Kai se sitten niin vaan on. Että tarvitaan muutama huonompi päivä muistuttamaan, kuinka kivaa sitten on, kun on kivaa. Että jos liian kauan lilluu sellaisessa kivassa, niin unohtuu kokonaan se kivan kivuus. Mukavuus. Ei osaa arvostaa, luulee vaan tietämättään, että tämmöstä tää elo aina on.
No mutta nyt niitä sitten oli. Vähän ankeampiakin päiviä. Tahtoikäinen tahtoili, kohta keski-ikäinen ei tahtoillut ja... no siinä se. Mutta sitten oli taas kivaa. Eilen silkkaa hampaiden kiristelyä, tänään aurinkoa. Ei taivaalla, mutta mielessä.
Se on kummallista, miten pienet jutut voivat piristää päivää. Ihan vaikka vain se, että sain vähän aikaa tuhtailla itsekseni, eli vähän siivoilla ja tehdä ruokaa, auttoi jo selkeyttämään ajatuksia.
Olen just niin sellainen henkilö, että ulkoinen kaaos ahistaa sisäisestikin, ja etenkin juuri silloin, jos muutenkin vähän ahistaa. Tavallaan sellainen tavallinen kotisotku moninkertaistuu mielessä, vaikka ihan samanlainen sotku olisikin. Että kun nuokin roinat tuossa!
Pyykinpesu on kyllä vähän hankaloitunut, kun ei saa kuivumaan ulos. Nytkin sataa, että onneksi en vienyt. Johan tossa ehtikin edelliset pyykit kuivumaan, kastumaan, kuivumaan, kastumaan ja kuivumaan neljä vuorokautta tuolla narulla.
Ja mitähän mulla oli vielä mielessä. Niin! Sain silleekin itsestäni irti tässä syksyn saattelemana, että panin Tori.fi-sivustolle myyntiin jotain vauvakamaa. Tässä olisi nyt tavoitteena pikkuhiljaa (tooooosi pikkuhiljaa) käydä varastoja läpi ja laittaa ylimääräisiä myyntiin. Vaikka siis en todellakaan ole mitään lapsilukua lyömässä lukkoon, mutta silti.
Talojakin on katsottu. Tuli taas sellainen olo, että jos kuitenkin omakotitaloasujaksi. Ei ole vielä tärpännyt. Saa ilmiantaa lautalattiaisen omakotitalon Turun huudeilta.
Noniin. Jorisin sitten, sekavia. Sillai kai.
4 comments
No kun miullakin on sama juttu eli jos on väsy (=vauvalla räkätauti kolme viikkoa, korvatulehdus, korvan puhkaisu ja pari lääkekuuria putkeen eli ei oo tarvinnut liikaa nukkua viime aikoina), niin on pakko siivota. Väsyneenä ja kiukkuisena ei kestä nuita pölypalleroita sitäkään vähää. Ja toki tahtoikäisen ja leikki-ikäisenkin kanssa vääntäminen samoista asioista päivästä toiseen vie voimia. Mutta ai että kun saadaan koko sakki terveeksi, niin osaa nauttia ihan normaalista arjesta - taas jonkin aikaa. Ja taas jaksaa vääntää.
VastaaPoistaOlipa siis taas NIIN hyvä kirjoitus siulta!
T. Itä-Suomen äittee
Kiitti itäsuomalaine! <3
PoistaJoo, toi siivous on kyllä joku terapiaretriittirutiinijuttu. Tänään imuroin, vähän kuin alustukseksi alkavalle viikolle! :)
<3 ihana. Kerrassaan vähän kuin täälläkin. Viikonloppuiset synttärikemut verotti vähän vaikka olikin melkoinen piristysruiske nähdä sukulaisia ja ystäviä. Ja silloin oli vielä siistiä. Luovuin jo kesällä pyykin kuivattamisesta ulkona, se on sillee että kun mä ne sinne laitan niin se on sitte niin varmaa että tunnin päästä sataa. Että pitäköön taivas tunkkisa. Nyt mä meen kattoo mitä talotarjonta meilläpäin kertoo, vaikka onkin jo omakotitalo mutta kai sitä saa nainen haaveilla.
VastaaPoistaKiitti! <3
PoistaMulla on muuten TAAS ollut pyykit kastumassa monta päivää ulkona. Emmää kestä.... :D