hunajameloni
2 päärynää
1 kiivi
1,5 dl Valio Gefilus piimää

Poista avokado ja kiivi kuoristaan, sekä kuori ja pilko hunajameloni, päärynät ja lisää Valio Gefilus piimää. Sekoita blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Vinkki: Lempeän makunsa vuoksi myös taapero tykkäsi maistella smoothieta. Lusikoitavan version lapselle saa, kun laittaa vähemmän piimää joukkoon.


En ole oppinut vielä juomaan piimää sellaisenaan, vaikka minun herkälle vatsalleni se olisi ehkä ihan oikea juomavaihtoehto. Siksi olen lykännyt piimää smoothieen, jotta joisin sitä edes jossain muodossa. Ehkäpä Valio onkin kuullut hiljaisen toiveeni, koska on nyt tuupannut markkinoille makupiimiä. SIIS JOO! - Sellaisia hyvänmakuisia, kuten mustikka- ja mangopiimää, joita pääsin juuri maistelemaan Valiolta saadun kylmälähetyksen tultua. Ai kyllä maistuu entiselle piimänvieroksujallekin!

Gefilus-tuoteperhe on kasvanut myös parilla uudella herkullisella ja lisä- ja väriaineettomilla tehojuomalla sekä mehumaidoilla. Kaikissa tuotteissa on tietysti mukana suolistomme bestistä, eli maitohappobakteeria.

***

Ja arvatkaapa, onko mulla nyt soinut näiden smoothien teosta asti päässä:

"Tahdon tosimiehen varrelleni 

Miehen riskin rinnalleni 
Rakastajan vatsalleni 
PIIMÄ! "

6 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki