Kohtalon ivaa kenties, mutta kuinka sattuikin, että kun mieheni on pois, matkoilla, esikoisemme saa vesirokon. Noin viikon kestävä eristys muusta maailmasta on juuri erityisen viehättävää, kun sen saa tehdä yksin, ilman toista vanhempaa.
"Se on varmaan parantunut siihen mennessä, kun isi tulee takaisin", lausui mies varomattomasti kuulteni lapselle.
Tuo onnekas paskiainen. Pääsee pälkähästä, kuin ei koko vesirokkoa olisi ollutkaan. Uhkasin, että minä lähden matkoille, kun seuraavan kerran sairastetaan.
Tosin ensin myös mun pitäisi saada jokin työmatka ulkomaille. Ettei nyt ihan huvikseen tulisi lähdettyä. Mitään blogiyhteistöitä ulkomailla? I'm ready!
Ei väsytä.
Yleensä lasten ollessa kipeänä kaikki ovat vähän naatteja. Sohvalla lököily kirjoineen ja piirrettyineen tuntuvat hyvin luonnolliselta. Kellään ei ole ylimääräistä energiaa purettavaksi ja kaikki tyytyvät vain möllöttelyyn.
Nyt kuitenkin lapsi on ollut näppylöitä lukuun ottamatta oma reipas itsensä. Kuumetta tai muuta heikotusta ei ole tullut. Päinvastoin! On halunnut paijata ja hoitaa pikkusiskoaan, vaikka sisko on edelleen terve ja isoveli itse se potilas.
Illalla poika ehkä ensimmäisen kerran vaikutti edes vähän kipeältä. Leikki maltillisesti omissa oloissaan ja jopa pötkötteli hetken paikallaan sohvalla. Kenties kutinasta johtuva huonosti nukuttu yö painoi sen verran.
Yllättävää silti, että tämä lapsi, joka yleensä aina ensimmäisenä herättyään alkaa mankua jonnekin lähtöä, ymmärsi heti ensimmäisestä päivästä lähtien, ettei nyt voida mennä mihinkään. Päivittäin esiintyvää "mennää, mennää" -laulua (joka jatkuu aina niin kauan kunnes pääsemme ovesta ulos – ja vielä pihallakin) ei kuultu ollenkaan.
Tulevasta vesirokkoeristyksestä valmiiksi masentuneena heittäydyin dramaattisesti sohvalle ennen miehen lähtöä ja paruin reissuyksinhuoltajuuttani itsesääliini kietoutuen: "En ehkä pääse edes käymään suihkussa viikkoon", marisin.
Tiedättehän, koska minähän olen uhri tässä koko vesirokkoepisodissa.
Tiedättehän, koska minähän olen uhri tässä koko vesirokkoepisodissa.
"No, sittenhän mulla onkin täällä oikea Aromipesä odottamassa, kun tulen takaisin", kuittasi aviomieheni nohevana.
Tuo humoristinen perkele. Mihin saa panna avioeropaperit vetämään?
1 comments
mä jostain syystä jossain kohtaa olen kadottanut sun blogin ja nyt koluan läpi sun postauksia ihan huumassa, hitsit mä rakastan sun tyyliä kirjottaa!!! :D
VastaaPoista