Tietoa mainostajalle ›

Kello 04.30. Havahdun tukalaan kuumuuteen. Ilma seisoo ja tuntuu ettei happi kulje kunnolla. Uni ei jatku ja ajatukset alkavat virrata. En...

Kello 04.30. Havahdun tukalaan kuumuuteen. Ilma seisoo ja tuntuu ettei happi kulje kunnolla. Uni ei jatku ja ajatukset alkavat virrata.

Ensimmäinen ajatus on vauva – mahassa kasvava sikiö. Onkohan sillä kaikki hyvin? Tunnustelen vatsaa ja tunnen jo toista päivää, kuinka vasen puoli vatsasta on kovempi kuin oikea. Onko vauva vasemmalla? Miksiköhän se on vasemmalla? Onko normaalia, että vatsa tuntuu kovemmalta vain toiselta puolelta? Onko vauvalla varmasti kaikki hyvin?

Sitten iskee seuraava pelko. Onko tässä mitään järkeä? Tehdä nyt toinen lapsi, vaikka ensimmäisenkin kanssa on hommaa riittämiin. Mitä jos en jaksakaan toista pikkuvauva-aikaa? Ne kaikki kymmenet yöheräilyt syöttöineen. Tai ne alun mysteeri-itkut, kun mikään ei saa vauvaa rauhoittumaan? 

Ja kaiken puklun, imetysmaratonien, itkujen (mahdollisesti myös äidin) ja yöheräilyjen keskellä asuu taapero. Taapero, joka myös kaipaa täyden huomion, tuen ja rakkauden. Taapero, jonka oma – paikoittain kiivas – tahto on löytynyt. Tukenaan minä, väsynyt äiti. Kaksi kiivasta temperamenttia (mistä lie taapero perinyt... kröhöm), joista toisen pitäisi kuitenkin olla se ymmärtävä, turvallinen vanhempi ja vain toisen kiukkuileva taapero.

Tai entäs jos minulle sattuu jotain synnytyksessä? Jo ajatus siitä, että jätän esikoisen hoitoon ja menen synnyttämään toista lasta, saa mielen surulliseksi. Kun toinen raukka ei edes kunnolla tajua, että seuraavaksi äiti tulee kotiin vauvan kanssa. Toisen vauvan. Ja entä jos kuolenkin synnytyksessä? Esikoinen menettää äidin, vaikka kotiin luvattiin lisää elämää, ei vähemmän. 



Kun kaikki pelot ja ahdistukset ovat tulvineet mieleen ja pari kyyneltä vuodatettu, kello onkin jo kuusi aamulla. Hikoilusta märät lakanat ja huolesta kipeytyneet hartiat tainnuttavat hiljalleen äiti-ihmistä takaisin uneen. Sitten herääkin jo taapero. Aivan liian aikaisin, aivan liian väsyneenä. 

Hetken taaperon kanssa aamutoimia touhunneen takkuisen ja uupuneen, murheen madaltaman äidin mieleen pilkahtaa ajatus. Joku on joskus sanonut, että paras lahja, minkä vanhemmat voivat lapselleen antaa, on sisarus. Ehkä se on niin. Saada sisarus, joka tietää juuri millaista on elää niiden vanhempien kanssa, siinä suvussa, siinä elämässä. Omani ovat olleet ainakin korvaamattomia.

Ehkei toisen lapsen saaminen ole uhka kellekään. Sehän on lahja meille kaikille. Aamuyöllä huolet vain voimistuvat. Ehkä me pärjäämme, selviämme. Meidät on luotu siihen. 


14 kommenttia

Keitä näissä kuvissa on? kysyi Facebook mieheltäni hänen ladattuaan muutaman Rooman kuvan Facebookiin. Jaa, katsotaas... Ekana on a...

Keitä näissä kuvissa on? kysyi Facebook mieheltäni hänen ladattuaan muutaman Rooman kuvan Facebookiin. Jaa, katsotaas...



Ekana on ainakin joku sumea setä kahvilassa...

...korumyyjämummu Trasteveren kaduilla ja epäilevän näköinen ostajaehdokas...

...Pyhä Veronica...

...tuntemattomat tytöt ottamassa selfietä Marian aukiolla...

...Pyhä Helena Augusta...

...ja viimeisenä ehkä Jeesus ja sen frendejä.

Yritettiin tägätä kyseisiä tyyppejä, mutta jostain syystä ainakaan pyhät naiset ja Jesse kavereineen eivät olleet Facebookissa. Jännä.

Hyvä Facebookin kasvotunnistus, hyvin sä vedät.



6 kommenttia

Me rakastamme riippukeinua. Juuri tuossa, pihlajapuun alla.  Kii-kaa, kii-kaa...

Me rakastamme riippukeinua.



Juuri tuossa, pihlajapuun alla. 

Kii-kaa, kii-kaa...

Kun äidin ja taaperon välillä on kommunikaatiokatkoksia... – "Tule vessaan äidin kanssa, vaihdetaan vaippa" –> Sammuttaa ve...

Kun äidin ja taaperon välillä on kommunikaatiokatkoksia...

– "Tule vessaan äidin kanssa, vaihdetaan vaippa" –> Sammuttaa vessan valot.
– "Pysy siinä, äiti ottaa vaipan pois" –> Juoksee karkuun.
– "Odota, laitetaan uusi vaippa" –> Juoksee karkuun, kiipeää sohvalle.
– "Noniin, nyt on aamupalan aika, tässä sulle leipä" –> Vie leivän koirille.
– "Älä heitä koirille!" –> Heittää koirille.
–  "Otatko maitoa?" –> Tahtoo leipää.
– "Tässä sulle uusi leipä, syö itse, älä anna koirille" –> Tahtoo maitoa, heittää leivän koirille.
– "Mennään ulos, hakisitko kengät" –> Tuo äidin puhelimen.
– "Laitetaan kengät jalkaan" –> Repii vaippaa pois. 
– "Luetaanko kirjaa?" –> Tuo kengät.
– "Mennään nukkumaan" –> Tuo kengät.
– "Huomenta kulta, otatko aamupalaa?" –> Tuo kengät.

Kuva ei oikeastaan liity mitenkään juttuun.

Yksi asia sentään menee aina kerralla nappiin: Sana 'kylpy' aiheuttaa välittömän riisumisreaktion ja kylpyhuoneeseen pyrkimisen. 


2 kommenttia

Kotona! Paluulento meni paremmin kuin uskalsin edes odottaa. Lapsi nukkui reilun kolmen tunnin lennosta kolme tuntia! Menomatkalla lapsi val...

Kotona! Paluulento meni paremmin kuin uskalsin edes odottaa. Lapsi nukkui reilun kolmen tunnin lennosta kolme tuntia! Menomatkalla lapsi valvoi suurimman osan ja sai pienen kiukkukohtauksenkin. Tosin paluulento oli sopivasti päikkäriaikaan, kun taas menomatka keskellä yötä.

Lapsi oli melkoinen sissi matkan aikana. Valtaosa päivästä meni kaupunginsosasta ja nähtävyydestä toiseen kävelemiseen, joten lapsi joutui istumaan ison osan päivästä kärryissä. Kävelyaukioilla oli hyvä päästää taapero kikkailemaan ja käpyttelemään, kun vilkkaasta auto- ja skootteriliikenteestä ei ollut vaaraa. Lapsi hauskutti aukioilla ja kahvilanterasseilla ohikulkijoita kuin parempikin katutaiteilija.


Muutenkin pellavapäinen kakara sai poskipuristuksen jos toisenkin paikallisilta papoilta ja mammoilta. Vatikaanissa jengi pysähtyi ottamaan Pietarinkirkossa heiluvasta taaperosta kuvia ja japanilaiset jopa halusivat poseerata lapsen vieressä. Mielenkiintoista – me kun otimme kuvia Michelangelon kaltaisten pikkutekijöiden töistä.

Ehdoton ykköskeksintö meiltä vanhemmilta oli lapsen yöunille nukuttaminen kärryihin. Siten saimme nauttia pitkän illallisen keskeytyksettä ja rauhassa. Taapero nukkui kärryissään tyytyväisenä vieressä, äidin ja isin syödessä herkkupastoja Rooman lämpimän illan pimetessä. Kun vanhemmat olivat nauttineet illallisensa ja lyhyt kävelymatka yömajaan tehty, lapsi siirrettiin nukkuvana omaan sänkyynsä. – Kuinka muuten Suomen kesäilloissa ja -öissä, näkyykö rattaissa nukkuvia lapsia ikinä missään? Trasteveren tunnelmallisilla kujilla se oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Kuten myös se, että paikalliset – seuraavasta työaamusta huolimatta – illastavat myöhään, tehden treffejä jopa iltakymmenen jälkeen.


Nähtävyyksistä kävimme kurkkaamassa keskeisimmät, mutta vain kirkkoihin, kuten Pantheoniin ja Pietarinkirkkoon menimme sisälle. Taaperon kanssa jonottaminen ei houkuttanut, eikä monissa nähtävyyksissä olisi saanut kulkea kärryjen kanssa. 

Vaikka kantoreppu matkustikin Suomesta Italiaan ja takaisin, ei sitä tullut käytettyä kertaakaan. Kuuma ilma ja 17-kiloinen taapero selässä sai vanhemmat tyytymään paikkojen, kuten Colosseumin, ihasteluun ulkoa käsin. Ehkä sitten, kun lapset ovat isompia, menemme tutkimaan Vatikaanin museot tarkemmin.


Matkailu, varsinkin tuollainen tehokas kaupunkimatkailu, missä kävelyä kertyy kymmeniä kilometrejä päivässä, on lapsen kanssa (ja ilmankin) aika kuluttavaa, joten kotiintulo ei haittaa. Turvonneet, rakoista arpeutuneet jalat kiittävät tauosta ja lapsi vanhempineen oman kodin rauhasta. Mutta mites tämä keli? Tulimmeko me tropiikkiin, vai miksi täällä on kuumempi kuin Roomassa?!

Jos taapero saisi päättää täysin lomamatkamme ohjelman, se menisi jokseenkin näin: Aamulla herätään ja hypätään välittömästi vaippasillaan...

Jos taapero saisi päättää täysin lomamatkamme ohjelman, se menisi jokseenkin näin:

Aamulla herätään ja hypätään välittömästi vaippasillaan rattaisiin. Tämän jälkeen suunnattaisiin aamupalalle, jossa syödään vain sokerikroisanttia ja juodaan uutta tuttavuutta, appelsiinimehua. Aamupalan jälkeen kiipeltäisiin rakennuksen portaita ylös ja alas. Jos äiti ja isi pakottaisivat ulos ovesta, ensimmäisenä hypättäisiin bussin kyytiin. 

Bussilla mentäisiin kauppaan ja ostettaisiin kuivattuja hedelmiä ja hedelmäpruutteja. Niillä pärjää koko loman – suolainen ja lämmin ruoka on niin passé. Vettä pitää juoda suoraan pullosta itse. Loput voi kaataa maahan tai rinnuksille.


Nähtävyyksistä mielenkiintoisimmat olisivat bussit ja ambulanssit. Myös Espanjalaiset portaat – yllätys yllätys – kelpaisivat. Lähteet, joita Roomassa on paljon, ovat tarkoitettu itsensä kastelemiseen. Sateen sattuessa, parasta ikinä on tanssia kaatosateessa.

Bussiin on noustava aina, kun se pysähtyy kohdalla. Muuten täytyy itkeä. 

Pitkin päivää on hauskaa hurmata italialaisia, jotka lähtevät kaikkiin kurkistusleikkeihin mukaan. Iltasella vetäydyttäisiin huoneeseen, jossa pompittaisiin ja rössyttäisiin sängyllä. Kuperkeikkaa voisi myös harjoitella.
***

Vanhemmat haluavat nähdä kaiken maailman Colosseumeja ja Vatikaaneja – taapero, not so much. 

2 kommenttia

Täällä sitä ollaan! Vettä sataa ja sillai. Eilen oli oikein kiva keli: välillä satoi, mutta pääosin paistoi. Eikä ole ollut li...


Täällä sitä ollaan! Vettä sataa ja sillai. Eilen oli oikein kiva keli: välillä satoi, mutta pääosin paistoi. Eikä ole ollut liian kuuma – kuten useat meitä varoitteli, hähää – vaan juuri sopivaa. Tosin tuo sade nyt tänään on vähän haitannut olemista.

Lapsi nukahti juuri ennen hotellille pääsyämme rattaisiin päiväunille, mutta saimme nostettua hänet sänkyyn jatkamaan uniaan. Nyt onkin sopiva aika kertoa muutama erittäin tärkeä huomio Roomasta.

– Nälkään ei pääse kuolemaan. Yhteen kortteliin mahtuu noin neljäsataa ihanaa kahvilaa ja ravintolaa. Silti lempparini, arancinit, joita opin janoamaan Sisiliassa ollessamme, eivät ole Roomassa niin kuumaa kamaa. Pari olen löytänyt.

– Wc-istuinten puuttuessa yleisissä vessoissa saa treenata reisilihaksia. Samalla oppii (tai voi ainakin yrittää) pissimiään siten, ettei mene reisille, vaikka tappaisi samalla muutaman MC Koppakuoriaisen.

– Liikenne on naurettavaa. Vähän jännitti yöllä automatka lentokentältä hotellille. Kuski ajoi vain 130km/h tiellä, jossa Suomessa saisi ajaa kuuttakymppiä. Silti: lastenleikkiä Sisilian liikenteeseen nähden.

– Nähtiin muuten huukereita. Siis prostituoituja. Tien poskessa. Pretty woman -kamoissa. Aivan kuten leffoissa.

– Roomassa ei ole hipstereitä. 

– Naiset saavat täällä erityistä huomiota miehiltä. Varsinkin vaaleat naiset. Jopa tämmöset tiineet. Paitsi jos kävelee miehen kanssa. Ehdin kävellä viisi metriä yksin – vaatekaupan ovelta perheeni luo – ja kaksi miestä ehti jo skoretella.

– Mutta naisille ei kuitenkaan puhuta. Siis mitään asiallista. Pääasiallisesti miehet puhuttelevat miestäni, ei minua. 

– Kaikki rakastavat pellavapäistä kakaraa. Milloin rutistellaan poskia tai silitellään päätä. Kukaan ei ole pahastunut lapsen kikkailusta tai yleisesti olemassaolosta, vaan kaikki ovat hymyilleet, jutelleet ja jopa leikkineet lapsen kanssa. Lapsi piti niin hurmaavaa sadetanssi-showta Piazza Navonalla, että ihmiset pysähtyivät katsomaan. Suunnittelimme hatun heittämistä maahan, jotta olisimme saaneet osan tuhlatuista matkarahoista takaisin.
Saipa lapsi myös kahvilassa ihanalta, varmaan satavuotiaalta baristalta ilmaisen leivoksenkin.


Nähdä Rooma ja kuolla... jalkakipuun kaikesta kävelemisestä, lienee oikea jatko sanonnalle.

Mä en nyt listannut tähän ilmiselvyyksiä (nämä edeltävät ei juuri olleetkaan sellaisia, hah!), kuten sitä, että täällä on ihanaa, kaunista, ihanaa ja ihanaa. Ja että rakastan Roomaa.

Me instaillaan Instagramissa! Tuu sinne katsomaan lisää kuvia ja tunnelmia!
@mammarimpuilee #lomaposse

6 kommenttia

Koiravahti tuli, meikät lähti.  Rooma, baby yeah! 


Koiravahti tuli, meikät lähti. 

Rooma, baby yeah! 

...osallistuja nimimerkillä SIKURINA! Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja kiitos Maatalouskoneet.fi ! Voittajalle on ilmoitet...


...osallistuja nimimerkillä SIKURINA! Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja kiitos Maatalouskoneet.fi!

Voittajalle on ilmoitettu myös sähköpostitse voitosta. 

***

Tämä posse jatkaa pakkailua, kohta lähdetään.. tsihihiii!

Kun äiti- ja isi-ihminen vain siivoavat, on nuoren miehenalun tehtävä, mitä nuoren miehenalun on tehtävä. Laitettava itse sandaali – kyllä, ...

Kun äiti- ja isi-ihminen vain siivoavat, on nuoren miehenalun tehtävä, mitä nuoren miehenalun on tehtävä. Laitettava itse sandaali – kyllä, vain yksi – jalkaan lähdettävä. Pam vain kuului, kun ovi kävi. Imuroimiseen ja vessan jynssäämiseen keskittyneet vanhemmat saivat rappukäytävässä möllöttävän karkulaisen kiinni ja toivat takaisin sisälle.


Keskenään sitten, kun ei kerta hiekkalaatikkoseuraa vanhemmista irronnut. – Mistään ei saa nykyään kunnon henkilökuntaa. 

Nuorena se on itsenäistyttävä. Itse kaikki tehtävä.

2 kommenttia

Ei pitäis valittaa, mutta silti tämä raskausajan jokapäiväinen päänsärky: valivalivali Ei pitäis syödä vehnää, mut söin silti ja nyt sattu...

Ei pitäis valittaa, mutta silti tämä raskausajan jokapäiväinen päänsärky: valivalivali

Ei pitäis syödä vehnää, mut söin silti ja nyt sattuu mahaan, polttelee ja valivalivali.

Ei pitäis jättää pyykkejä ulos yöksi (eli kolmeksi), koska sitten ne ovat jo monta kertaa kastuneita, eikä edelleenkään kuivia ja koirat kaipaavat jo lempipetiään ja viluviluvilu.

Ei pitäis jättää aamupuuroa kattilaan ja sitten illalla alkaa vasta pesemään sitä, koska.. noh, eihän se mihinkään irtoa enää. Ikinä. Hitto.

Ei pitäis antaa koirien hengata meidän sägyssä, saati antaa niiden syödä täällä, koska voi jumalauta tää sänky on täynnä jotain korpun murusia, mitkä kivasti painautuu hikistä hanuria vasten, ja sitten taas valivalivali.

Tässä syntisen hyvää pitsaa, mitä en voinut vastustaa ja nyt aih, sattuu.

Vali.

2 kommenttia

Hii-haa! Se on viisi yötä enää, kun tämä posse suuntaa Roomaan. Olen tässä jo ehtinyt googlailemaan yhtä jos toistakin matkaan liittyvää asi...

Hii-haa! Se on viisi yötä enää, kun tämä posse suuntaa Roomaan. Olen tässä jo ehtinyt googlailemaan yhtä jos toistakin matkaan liittyvää asiaa, mutta muutamia juttuja on, mitä ei Googlestakaan tahdo löytyä kunnolla. 

Sain tärkeää tietoa Turun Pizzariumin tyypeiltä raskaana olevan ruokailuhommiin liittyen Italiassa. Tässä asiassa mä tykkään Twitteristä paljon: kontaktin saa suoraan ja usein nopeasti haluamaansa tahoon. Passiin liittyvissä probleemeissa sain muuten validimpaa tietoa Twitterin Turun poliisilta, kuin poliisin nettisivuilta. Mahtavaa, kiitti tyypit avusta!

Nyt ajattelinkin hyödyntää tätä omaa väylääni ja fiksuja lukijoitani kysymällä parhaat matkavinkit lapsiperheelle Roomaan. Että siis mihin kannattaa ja ei kannata lapsen kanssa mennä? Onko Roomassa leikkipaikkoja lapsille – tuo tapero kun janoaa leikkiä ja leikkiseuraa – ja onko jotain kulkuneuvovinkkejä rattaiden kanssa matkustaville? Maksaako muuten rattaiden kanssa kulkeva erikseen, vai onko Italiassa sama systeemi kuin Suomessa? Ja sitten kaikki parhaat ravintolavinkit kehiin myös! 

Me asumme Trasteveren kaupunginosassa, koska sitä kehui kaveri jos toinenkin ihanaksi, lähes turistivapaaksi alueeksi. Siellä ei kuulemma turistimenuja turistihintoineen näy. Myös ostosten tekeminen on siellä edullisempaa kuin ytimessä.


Kokemuksia ja tietouttanne Roomasta kaivataan tänne, ekaa kertaa lapsen kanssa Tukholmaa kauemmas matkustaville. Tai vaikka et olisi juuri Roomassa matkustanut, myös muut, yleisluontoiset matkavinkit tulevat tarpeeseen.

Lisäksi kaikki lentokonematkavinkit ovat tervetulleita. Millä olette viihdyttäneet taaperon pysymään aloillansa koneessa?

9 kommenttia

...itki tänään kirkossa.  Muina pakanattarina.  Tarvittiin nenäliinoja.  No kun ne valkokaapuiset lauloivat jonkun laulun (mikä ei ollut A...

...itki tänään kirkossa. Muina pakanattarina. Tarvittiin nenäliinoja. 

No kun ne valkokaapuiset lauloivat jonkun laulun (mikä ei ollut Arttu Wiskarin, kuten väitin, vaan Juha Tapion), ja kun ne siellä niin rivissä suloisina pönöttivät. Muka niin naimalupalaisina

Minun eka kummilapseni, jo iso tyttö. Nyyh. (Sydän)



2 kommenttia

Lapsella on tapoja, jotka toistuvat päivittäin. Toiset jopa kymmeniä, ellei satoja,  kertoja  päivässä. Ne ovat tavallaan ihan harmittomia, ...

Lapsella on tapoja, jotka toistuvat päivittäin. Toiset jopa kymmeniä, ellei satoja, kertoja päivässä. Ne ovat tavallaan ihan harmittomia, mutta joskus tuntuu, että niitä ilmankin voisin elää. 
Annan muutaman esimerkin:

- Maidon kaataminen mukista tai maidon hölskyttäminen nokkamukista ympäri lattiaa, pöytää, sohvaa... Sama pätee myös veteen, mutta se ei harmita äiti-ihmistä niin paljon.

- Unilelujen ja petivaatteiden poisheittäminen sängystä joka kerta heräämisen jälkeen. Jopa alulakana kiskotaan irti ja nakataan laidan yli.

- Kaiken löytämänsä ruoan syöttäminen koirille. Ja jos ruokaa ei koirille syötettäväksi löydy, siitä kiivastuminen.

- Sohvatyynyjen ja vilttien heittäminen sohvilta lattialle nanosekunti sen jälkeen, kun ne on siihen nostettu. 

- Ruokalautasen lattialle kippaaminen tai heittäminen heti ja varoittamatta, kun vatsa on täysi, eikä ruoka enää maistu. Toisinaan se tehdään, vaikka vatsa ei olisikaan vielä täysi tai ruoka maistuisi.

Kaikki edellä mainituista on tietysti taaperon mielestä maailman hauskimpia juttuja. Mutta ihan aina ei äidin huumori riitä. Varsinkaan, kun maailman hauskin juttu toistuu neljännenkymmenennen kerran päivän aikana.

Mutta kaikki loppuu aikanaan? Ööh...


Kuva on taaperosta sisustamassa.

Kävimme viime viikolla kaverini kanssa maatalousnäyttelyssä Oripäässä – kyllä, luit oikein, maatalousnäyttelyssä –, koska kaverin porukoilla...

Kävimme viime viikolla kaverini kanssa maatalousnäyttelyssä Oripäässä – kyllä, luit oikein, maatalousnäyttelyssä –, koska kaverin porukoilla oli koju siellä. Pakattiin muina emäntinä lapset ja itsemme autoon, ja ajoimme paahtavassa kesäsäässä maalle moikkaamaan messulaisia. 

Sain kaverin perheeltä matkaani LOQIn kestokassin, joita myydään heidän nettikaupassaan, Maatalouskoneet.fi. Kysäisin haluaisivatko he lahjoittaa arvottavaksi myös lukijoilleni yhden kätevän kassin, ja hehän halusivat! Jee!


LOQIn kestokassit ovat minulle jo entuudestaan tuttuja. Niitä on näkynyt blogeissa, kaduilla ja jopa lehtien sivuilla Hollywood-tähdillä. Kassien idea on ihastuttava: Ne menevät hyvin pieneen tilaan ja ovat itsessään todella kevyitä, vaikka kantavat jopa 20 kiloa. Ne ovat pestäviä, ekologisia ja täysin kemikaalivapaita! 

Meillä kassi on ehtinyt jo olla käytössä kauppakassina, rantakassina ja vaippakassina. Kassi tulee pienessä pussukassa, mistä saa vaikka kätevän kesäkukkaron.


Maatalouskoneet.fi lupasi arvonnan voittajalle vapaavalintaisen LOQIn kestokassin nettimyymälänsä valikoimasta. Minä valitsin itselleni Pop Catin, mutta valikoimassa on muitakin ihania. Esimerkiksi se värikäs raidallinen Pop Stripes, Forest bird ja Botany Bird ovat upeita!

Arvontaan osallistut jättämällä tänne kommentin sähköpostiosoitteesi kera 19.7.2014 mennessä! Reilu viikko siis aikaa osallistua! Hurraa!


Arvottava kassi ja minun saamani kassi ovat 
Maatalouskoneet.fi:n lahjoittamia. Kiitos heille!


73 kommenttia

Kun nyt sinne Roomaan ollaan lähdössä , päätin, että tarviin ehdottomasti hellehatun. Sellaisen, mikä suojaa herkkää skändinäävistä hipiääni...

Kun nyt sinne Roomaan ollaan lähdössä, päätin, että tarviin ehdottomasti hellehatun. Sellaisen, mikä suojaa herkkää skändinäävistä hipiääni paahtavalta auringolta. Olen myös todella herkkä auringonpiston uhri. Olimme eilen rannalla, ja vaikka pötköttelyä ei kertynyt kuin pari tuntia ja vaikka mulla oli koko ajan huivi päässä, rantsuilun jälkeen päätä särki ja oksetti.


Marssin tänään kylille ja kävin tunnissa kaikki mieleeni tulleet mahdolliset aurinkohattumestat läpi. Hennes, Stocka, Indiska, One way, Vila, Vero Moda... noh, kaikki. Juuri luovuttamiseni partaalla astuin Lindexiin, josta löysin ensimmäisen hatun. Se ei ollut sellainen suurensuurilierinen, mitä olin etsinyt, mutta se oli muuten hauska. Ostin sen ja jatkoin matkaa. 

Lounas jo mielessäni näin yhtäkkiä sivusilmällä Accessorize-liikkeen, missä isolierisiä hattuja oli vino pino. Kokeilin yhtä, enkä voinut olla ostamatta sitäkin. – Kun kerran puoleen hintaan sai, ja koska se oli ensimmäinen varteenotettava isolierinen.


Nyt mulla on kaksi erilaista hattua, joista kumpikaan ei oikeastaan ole sellainen kun etsin. Visio oli suurilierinen, yksivärinen olkihattu. Tuloksena cowboyhtava (on se sana?) ja sinisellä nauhalla koristeltu isolierinen.

Tuo cowboy-tyylinen ei edes tuu mahtumaan laukkuun, se kun on täysin joustamaton. Että ehkä tuolla toisella mennään, mutta mitä mä teen tuolla cowboyllä? Pidän vai en?


Tämä on muuten ehkä ensimmäinen (mutta entäs viimeinen?) mun vaatteisiin tai vastaavaan liittyvä postaus täällä. Huhhuh, jännää.


6 kommenttia

Tänään Instagramissa  ja viime viikolla blogissa on mainittu lapsen uusi, ilahduttava apinointitapa. Lapsi havannoi tarkkanäköisesti tekemi...

Tänään Instagramissa ja viime viikolla blogissa on mainittu lapsen uusi, ilahduttava apinointitapa. Lapsi havannoi tarkkanäköisesti tekemiämme asioita ja toistaa varsin perusteellisesti niitä perässä. Taapero on onnistunut yllättämään vanhempansa viime aikoina monesti, sillä apinoinnit harvoin tapahtuvat heti tarkkailun jälkeen – usein ne tulevat yhtäkkiä ja arvaamatta. "Mistä se tuonkin on keksinyt?" -hihkaisu on ollut yleinen viime päivinä.

Tänään taapero tavoitteli pöydältä mieheni kameraa. Isi-ihmisen digijärkkärin sijaan taaperolle annettiin isin retrokamerakokoelmista yli kolmekymppinen filmikamera. Lapsi tiesi heti, miten kameraa pidellään, tosin kuvaussuunta oli aluksi väärä. Ellei sitten selfie-aikakausi ole tehnyt tehtäväänsä ja lapsi yritti ottaa ensikuvakseen itsestään kuvaa. 

Kun kameran oikea tähtäyssuunta löytyi, lapsi alkoi myös ohjaamaan kuvattaviaan. Naapurinrouvakin sai muutaman tomeran käskyn, kun määrätietoinen kuvaaja osoitti huitomalla näkemyksensä kuvaustilanteesta.


Valokuvaajaisänsä ja -isosetänsä jalanjäljillä 

8 kommenttia

Nyt se alkoi, miehen loma! – Kauan ja hartaasti odotettu loma. Vaikka mies heräsi aamulla lapsen kanssa, ...


Nyt se alkoi, miehen loma! – Kauan ja hartaasti odotettu loma. Vaikka mies heräsi aamulla lapsen kanssa, en malttanut pysyä itse sängyssä muuta perhettä pidempään. Aamupalaa syötiin jo seitsemän jälkeen – sitäkin pitkään ja hartaasti –, minkä jälkeen aloimme suunnitella ensimmäisen lomapäivän viettoa. 

Olimme vuosi sitten Zoolandiassa. Tuolloin vietettiin miehen isäkuukautta. Viime kerrasta tohkeentuneena päätimme viettää tämänkin lämpimän kesäpäivän siellä. Vielä viime kesänä lapsi oli sivustakatsojan roolissa, mutta nyt lapsi sai jo paljon enemmän irti paikasta. Viime vuonnahan lähinnä vain vanhemmat nauttivat Zoolandian antimista.. kröhöm.

Muumimaailmaan nähden hinta on kohtuullisempi, vaikka puuhaa paikassa on reilummin. Alle kolmevuotiaasta ei maksua oteta, mutta kahdesta aikuisesta sai pulittaa markan vaille neljäkymppiä. Nelihenkinen perhe, yli kolmevuotiaiden lasten kanssa maksaisi lystistä lähes 80 euroa.
Lisärahastus tuntuu hölmöltä paikoissa, joihin on jo kerran pulitettu riittävä summa sisälle: jos olisi halunnut kokeilla vaikka polkuautoa perheen voimin, olisi tunnista saanut maksaa kympin lisää. Pääosin kuitenkin kaikki laitteet ja vempaimet kuuluvat hintaan. 


Touhuttavaa Zoolandiassa on viime vuotta enemmän. Viisi uutta omatoimisesti käytettävää huvilaitetta (joihin tämmönen raskaana hilluva ei saanut mennä), Kauhukuja, Mystinen metsästys (?) ja muutamat muut uutuudet ovat varmasti hauskoja vähän isommille lapsille. Itsehän kävin Kauhukujalla (K12) kiljumassa, mutta vasta sen jälkeen, kun olin pakottanut miehen tsekkaamaan sen ennen minua. 

Eläimiä Zoolandiassa oli viime vuottakin vähemmän, mutta puuhaa sitäkin enemmän. Kivaa metsäreittiä, missä viime vuonna ihastelimme poroja ja kauriita, ei ollut enää kai ollenkaan. Uusi kiva juttu oli kotieläinpiha, johon pääsi ruokkimaan ja harjailemaan lampaita. Myös kiekuvaa riikinkukkoa pääsi ihastelemaan lähietäisyydeltä.

Taaperoikäiselle pomppulinnat ja pienet huvipuistolaitteet olivat mielenkiintoisimpia. Kaikista vaan tultiin itkulla ulos, taapero kun ei millään olisi halunnut luovuttaa paikkaansa muille naperoille. Onneksi ruuhkaa ei laitteisiin lämpimästä päivästä ja lomakuukaudesta huolimatta ollut, vaan kaikissa ehdittiin käymään useampaan otteeseen. Etenkin junassa, kaikilla eri paikoilla.

Vaikka Zoolandian alkuperäinen juju lienee aikoinaan ollut eläimissä, se on nykyään enemmän koko perheen hauska puuhamaa. Uudet laitteet olivat iloinen yllätys ja niiden toimintaperiaate mielenkiintoinen. Niitä ei valvota henkilökunnan osalta, vaan niitä käytetään ihan keskenään. Vauhtia pystyy useimmissa säätämään itse, jolloin isompien lasten kanssa voi vauhtia olla hurjemmin tai vastaavasti pienempien kanssa voi ottaa vähän iisimmin. 

2 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki