Tietoa mainostajalle ›

Vähä telkkariin vähä

4.12.2015

Hei, tiedättekö mitä? Noooh, ensi maanantaina klo. 21 istun suorassa lähetyksessä ihan muina tähtibloggaajina (joo, tiedän, oon ihan superno...

Hei, tiedättekö mitä? Noooh, ensi maanantaina klo. 21 istun suorassa lähetyksessä ihan muina tähtibloggaajina (joo, tiedän, oon ihan supernova) ja ehkä jännitän ihavitysti. Ehkä takeltelen sanoissani, pissaan housuun (onneksi sitä ei näy teeveessä) ja kikatan. Kiroilen paniikissa? Okei, no en kiroile, lupaan. Enkä kikata (ehkä vähän), mutta noista kahdesta muusta en voi mennä takuuseen.

Joo, eli sain suuren kunnian tulla kutsutuksi Marja Hintikka Liveen, ja sinne sitten mennään! Jakson aiheena on vanhempien väsymys ja kukas sen väsyneempi muija olisi kuin minä! Sieltä otettiin yhteyttä (kiitos Puutalobabyn Krista vinkkaamisesta!) ja kysyttiin tulisinko vastaamaan pariin kyssäriin. Tottahan toki sitä kaikki uusi ja jännä kiinnostaa, ja saanpahan hei mun 15 sekuntia in fame! Hah!


Viime jaksossa oli fiksu, rohkea ja upea Hanne Valeäidin tunnustukset -blogista ja hänet aion repiä tuekseni myös maanantaina. Joo, ei ole siis mitään mahista enää perua, sun on pakko Hanne tulla!

Nyt kun sanoin tämän näin ääneen täällä ja luin siitä tuolta Hintikka Liven Facebook-sivuilta, alkoi kyllä jännittää. Tuli niinku todeksi tämä, jaiks! Ihan lyhyt vilahdushan se on, että jos katsotte, niin älkää käykö just sillon esim. vessassa, koska voitte missata sen, ha-haa!

Pidättehän peukkuja!

***

Jaksossa on siis aiheena vanhempien väsymys ja juttua on niin unikoulusta kuin lapsentahtisuudestakin.

Ja nyt kiinnostaa:
Miten te olette handlanneet väsymyksen? Onko teillä unikouluiltu, menty täysin lapsentahtisesti, tai jotain siltä väliltä? Ja miten ihmeessä olette vielä hengissä, vaikka väsymys? Vinkkejä kehiin! Voisin kerätä niistä myöhemmin ihan postauksen ihan meille kaikille vartaistueksi ja mahdolliseksi jeesiksi! Kaikki fiilikset väsymyksestä, valvomisesta, lasten nukkumisesta ja kaikesta kiinnostaa!

Mä avaan lähetyksessä vähän omia fiiliksiäni aiheesta ja meidän perheen unikuvioista. Myös täällä blogissa on "väsymys"-tägin alla aiheesta kirjoituksia!

Ihanaa viikonloppua! Ja koitetaan nukkua!

You Might Also Like

25 kommenttia

  1. Olen edelleen vähän siinä rajamailla, että selviääkö siitä vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... se ottaa... ööh... aikansa? Ehkä sit joskus 15 vuotta myöhemmin? Kai sillon joku niistä on jo muuttanut omilleen? :D

      Poista
  2. Gooooddddäääämjuu. Menit sitten tämän tekemään. No naamioidun ja istun sun takana. Tekemässä pupun korvia.

    VastaaPoista
  3. Neljännen unikoulun jälkeen reilun vuoden ikäinen tenava rupes nukkumaan. Päikkäritki piteni huomattavasti. Vauva-ajan elin suklaalla kun en muuten ois jaksanu pysyä valveilla. Kyllä meidän lapsi on itkeny ja paljon. Muisti pätkii noilta ajoilta, mutta muistan kun tunnin huusi ja kumpikaan vanhemmista ei kertakaikkiaan jaksanut nousta. Ainokaiseksi jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaa on. Kyllä se auttaa. Ei ehkä mun vatsaseutua, mut vaikka sitten päätä. Voi ei teidän possea, ei oo helppoa vauva- ja pikkulapsiaika. :(

      Poista
  4. Sanon vaan, että miksi mä istun tässä, kun tiedän vauvan heräävän 5:40 ja aika monta kertaa sitä ennen myös. Esikoinen pitää kiireisenä, en ehdi levätä. Eilen kaupungilla vaan vauvan kanssa ollessani meinasin kyllä itkeä. Ihan vaan, koska vauva nukkui ja väsytti ja ei tarvinnut jutella, sanoittaa tunteita tai komentaa yhtään ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo, yhtäkkiä tajuaa, kuinka helppoa voi olla pelkän vauvan kanssa just tollasilla hetkillä. Versus siis kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi lasta!

      Muutenkin sellainen vanhempien oma aika olis kyllä tosi tärkeetä. Just se hetken vapaus vaatimuksista. Toivottavasti kaikille löytyisi sitä – vaikka sitten ulkopuolisella avulla! Mun kaveri on duunissa MLL:ssa ja se kehui paljon sitä heidän tarjoamaansa lastenhoitoapua! Mä en tiedä onko sitä kaikissa kaupungeissa, mutta niissä missä on, niin olispa hyvä, että sitä palvelua käytettäisiin, jos tosiaan ei ole vaikka tukiverkostoa lähellä.

      Poista
    2. Täällä kyllästyttiin yöimetyksiin (tai oikeastaan koko yön tuttina toimimiseen) ja pidettiin pehmeä unikoulu. Tai isi piti, mä itkin esikon huoneen lattialla patjalla. Tunnin pikkutirppana itki niin lohdutonta itkua, mutta sitten rupes helpottamaan. Seuraavana yönä jo rauhoittui nopeammin ja muutaman yön jälkeen nukkui koko yön. Mä kyllä kävin monta kertaa tarkistamassa että on hengissä... 😄 Isä hoitaa edelleen yöheräämiset, tutti suuhun ja nukkumaan. Mutta puolet öistä menee putkeen, eli ysiltä sänkyyn, aamulla seiskalta imetän. Ja meidän tirppana nyt 1v 2 kk. 😊

      Poista
    3. Meill menee jokseenkin samaan tyyliin! Eli isi nukuttaa (nukahtaa samantien) ja sit jos yöheräilyjä tulee, isin silittely saa nukahtamaan heti. Jos mä olisin siinä, se pelkkä silittely ei auttaisi, vaan tahtoisi tissiä. Yöstä riippuen mä meen sit imettää noin kolmen ja kuuden välillä. Sillon vauva jää nukkuu mun viereen. Koska en jaksa enää nostaa omaan sänkyynkään. Joka tosin ois ihan vieressä! :D

      Poista
  5. Väsymyksestä kertoo sekin, etten vastannut yhteenkään kysymykseen. Esikoista unikoulutettiin alle vuoden iässä. Toimi hetken, sitten tuli hampaat, tissi helpotti. Laiskoina siirryttiin 1v 2kk iässä antamaan korviketta kerran yössä pullosta, parissa viikossa vaihdettiin veteen ja sit loppui palvelu. Ekana vuonna en juuri nukkunut, koska vauva nukkui vaan liikkuvissa vaunuissa tai ulkona, jolloin pelkäsin, etten herää, jos vaikka itkuhälyttimestä loppuu patterit. Niin vissiin. Olin myös niin ylikierroksilla, etten pystynyt nukahtamaan. Kuopuksen raskausajan nukuin hyvin, vaikka muuten olikin kurjaa. Nukuin, nukuin, nukuin. Nyt menen ainakin kerran viikossa nukkumaan kahdeksalta, jotta jaksan. Lapset siis 2v 11 kk ja 4kk, joten en mä nyt hetkeen saa nukkua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, joo, niin käy joskus!

      Noi kaikki aisat lapsiperheessä tuntuu muuten olevan just noin, että just kun luulee jonku olevan nyt näin (esim. vauva nukkuu yöunet hyvin), niin seuraavassa hetkessä ei enää menekään niin.

      Toi sun silloinen ylivireystilanne on niin tuttu. Varsinkin meidän esikoisen kanssa päätin jo yhessä vaiheessa luopua kokonaan nukkumisesta. Et niinku ihan sama, ei siitö tuu mitään kuitenkaan. Otin vauvan syliin ja istuin divaanille. Siinä sitten torkuin, mut se edes lohdutti, ettei tarvinnut nousta _ylös_ aina. Et siinä se sit ees on valmiina sylissä. Kuopuksen kanssa taas on ollut eri, kun on voinut nukkua siinä imetellessä. Se on siinä mielessä ollut helpompaa.

      Mäki muuten meen vähintään kerran viikossa nukkumaan esikoisen kanssa samaan aikaan. Se oikeesti helpottaa! Saan pitkän pätkän unta, nyt kun mies on jo hyvän tovin nukuttanut vauvan ja hoitanut pienet alkuyön heräilyt!

      Poista
  6. Ehkä tämän nyt jo uskaltaa kirjoittaa... Mimmi on 14 kuukautta, joista 13 kuukautta oltiin neuvottomia nukkumisen ja unikouluttamisen suhteen. Isoveljensä oppi jo 6 kk vanhana olemaan yön syömättä ja NUKKUMAAN yöllä, joten kuvittelin, että näin se menisi toisenkin kanssa. Mutta ei todellakaan mennyt...

    Lopetin yöimetykset varmaan 10 kertaa (ja sorruin aloittamaan aina uudestaan), oli korvatulehdusta ja nuhaa ja hampaita ja tiesmitä. Kaikki kokeiltiin, mutta silti aivan liian monena yönä (vähintään kerran viikossa) tyttö huusi 1,5-2 tuntia ennen kuin pystyi nukahtamaan uudestaan.

    Kunnes 13 kuukauden iässä mies piti raadollisimman unikoulun ja lopetin imetyksen kokonaan. Kuusi yötä siinä kesti, pari viikkoa meni molemminpuolisen hämmennyksen vallassa ja nyt tyttö nukkuu kokonaisia öitä monta kertaa viikossa.

    En pysty lohduttamaan ketään, koska pahimmassa vaiheessa kaikki kommentit vain ärsyttivät. Nytkin pystyn juuri ja juuri muistelemaan noita aikoja.

    Mutta hieno ja tärkeä aihe! Pidä unettomien ja huonosti nukkujien lippua korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, ei kuulosta kovin helpolta sielläkään. <3

      Mulla auttoi, tavallaan, se ajatus omassa päässä, että tää ei kestä ikuisesti. Ei ehkä muiden lohduttamana, mutta omana mantrana. Että tää on vaihe... on vaan vaihe. Kyllä mä joskus vielä saan nukkua. Se ei tiettykään auta just siinä hetkessä, kun nousee sen kymmennenen kerran yössä, mutta noin muuten. Sellaisena kehysajatuksena koko väsymykseen. Ja parastahan ois se, että tietäis KOSKA saa nukkua koko yön. Niinku et kestän tän viikon, kun saan nukkua sunnuntaiyön kokonaan yksin, esimerkiksi.

      Me tehtiin esikoisen aikana niin just, et sunnuntaiyö oli mun oma yö. Esikoiselle kelpasi isi siinä missä äitikin, joten se oli helppoa siinä mielessä. Kuopus oli taas koko pikkuvauva-ajan vain minussa kiinni. Sittemmin on helpottanut, ja isi-ihminen voi hoitaa aina alkuyöt.

      Mä kyllä lähetän kaikille (myös itselleni) kaikki maailman voimahalit ja muut tämän väsymyksen keskellä! Vaikkei se ehkä auta mitään, mutta kuitenkin! Jos edes ajatus siitä, että muutkin kärsii, auttaisi! :)

      Poista
  7. Tää on selvä trendi, täälläkin yks urpo (/äiti) varastaa omaa aikaa vaikka pitäis nukkua, koska vauva kuitenkin herättelee pitkin yötä!

    Vähänkö mä kyttään maanantaina telkkaria ja ylpeilen "mä luen tota blogia"! Ihanku kukaan muu ei. Mä vähän niinku oon mustis. Tää on mun löytöni prkle! Noni nyt nukkumaan (/lääkkeet!)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buahahaa, aamulla ensikosketus kännykkään ja tämä huikaiseva kommenttini näytöllä!

      Niin siis, esikoinen heräili 2h välein 9-10kuiseksi asti. Ei auttanut lisämaito iltaisin, ei kiinteiden aloitus, ei omahuone, unikoulu tai yötissin lopettaminen. Kun lopulta yöt helpottivat alkoi nukkumaan myös kunnollisia päiväunia (aikaisempien 15-45min sijaan). Yksikään kommentti väliaikaisuudesta tms. ei auttanut, ärsytti vaan kun oli ihan loppu.

      Kuopus (kohta 3kk) nukkuu myös yöllä noita 2h pätkiä, mutta olen toiveikas, että se olisi vain alkukankeutta. Päivällä nukkuu huomattavasti paremmin ja se että saa omaa rauhaa helpottaa jalsamaan (ja että esikoinen on osa-aikaisena päiväkodissa). Olen huono nukkumaan päikkäreitä, mutta netflixin tuijottaminen tai blogien lukeminen käy levosta 😊

      Noin, toimihan ne aivot vielä kun sai vähän unta!

      Poista
    2. Hahaha, ihana! Ja vähä väsyttää, joo itse kutakin! Vitsi kun itsekin menis aina heti nukkumaan, kun lapsetkin. Sais oikeesti paljon paremmin nukuttua. Mut sit kyl jäis kaikenlainen muu ja sitäkin kyllä tarvitaan. Ehkä joka toinen yö ajoissa nukkumaan, joka toinen omia juttuja?

      Joo, ei auta ehkä muiden kommentit tuossa tilanteessa, mutta mulla auttoi (auttaa) vähän se, että pidän muuten vain mielessä, että tää huonounisuus ei kestä ikuisesti.

      Mulle parasta omaa aikaa ja rentoutumista on just Netflix, HBO ja muut! Oi että. Yökkäri päälle ja peiton alle sänkyyn. Läppäristä ohjelma ja sit nukahtaa siihen joku suklaa poskella yöunille! :D

      Poista
    3. Tää on niin lohdullista. Mä oon jo suosiolla luopunut kirjan lukuyrityksistä.

      Poista
  8. Tsemppiä televisioon, hyvin se menee! Lapset ja (liian vähäinen) uni ovat kyllä erottamaton yhtälö. Avauduin hiljattain itsekin aiheesta: http://naiseudesta.blogikoti.fi/aidin-unikoulu-osa-1-uupunut-aiti/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, toivotaan!

      Pitääpä käydä lukasee, kiitos! :)

      Poista
  9. Kuullessani ja lukiessani ihmisten juttuja, olen tehnyt sen diagnoosin, että tissi valvottaa. Niin hieno homma kuin rintaruokinta onkin, sen avulla ei juuri kukaan nuku. Ei lapsi eikä äiti. Meidän tyttö ei oppinut imeytymään kiinni tissiin ei millään. Ymmärsin jälkeen päin, että se johtui varmastikin liian kireästä huulijänteestä, joka joskus 7-vuotiaana katkaistiin. Minähän sitten lypsin maitoa hulluna ja se juotettiin tuttipullolla. Neiti tempaisi illalla kunnon tuttipullollisen maitoa, toisen keskellä yötä, jonka isänsä tarjoili, sillä välin kun minä lypsin. Muu aika yöstä nukuttiin. Kolmen kuukauden lypsytalkoiden jälkeen totesin, että riittää. Neuvolan tätikin sanoi, että hyvä näin, ei kolmea kuukautta pidemmästä imetyksestä ole enää mitään merkittävää allergia ym. suojaa??!! Puolivuotiaana kun sai alkaa antaa velliä, neiti tempoi iltavellin voimalla unta yöt läpensä.

    Ja silti mä olin väsynyt, en voi alkuunkaan käsittää miten valvottavien vauvojen vanhemmat jaksavat. Mun ainoa kasvatusstrategia on oikeastaan ollut: Yöllä nukutaan eikä kukuta perkele. Huonosti olisi käynyt jos lapsi ei olisi sujuvasti mukautunut tuohon strategiaan.

    Niin että öö,,,tää mun kommentti ei nyt ollut ollenkaan sitä mitä pyydettiin...sorry :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korvike vs. imetysrumbasta on ollut toisaalla paljon keskustelua. On myös paljon korvikelapsia, jotka eivät nuku. Mä taas koen nukkuvani paremmin, vaikka imetän lukemattomia kertoja yössä _puoliunessa_ kuin jos pitäs lämmittää jotain maitoa alakerrassa ja tulla takas ylös.. Nää on niin sattumanvaraisia juttuja myös!

      Poista
    2. Joo, mulla on myös kokemusta kummastakin tapauksesta! Tissityypistä ja ei-tissityypistä. Esikoinen heräili kolmen vartin välein, vaikkei tissityyppi olekaan ollut. Siksi kuopuksen kanssa on tuntunut kuitenkin yöheräilyt helpommalta, koska on voinut ees puoliunukuksissa imettää. Esikoisen kanssa oli aina pakko nousta ylös ja se oli kamalaa. Jossain vaiheessahan päätin lopettaa nukkumisen (lol) ja istuin divaanille vauva sylissä odottelemaan seuraavaa herätystä. Siinä istuessa oli se kiva, ettei tarvinnut _nousta_ ylös vaan oli jo tavallaan ylhäällä! :D Ihan hullua aikaa oli se!

      Poista
  10. Tervetuloa tähtibloggareiden joukkoon! Mäkin lupaisin tulla kannustamaan, ellei moisesta kukkumisesta menisi koko viikon unet ihan sekaisin - mulla nimittäin on joka ilta puhelimessa soimassa nukkumaanmenomuistutus klo 21.40 (jonka tietysti olin unohtanut poistaa kun oli omat 15 sekuntiani kameroiden edessä, onneksi juuri puhelimen kilistessä näytettiin jotain filmipätkää).

    Meillä on unikoulutettu kaikki, esikoisen kanssa sinnittelin vuoden, kaksosten kanssa yhdeksän kuukautta - ja se oli helpompaa, juuri siksi, että saatoin ajatella, että "kahden kuukauden kuluttua mä saan nukkua". No, yksi on huonouninen luonnostaan ja tälläkin viikolla on herännyt monena yönä useamman kerran painajaisiin, ja esikoisella on kasvukipuja jotka herättää vielä nyt koululaisenakin, ja muuten mies ja koira kuorsaa kilpaa - mutta eniten unen saanti on nykyään kiinni tästä omasta kukkumisesta, siksi se puhelimen muistutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä muistutus! Meillä on kans tällä hetkellä sellainen meno, että jos esikoinen herää yöllä, eikä siinä oo lähettyvill ketään koisimassa, se ampaisee heti sinne, missä on joku. Se nukkuu tosi hyvin, mutta jos hokaa olevansa yksin, ei tykkää yhtään. Päikkäreille menee hienosti ite ja jää odottelemaan unta, mutta yöunille meno pelottaa kamlasti. Jotain mörköjä näkee kaappien päällä ja sillai. Et ehkä nää sit joskus täysikäisinä jo nukkuu hyvin? Omassa kodissaan, ehkä? :D

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki