Armollinen perheeni

27.1.2015

Okei. Eilen vähän jännitti. Että mitenkä tämä arki alkaa rullata, kun toinen vanhempi palaa päivätyöhön ja toinen tavallaan myös. Eli jää y...

Okei. Eilen vähän jännitti. Että mitenkä tämä arki alkaa rullata, kun toinen vanhempi palaa päivätyöhön ja toinen tavallaan myös. Eli jää yksin arkeen kahden pienen lapsen kanssa. 

Noh. Ei se ollut paha. Ainakaan tämä ensimmäinen päivä. Katsokaas kun perheeni oli minulle hyvin armollinen. 

Loman aikana totuin, että mies tekee aamupalat ja keittää kahvit, jolloin minä yksikätisenä imettäjänä olen vain voinut saapua paikalle ja syödä leipäni ja juoda kahvini. Eilen olin varma, että jään aamupalatta, mikäli vauva on tiukasti tissillä ja taapero muuta huomiota vailla. Silloin ei kädet riitä kaffehommiin. 

Mutta kas. Mieheni oli ladannut kahvit valmiiksi ja laittanut aamupalatarpeet pöytään ennen töihin lähtöään. Se on rakkautta se. Ja vauvakin yllätti jäädessään nukkumaan vielä pariksi tunniksi minun ja taaperon herättyä. Siinä sai vallan hyvin aamiaiset naamaan. Hurraa!


Kahden lapsen pukeminen ja autoon saaminen oli oma shownsa, räntäsateessa tarpomisesta puhumattakaan, mutta kyyyllä se ihan kasipuolesti meni. Hyvä mä. Vauva kävi kolmiviikkoisneuvolassa ja taapero puistossa. Tultiin kotiin ja syötiin lounasta. Siinä kyllä fuskasin, sillä kävin hakemassa neuvolareissulla lähileipomosta lihiksen lapselle.

Aamupäiväohjelman jälkeen lapseni yllättivät taas. Molemmat nukkuivat pitkät, jopa kolmen tunnin päikkärit. Ja mikä ihmeellisintä: lähes yhtäaikaisesti! Taapero heräsi totutusti tunnin unien jälkeen, mutta nukahtikin uudelleen pariksi tunniksi. Meikä oli iha et niinku häh ja kiitos.

Eipä siinä sitten enää kauaa mennytkään, kun voitiin hakea isi-ihminen kotiin töistä. Sen verran, että tein ruokaa. Nytkin ihan rauhassa, koska vauva nukkui. 

Lohturuoaksi ostamani runebergintortut syötiin porukalla hymyssä suin. Päivä ei vaatinutkaan lohtua, se oli hemmetin hyvä. Kiitos armollinen perheeni. Näitä päiviä lisää!

***

Tässä vähään tyytyväinen vauvani kelpuuttaisi imettäjäkseen vaikka sohvan. Hän on niin vaatimaton.


You Might Also Like

18 comments

  1. Hän on niin vaatimaton. JA SULOINEN. voi hyväluoja miten suloinen!

    VastaaPoista
  2. Ahhah toi viimenen :'DD Sun juttuja on kyllä niin huippu lukee, aina hymyilyttää kun sulla on niin huippu tyyli kirjottaa. Näitä päiviä lisää!

    VastaaPoista
  3. *reps toi vika :D:D:D Ei näitä sun juttuja kyllä kestä ;D Ihania! p.s. Meilläkin oli hyvä päivä tänään! Pitkän hankalan putken jälkeen tänään on itketty hyvin vähän ja sen sijaan on seurusteltu tyytyväisenä ja jokelleltu nauraen senkin edestä. Niin että näitä lisää meille molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva, että teilläkin on ollut hyvä päivä! Ja kiitos kovasti! Hyviä päiviä molemmille! :)

      Poista
  4. voi vauva <3 Ja voi armollinen miehesi, ja taaperokin vielä. ja voi vauva <3

    VastaaPoista
  5. Hei, uusvanha lukijasi ilmoittautuu täällä. En ole ehkä, muistaakseni, kommentoinut aiemmin, mutta nyt tuo viimeinen kuva kirvoitti yli kommentointikynnyksen :) Lämpimät onnittelut pienokaisesta, hyvin te vedätte! Tuo sohvatissikuva on kyllä niin pehmoisen liikuttava.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa <3 ja ah tuo vauvan tuoksu leviää tänne asti <3 :)

    VastaaPoista
  7. Tuo vimppa kuva <3 eiiiih, mä en kestä mikä ihanuus!

    Ja hei, mä tein sen halutus-postauksen! Tänään, mun hoodeilla :)

    VastaaPoista
  8. Ei se ole fuskaamista, että hakee lähileipomosta lihapiirakan lounaaksi. Se on optimointia. Juuri sitä tarvitaan, kun on lasten kanssa kotona. Turha tehdä elämästä vaikeampaa kuin mitä se on. Rimaa vaan alemmas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta! Huonompiakin vaihtoehtoja on kuin pieni periksianto! :)

      Poista
  9. Ei mulla muuta kuin että diggaan sun blogista, diggaan sun huumorista, tyrskäytin suullisen kuoharia näppikselle nähtyäni viimeisen kuvan ja kuvatekstin. Jos mulla ei olisi täällä omaa perhettä ja pesuetta, adoptoituisin teille.
    Susanna

    VastaaPoista

Hae