Tietoa mainostajalle ›

Niin siinä sitten kävi, että juhannussuunnitelmat heittivät kuperkeikkaa ja juhannus vietettiin marjatilalla Ikaalisissa. Koko Ikaalisiin l...

Niin siinä sitten kävi, että juhannussuunnitelmat heittivät kuperkeikkaa ja juhannus vietettiin marjatilalla Ikaalisissa. Koko Ikaalisiin lähtöhomman sysäyksen antoi Ti-Ti Nalle, jonka olemassaolon muistimme juhannusaattoaamuna.

Kun juhannus oli taputeltu ja seurueen kamat pakattu, suuntasimme vielä kotimatkalla Ti-ti nallen talolle, tai kuten puolitoistavuotiaamme sanoi, Pi-pi Nallen.

Mä en ehkä kestä, miten liikuttavan paljon puolitoistavuotias saattoi rakastua nalleihin. Jo ensimmäinen näkemänsä nalle (Äitinalle) aiheutti spontaanin halimisrefleksin ja siitä se sitten lähti.


Äitinalle teki ruokaa – taapero halimassa. Nallejen konsertti – taapero halimassa. Joku yleisön lapsista yritti vuorollaan esiintyä konsertissa – taapero halimassa, minä hakemassa pois. Aina kun joku nalle käveli vastaan, puolitoistavuotias kapsahti kaulaan. Eikä muuten hevillä hellittänyt, vaikka nalle taputteli jo siihen malliin, että jo riittäisi. Monta kertaa halasi peräkkäin, ettei vaan nalle ehtisi jatkaa matkaansa.

Meidän kuopus on kyllä kova halailemaan kotonakin, mutta en osannut odottaa ihan noin innokasta nallehalailijaa. Muistan, kuinka esikoinen meni aikoinaan samanikäisenä Muumimaailmaan, eikä todellakaan uskaltanut mennä halaamaan muumeja, vaikka niistä kovasti tykkäsikin.

Kuopus taas näki nalleja nyt ensimmäistä kertaa ja oli heti täysin myyty. Nalleista en sitten tiedä. Mahtoivat jutella kahvihuoneessa siitä muumipaitaisesta tapista, joka rutisti täysillä kyljistä, eikä ollut millään päästää irti.


Matkamuistoksi esikoinen sai nallesateenvarjon (on jo rikki) ja kuopus nallelaukun sekä Äitinallen. Kumpikin on sunnuntaista asti nukkunut tuliaistensa kanssa. Saattaakin olla, että meillä on nykyään edes yksi lapsi talossa, joka ymmärtää unilelun päälle. Siihen malliin jo roudaa rakasta nalleaan joka paikkaan.

Omasta puolestani täytyy sanoa, että olin ihan positiivisesti yllättynyt nalletalosta. Se ei ollut yhtään niin nuhjuinen, miltä se heidän nettisivuillaan näytti. Paikoin kotikutoinen, mutta oikein sympaattisella tavalla – aivan kuten se Zoolandiakin. Lapset viihtyivät ja olisivat viihtyneet kauemminkin, ja se vissiin on pääasia.

Jos nyt jotain toivoisin talossa parannettavan, niin sen kahvion antimia. Voihan se olla, ettei ihmiset kamalasti ruokaile ko. paikassa, eikä siten safkoihin ole kannattavaa panostaa, mutta homeiset sämpylät (yez, oikeasti) ja nakkikeitto, sekä lihis ja muutama juustosämpylä oli vähän turn off, kuten meillä Ameriikassa sanotaan.


Ainiin ja toinenkin parannusehdotus! Joo, näitä vain tulee mulle, en voi sille mitään. Sillä lailla vähän raskas tyyppi olen. Mutta siis sellainen, että olisi hyvä, jos sieltä isolta tietä tullessa ja muutenkin olisi joitain kylttejä Nalletalosta!

Me löydettiin toki navigaattorin avulla perille, kuten valtaosa nykyään ehkä tekee, mutta näin kesällä, kun ihmiset ajelevat pitkin Suomea, voisi jokunen ohikulkumatkalla oleva innostua poikkeamaan taloon, jos se tietäisi sellaisen olemassaolosta! Nyt meidän reitillämme ei ollut yhtään opastetta talolle ja ensimmäinen kyltti tuli vasta, kun olimme jo talon parkkipaikalla.

Nuori henkilökunta talossa oli iloista ja mukavaa. Minusta oli ihanaa, miten nuoret ottivat lapset huomioon. Kaikki olivat asiakaspalveluhenkisiä, mikä ilahdutti tällaista vanhusta suunnattomasti. Pahoiteltiin jopa niitä sämpylöitä, mitä en odottanut tapahtuvan. Sen verran kyynistynyt kuluttaja olen näemmä. Päällimmäisenä jäikin mieleen positiivinen kuva henkilökunnasta. Mitä nyt eivät olleet vaihtaneet sämpylöitä viikkoon, mutta semmosta sattuu.

Noniin. Tästä piti tulla sellainen iih, mun vauvani halaili nalleja -postaus ja nyt tämä meni sitten nalletalon arvioinniksi. No, vedetään tämä sitten loppuun asti: Nalletalo 3½ / 5

Seuraavaksi Muumimaailma!

7 kommenttia

Minähän kerroin viikko sitten maanantaina tuolla Facebookissani , että ylläpidän Hellmannsin Instagram-tiliä viikon ajan. Koska olin –...


Minähän kerroin viikko sitten maanantaina tuolla Facebookissani, että ylläpidän Hellmannsin Instagram-tiliä viikon ajan.

Koska olin – ja olen – niin valtaisan hauska, ajattelin jakaa nämä mestarilliset teokseni myös tänne omaan foorumiini, tällaiseen erääseen Mamma rimpuilee -blogiin. Ettei vain kävisi niin surullisesti, että kuvat hautautuisivat tuonne Instagramin syömmeniin, vaan mieluummin ilahduttaisi meitä, varsinkin minua, myös täällä interwebsissä.

Tässä minun majoneesiviikkoni! Sanoinko jo muuten, että hauska on? Hahah, on kyllä. Kiinnittäkää turvavyönne, olette astumassa hauskuusvuoristoradan kyytiin.

Maanantai:

No, se oli nyt melkein sama, kuin tuo Facebookissakin jakamani kuva, mutta toisaalta niin hauska, että ei se haittaa.

Tiistai:

Naiset, ne ei sitten tajua ikinä sitä paitsiota! Hahhah, hauskaa! Jalkapalloa kato, kun on ne jalitsukisat nyt, haha. Ja sitten että niinku saa myös majoneesia salaatin päälle, nam.

Sitten keskiviikko:

No se ei ollut sillä lailla hauska, mutta hyvänmakuinen. Eikä yhtään mauton, kuten yleensä minun juttuni! HAHAHHAH, taas siltä irtosi läppää. On se kova.

Torstai:

Tämä oli sitten video, huomasitko? Paina playta nyt äkkiä. Joo, tosi hauska kanssa. Niinku mölkkyä majoneeseilla! Hahah, hauskaa ja kekseliästä.

Perjantai:

Noni, se oli se juhannusaatto. Tiedätkö, kun jengi menee uimaan ja sitten yksi hyppää pommin ja kaikki kastuu ja tässä niinku ne majoneesit oli ihmisiä ja yksi majoneesi niinku hyppäsi sinne veteen ja huusi "POMMI!". Hahaha, niin hupaisaa!

Lauantai:

Eikä?! Hah hah hah! Se on laittanut makkaran sisään leipää, eikä leivän sisään makkaraa, kuten oikeasti hot dog kuuluu! Voi ei, aiwan hullua!

Sunnuntai:

Joo, niin tiedän ton tunteen. Ei jaksa enää yhtäkään makkaraa grillata ja tekisi mieli jotain kevyttä, kuten vaikka majoneesia, esimerkiksi suoraan pullosta. Laura on kyllä todellinen tunteiden tulkki.


Noin! Sellainen viikko! Vähänkö hauska! Ei ihme, että seuraajia vyöryi Hellmannsin Instagram-tilille ja tykkäyksiä tuli ainakin joku 100 tai 1000 per kuva. Ihan mieletön tyyppi.

8 kommenttia

Juhannuksen vietto Suomessa työllisti poliisia taas reilusti. Rattijuopumuksia, kaahailijoita, tieliikenneonnettomuuksia, veneilyonnettomuuk...

Juhannuksen vietto Suomessa työllisti poliisia taas reilusti. Rattijuopumuksia, kaahailijoita, tieliikenneonnettomuuksia, veneilyonnettomuuksia ja tietysti puukotuksia. Suomen juhannus – perinteitä kunnioittaen.

Erityisen ahkerasti poliisi joutui kuitenkin hommiin Ikaalisten Särkilammilla, Pirkanmaalla, jossa sakkoja kirjoitettiin laidasta laitaan erilaisista rikkomuksista ja törkeistä huolimattomuuksista. Aivan pienistäkään summista ei ollut kyse, sillä parhaimmillaan poliisi rapsautti jopa 10 000 euron suuruisen sakon.

Pirkanmaan poliisi ei selvinnyt kaikista lukuisista tehtävistään yksin, vaan apujoukkoja jouduttiin kutsumaan aina Kuopiosta, Turusta ja jopa Oulusta asti. Huhutaankin, että Särkilammi olisi Suomen uusi Chicago.

Sakkoja jaettiin muun muassa auton aukipitelystä, sekä oluen juomisesta. Puolitoistavuotiaalle langetettiin ansaitusti sakko karkailusta, jota tapahtui alati.

Kaikkein suurin sakko (10 000 €) rapsautettiin tomaatin leikkuusta puukolla, minkä poliisi joutui kirjoittamaan omalle isälleen.



Juhannusseurueen seitsemänvuotias poliisi oli valmis kuitenkin katsomaan joitain rikkomuksia sormien läpi. Hanakasti järjestystä ylläpitänyt ja sakkoja kirjoitellut poliisi jopa repi muutamat kirjoittamansa sakot, kunhan panokset olivat tarpeeksi kovat.

Muun muassa Särkilammin majatalon vaarin sakko viiden metrin pituisesta liivittäveneilystä mitätöitiin vaarin luvatessa viedä poliisi mönkijäajelulle. Myös talon isännän joitain rikkomuksia soviteltiin. Esimerkiksi traktoriajelu pellolla sai poliisin arkistoimaan parit sakot tuohon kuuluisaan ö-mappiin, heti siihen biojäteroskiksen viereen.

Vakavista rikkomuksistaan huolimatta kaikki Särkilammin pahamaineiset rikolliset välttyivät säilöönotoilta. Liekö sitten miekkahotellien juhannusruuhkat syynä, vai mikä.

Työlleen omistautunut nuori poliisi oli uhannut olla koko yön päivystysvuorossa, mutta nukahti lopulta puoli kahdeltatoista nuotion äärelle. Väsymys vei voiton taistelussa rikollisuutta vastaan.

Rankka juhannus.


4 kommenttia

Joskus sitä voi käydä niin, että ihminen löytääkin itsensä Ikaalisista. Kun eilen illalla juhannussuunnitelmiin tulikin yllättävä muutos, en...

Joskus sitä voi käydä niin, että ihminen löytääkin itsensä Ikaalisista. Kun eilen illalla juhannussuunnitelmiin tulikin yllättävä muutos, en ihan ekana nähnyt meidän pakkailevan kamoja Ti-ti Nallejen vuoksi.

Mun on sanottava se tässä nyt ääneen: Mä en kestä Ti-ti Nalleja. Tai kestän tietysti niitä nalleja, mutta en niitä lauluja. Elämäni tylsistyttävin konsertti, jossa olen ollut.

No se siitä.

Soittelimme noin koko Suomen tänään aamulla läpi. Ei ollut yllätys, että jokaisen mökin, motellin, hostellin, B&B:n ja majatalon vastaus oli sama: ei ole vapaita huoneita. Todellakaan.

Ensisijaisesti yritimme päästä aivan meitä lähelle, jonnekin Turun saaristoon, mutta eihän sinne juhannuksena enää mahdu. Kaikki muutkin haluavat samaan saaristoon juuri tuolloin.

Kun olimme ehtineet jo suunnitella ex tempore reissua Härmään Powerparkiin, josta niin ikään ei saanut yhtään huonetta, muistin yllättäen Ti-ti Nallen (kiitos siitä Puutalobabyn Kristalle hyvästä markkinointityöstä). Näin soittokierroksen noin 20. paikka kertoi iloisia uutisia: Meille olisi tilaa vielä eräässä Ikaalisten majatalossa järven rannalla. Keskellä ei mitään, eli just sopivassa paikassa!

Tilaa oli toisellekin perheelle, joten kaksi autollista pakattiin ja kaveriperhe lähti mukaan metsään! Jos oikein onnekkaita olemme, kolmaskin perhe liittyy seuraan!

Pakkailua.

Aivan Ti-ti Nallen naapuriin emme siis mene, mutta aivan hyvän juhannuspäiväretkimatkan päähän kylläkin!

Pakkaaminen suoritettiin suloisessa kaaoksessa kuka jotain housuja jonnekin laukkuun heitellen ja toinen petivaatteita penkoen. Esikoiselle nähtävästi tarvitaan kahdeksi päiväksi viisi (5) paitaa, kun taas mieheni pakkasi itselleen mukaan nolla (0) pitkähihaista. Toivomme siis lämpimää juhannussäätä.

Koiravahti oltiin onneksi jo sovittu edellisten suunnitelmien mukaan, joten se oli jo valmiiksi hoidossa.

Juhannuksena luvassa siis majatalon kotieläimiin tutustumista, järvenrantaa, lavatansseja, kokkoa ja pisteenä iin päälle nalleja!

Asioilla on tapana järjestyä, hymähti aviomies.

Oikein leppoisaa juhannusta kaikille!

On valtavan hyvä, että seudultamme löytyy aktiviteetteja. Näin lomalla tuntuu välillä elintärkeältä päästä pois kotoa ja omalta pihalta jonn...

On valtavan hyvä, että seudultamme löytyy aktiviteetteja. Näin lomalla tuntuu välillä elintärkeältä päästä pois kotoa ja omalta pihalta jonnekin, jossa aika kuluu rivakasti kaiken hauskan merkeissä. Kaikki kaipaavat vaihtelua kotioloihin ja onkin mahtavaa, että suhteellisen pienellä vaivalla pääsee huvittelemaan jonnekin erilaisia aktiviteetteja pursuilevaan paikkaan.

Siinä kun on ensin kiivennyt viiteen metriin, hinannut itsensä kymmeneen ja pudottautunut hallitusti sieltä alas ja sen jälkeen vielä pomppinut pomppulinnassa, ampunut jousipyssyllä, lassonnut leikkihevosia, silitellyt oikeita vuohia ja hurvitellut vielä huvipuistolaitteissa, alkaa patterit olla aika lopussa.

Parasta iloisten aktiviteettien parissa on se, ettei turhautumisia edes ehdi syntyä. Kukaan ei ehdi kiukutella pikkuasioista tai kiusata ketään, kun tarjottimella on älytön määrä jopa fyysisesti raskaita huvitteluja. Sellaisen päivän jälkeen ruoka maistuu mutisematta ja päiväunet varsinkin.

Jopa lapsille.

Katsokaas kun kyllä Zoolandia oli taas aikuisten parasta aikaa. Siellä ne keski-ikää kolkuttelevat äiti- ja isi-ihmiset painoivat, kuin eivät olisi koskaan ennen painanut. Kilpailivat liukuvan muovivuoren valloituksesta, taklasivat toisiaan pomppulinnan palloheilurilla, hihittelivät pikkuisen vuohen nuollessa heidän sormiaan ja malttamattomina juoksivat maskottinorsun perässä kuvan saadakseen. Ja niillä tarkoitan meitä. Minua ja miestäni.

Onneksi näillä ehtoopuolen lapsilla oli myös oikeat lapset mukanaan, sillä saattaisi olla vähintäänkin kyseenalaista kirmailla siellä ilman niitä käteviä yksi- ja kolmevuotiaita kulissejaan.

Tai no, mikä jottei.


Onneksi kuitenkin myös lapset nauttivat täysin rinnoin paikasta. Olisi ollut kamalan noloa, jos lapset olisivat itkeneet uloskäynnin portin takana ja vaatineet kotiinlähtöä, samalla kun vanhempansa olisivat roikkuneet vielä kymmenessä metrissä ja vilkutelleet "kato mua, kato mua!".

Neljän tunnin rössyilyn jälkeen eräs kiharatukkainen kolmevuotias tosin ilmoitti, että pitäisi ehkä lähteä jo kotiin. Päikkäreille, että jaksaa sitten illalla vielä leikkiä. Äitinsä halusi vielä silittämään vuohia, ja onneksi yhteisymmärrykseen päästiin ilman suurempia konflikteja.

Mikäli et seuraa vielä meininkejämme Snapchatissa, voit katsoa kymmensekuntisista snäpeistä kerääntyneen kaksiminuuttisen (joo, sori siitä) mystoryni tästä alta! Mukana myös mielettömiä urheilusuorituksia, sekä kreisi vuohenpoika (tai tyttö?), joka yritti syödä lapseni hupparin, toisen lapseni tutin, sekä kaiken, mitä tiellensä sattui. Ihana tapaus. Olisin voinut tuoda kotiin.



Sillä lailla. Viimeinen pätkä yritti kuvata paikan erikoista, jopa seisahtanutta mystistä tunnelmaa. Se on tavallaan aika kuppaista, mutta erittäin ihastuttavalla ja sympaattisella tavalla. Saitko kiinni? Ei se mitään.

2 kommenttia

Jos alkuvuosi aina tähän kesäkuun kahdenteenkymmenenteen päivään asti oli vähän jotenkin vaivalloista, tänään olen käynyt ylikierroksil...

Jos alkuvuosi aina tähän kesäkuun kahdenteenkymmenenteen päivään asti oli vähän jotenkin vaivalloista, tänään olen käynyt ylikierroksilla. Ja täysin hyvällä tavalla! Luulisin.

Alkuvuosi tuntui tahmealta ja olo oli jotenkin aikaansaamaton, mutta nyt, tänään kaikki tuntuu pyyhkiytyneen pois ja olo on ihan ällistyttävän aikaansaava ja tehokas! Sellainen pikkuorava pesänrakennuspuuhissa -fiilis. Ihan rajatoon, riimivirta loputoon, taatusti voittamatoon, joo, kuten meillä Fintelligensissä oli tapana lausua. Mutta ei kuitenkaan mikään maaninen tunnelma, kun nyt kuitenkin sitä ehdit jo epäillä.

Anna kun kerron vähän lisää. Tänään olen muun muassa:
- ostanut talon (no en oikeasti, mutta käytiin katsomassa yhtä)
- keksinyt mahtavan liikeidean ja keksinyt perustaa hyvin kaivatun ja tarpeellisen sivuston internetwebsiin
- ollut äärettömän innovatiivinen yhden projektin kohdalla – ideoita vain tulvii mieleeni!


Lisäksi olen:
- laulanut tehdessäni ruokaa
- laulanut siivotessani
- kattanut kauniisti pöydän lounaalle ja ollut oikea Maija Poppanen perhettäni kohtaan
- pessyt pyykkiä ja huomannut pysähtyä nauttimaan kesätuulesta ja raikkaasta pyykin tuoksusta
- kirjoittanut tämänkin blogipostauksen niin äärimmäisellä vauhdilla, ettei edes aivoni ehdi näppäimistöllä tanssahtelevien sormieni mukaan
- ollut niin superinnoissani kaikesta, etten ole muistanut juoda mitään tai räpytellä silmiäni.

Okei, toi viimeinen kyllä kuulostaa vähän maaniselta. Ja tokavikakin, mutta ei takerruta niihin.

Kaiken tämän huippuuden lisäksi miehelläni alkoi juuri loma! Paras maanantai ikinä!

Että ei muuta ku yolo ja upeaa viikkoa!

Nyt mua kyllä alkoi taas vähän väsyttää, että taidan kyllä ottaa nokoset. Rankkaa tämmönen kaikki aikaansaaminen.


Hei ja mä emännöin tämän viikon Hellmannsin Instagram-tiliä. Oon sielläkin ihan ylikerroksilla! Katsokaa vaikka!

2 kommenttia

Löysin ihan sattumalta ja vahingossa meidän lähikaupasta nerokkaan pastan! Se on tehty edamame- ja mungpavuista. Luin, että se onkin jo 2...


Löysin ihan sattumalta ja vahingossa meidän lähikaupasta nerokkaan pastan! Se on tehty edamame- ja mungpavuista. Luin, että se onkin jo 2015 valittu esimerkiksi Ruohonjuuren parhaiksi ruokatuotteiksi, mutta kato mää herään pikkasen myöhemmin näihin.

Joskus (aika usein) tällaiset fiksut ruoat ovat koostumukseltaan ja/tai maultaan vähän sinne päin. Eivät oikein toimi ihan viiskauttaviis sitten kuitenkaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mä olen ostellun kaiken maailman pastayritelmiä ja todennut ne milloin hiekanmakuisiksi, milloin tahmeaksi puuroksi. Mutta tämä pasta ilokseni toimi... anteeksi ranskani; ihan helvetin hyvin.

Rakastin sen koostumusta ja makua, ja arvatkaa mikä oli positiivinen yllätys! Se oli täyttävämpää kuin tavallinen pasta, eikä siitä silti tullut ähkyä turvotusta. Myös suutuntuma oli jotenkin ruokaisampi. Oikein tyydyttävää, sanoisin.

Papupasta sopiikin suurimmalle osalle ihmisistä, koska se on luontaisesti gluteenitonta, vegaanista eikä se sisällä kananmunaa. Ja mun on toistettava tämä: se on hyvää.


Paketissa käskettiin keittämään pastaa 7-8 minuuttia, mutta minä keitin vain kuutisen minuuttia. Sitten sekoitin tekemäni kevätsipuli-avokadomöhinän sekaan ja ai ai ai. Kyllä kuulkaa maistui!

Kerroinkin aikanaan, että esikoiseni on paikoin nirsoillut ruokien kanssa. Siitä pahimmasta nirsoilusta ollaan päästy yli, mutta vieläkin jotkin vihreät aiheuttavat nirpistelyä ja pois nyppimistä. Siihen miksi lapset välttelevät usein vihreää on muuten jokin evoluutiollinen selitys, jota en nyt tarkalleen muista. Opin sen vauvadokumentista. Liittyi hengissä selviämiseen, etteivät söisi myrkyllisiä kasveja. Tai jotain.

Siinä, kun esikoinen aivan pokkana veteli kevätsipulit, avokadot ja muut, hokasin, että ähäkutti – ei se huomannut nirpistellä niille, koska koko ruoka oli vihreää! Hahha, äiti 1 – lapsi 0. (Kuvan pastaan on nakattu vielä tuoreena korianteria ja sipulia päälle, että ihan noin hyvin niitä ei näkynyt pastasta. Kyyyllä se nuo olisi noukkinut.)

Nimettäköön tämä vihreäksi pastaksi, ja tässä sen resepti:

Kokkailuaika noin 21 min. Riitti meidän perheelle, eli kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle.

2 kevätsipulia
3-4 valkosipulinkynttä
1 avokado
limemehua
oliiviöljyä
2 rkl voita
pippuria
suolaa
(chiliä)

+ Lisäksi tuoretta basilikaa ja korianteria oman maun mukaan. Ilmankin pärjää!

1. Pastahommat tulille. Huomioi keitinveden reilu suolaus. Meriveden makuista, muistathan.
2. Pilko kevästipulit vartta myöden. Pilko myös valkosipulit. Paista molemmat öljyssä ja lisää ronski hyppysellinen suolaa ja reilut rouhaisut pippuria. Laitoin myös pikkuisen ripauksen chilijauhetta.
3. Kaiverra haluamasi muotoisia palasia avokadosta ja nakkele pannulle. Purista ainakin puolikkaan limen mehu mukaan. Jos lisäät basilikaa ja korianteria, pilko ne hienoksi ja lisää juuri ennen pastan pyörittelyä mukaan.
4. Lisää reilu nokare voita ja pyörittele pastat sekaan.

Päälle toki sopii parmesani!

Ilman voita ja parmeasania pasta on myös vegaaninen.

Ihanan yksinkertaista, ihanan hyvää!

Kaikki arkiruokapostaussarjan reseptit täällä. Muita kasvisruokia täällä.

Meillä on käytössä päiväkodin ja kodin välillä sellainen reissuvihkosysteemi. Siihen piirretään ja kirjoitetaan yhdessä lapsen kanssa jut...


Meillä on käytössä päiväkodin ja kodin välillä sellainen reissuvihkosysteemi. Siihen piirretään ja kirjoitetaan yhdessä lapsen kanssa juttuja, joita sitten ihastellaan kotona ja päiväkodissa puolin ja toisin.

Esikoinen sai Helsingin reissulta ison Lego-ukon, joka toimii, ei vain avaimenperänä, vaan myös taskulamppuna! Mikä upea keksintö!

Lapsen mielestä se onkin parasta ikinä ja siksi halusi minun piirtäen kertovan siitä myös reissuvihkoon.

No minähän työtä käskettyä piirtämään. Siitä niin vain ukkoa paperiin. Kaikkeni siinä aamutuimaan annoin, haparoivin elein kynää paperilla liikuttelin. Pikkuisen Lego-ukkelin paperiin lopulta tuhersin.

Sanottakoon nyt, että piirtäminen ei ole ihan vahvinta osaamistani.

Koska taskulampullinen avaimenperä-Lego-ukko on niin siisti juttu, esikoinen oli halunnut myös päiväkodinsedän piirtävän samaisen ukon vihkoon.

Hänkin oli sen piirtänyt, ettekä ehkä i-ki-nä arvaa kumpi on kumman piirtämä...

Lego-ukko nro 1:



Lego-ukko nro 2:



Juuh, elikkäs. Tasan ei käy.


Niin aion siirtää tämänkin metatyön aviomiehelle. Piirrelkööt keskenään.

Hahha ha ha! Oletteko kuulleet sellaisesta yhdestä Laurasta, joka kirjoittaa sellaista Mamma rimpuilee -blogia! Hah ha! Hän on kyllä niin hu...

Hahha ha ha! Oletteko kuulleet sellaisesta yhdestä Laurasta, joka kirjoittaa sellaista Mamma rimpuilee -blogia! Hah ha! Hän on kyllä niin hupsu! Arvatkaapa mitä hän eilen kuvitteli?

Nyt kun palatte halusta kuulla, niin voinpa kertoakin.

Katsokaas kun sen eilisen blogipostauksen lopussa hän leijui, että esikoinen ja jopa kuopus olivat nukkuneet koko yön omissa sängyissään yhtään kertaa heräämättä yön aikana. Juuh, 11 uskomatonta tuntia, pelkkää unta.

No kun se Laura on sellainen optimistinen höpönassu, niin se ajatteli heti, että ehkä se tyttö nyt vain alkoi nukkua täysiä öitä. Tuosta nuin vain. Että nyt se sitten viimein – tässä kun on puolitoista vuotta jo heräilty sen kanssa.

Se sitten ajatteli heti ottaa sellaisen kauan odottamansa harppauksen, että siirtäisi lapset samaan huoneeseen nukkumaan. Koska se makkari, jossa vanhempien on joissain perheissä kuulemma tapana nukkua samassa sängyssä on niin kamalan pieni, että sinne ei millään oikein mahtuisi se pinnasänky, joka siellä kaiken tiellä tällä hetkellä on ja blokkaa kulkuväylän ja vaatekaapille pääsyn ja kaiken, niin olisi kamalan kiva, ettei se enää olisi siellä.

Nooh, siirsi sitten jotenkin niin hellyyttävän lapsenomaisen optimistisena sen pinnasängyn esikoisen kanssa samaan huoneeseen ja pohjusti silmät kirkkaina lapsille vielä kuinka älyttömän kivaa on tästedes nukkua sisaruksen kanssa. Melkein ihan vierekkäin, ja yhtään ei yöllä tarvitse jännittää jos herää, vaan katsoo vain, notta kappas sisko/veli se siinä ihan lähellä – jatkanpa unia!

Molemmat lapsetkin olivat niin innosta ymmyrskäisinä, että oikein riensivät nukkumaan.

Kolme tuntia melkein menikin ihan kivasti, mutta sitten ei niin paljon enää.

Ensin se oli kuopuksen kanssa tunnin hereillä ja hipsi sitten omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan. Sitten uudelleen kuopuksen kanssa hereillä ja taas takaisin omaan sänkyyn. Seuraavaksi olikin isoveljen vuoro herätä ja kipittää aikuisten makkariin. Kun isoveikka oli saatettu kaksi kertaa sänkyynsä, pikkusisko heräsi taas vuorostaan. Jossain kohtaa olivat kaikki kolme ihan yhtäaikaa hereillä. Ehkä tunnin, ehkä kaksi, ehkä kolmetoista – vaikea sanoa, kaikki oli kovin sekavaa siihen aikaan vuorokaudesta.

Onneksi skarppi isoveli hoksasi siinä huomauttaa sille yhdelle optimistijollalle, että pikkusisko muuten itkee, äiti. Hyvä, koska olisi saattanut jäädä huomaamatta ilman.


Pikkuinen herääminen tapahtui vielä, kun aviomies tuli ulkomailta siinä neljän maissa kotiin, mutta siitä neljästä puoli kahdeksaan kaikki nukkuivat oikein hyvin!

Että ei tässä kuulkaa mitään valittamista ole! Hyvinhän se meni!

Ja nyt kun tuo sänky on jo kannettu tuonne toiseen huoneeseen, ei tässä ihan heti aiota luovuttaa! Kokeillaan vielä yö ja toinenkin kipittää kahden huoneen väliä, ja jollei valoa tunnelin päässä ala näkyä, mietitään sitten vaikka entiseen paluuta.

Optimisti hänessä ei koskaan kuole! EI KOSKAAN!

Eipä.

Lue myös ihastuttava Minun yöni -postaus! 

6 kommenttia

Mä arvostan suuresti yksinhuoltajavanhempia. Varsinkin sellaisia, jotka liikkuvat lastensa kanssa aika ajoin jonnekin reissuun ja matkoille....

Mä arvostan suuresti yksinhuoltajavanhempia. Varsinkin sellaisia, jotka liikkuvat lastensa kanssa aika ajoin jonnekin reissuun ja matkoille. Tai leikkipuistoon. Tai ihan vaan vaikka kauppaan.

Palasimme eilen illalla lasten kanssa Helsingistä. Menimme koko perhe maanantaina sinne, mutta tiistaina aamuyöllä mies lensi Lontooseen ja minä jäin lasten kanssa yksin Helsinkiin koko päiväksi.

Aamu meni oikein mukavan verkkaisesti. Lasten mielestä hotellihuone (kiitos Omenahotellille* majoituksesta!) oli siistein ja jännittävin leikkipaikka ikinä. Valokatkaisimet, itsestään vessaan syttyvä valo, pimennysverhot ja ihan vain television kaukosäädin riittivät koko aamupäivän viihdykkeiksi.

Siinä lasten leikkiessä pakkasin koko katraan tavarat laukkuihin, ruokin lapset, kävin suihkussa, kampasin naamani ja siivosin hotellihuoneen croissantin murusista. Asettelin kärryihin kaikki kantamuksemme huolellisesti tietäen, että meillä on pikkuinen kävelymatka autolle ja minulla ei ole oikeastaan yhtään vapaata kättä. Esikoinen varmasti jaksaa sen kävellä ja pikkusisko saa istua kyydissä.

Laitoin lapsen päiväunille ja laskelmoin pikkusiskon unien kestävän sen verran pidempään, että nukutin hänet jo valmiiksi kärryyn. Pääsisimme siitä sitten lähtemään mukavasti, vaikka unet olisivatkin kesken. Isovelikin suostui pikkuisen aikaisemmille päikkäreille alun vastustelustaan huolimatta. Motivaattorina toimi lupaus isoon ja hienoon leikkipuistoon menemisestä. Siitä oltiin koko aamu ja aamupäivä puhuttu.

Tässä kohtaa saatoin solahtaa sellaiseen lämpimän pörröiseen ajatelmaan itsestäni vuoden äitinä. Että näin vaan kun organisoi kaiken hyvin ja ihanasti, niin hommat hoituu.


Kun sitten jouduin hotellihuoneen luovuttamisen vuoksi puoliväkisin herättelemään isoveljen päikkäreiltä, ilmeisesti täysin ennen aikojaan, alkoi illuusioni romahdella.

Itkevänä huoneesta käytävälle lykätty esikoinen ja totta kai itkuun herännyt kuopus. Kahdenkymmenen kilon matkalaukku, joka muuten ei ollut perässävedettävä, vaan olalla kannettava. Satayksitoista nyssykkää, jotka tavallaan olivat hyvin aseteltu rattaiden kaikkiin mahdollisiin kannattimiksi laskettaviin, mutta ei kuitenkaan niin käteviä hissikulkemisiin ja yksin oven avaamisiin. Logiistiikka vähän petti, niin sanotusti.

Esikoisen usko äitiinsä petti jouduttuani kertomaan, että me olemme kyllä menossa siihen isoon ja hienoon leikkipuistoon, mutta koska emme ole syöneet aamupalan jälkeen mitään meidän on ensin syötävä jotain.

Ja niin Helsingin kadut täyttyivät pienen kiharatukkaisen pojan itkusta. Ohikulkijat kääntyivät katsomaan – ensin huutavaa maahan heittäytynyttä lasta pikkuisen säälien, sitten kysyvästi äitiä. "Me ollaan kyllä kulta menossa sinne leikkipaikkaan, mutta ihan äkkiä vaan syödään jotain. Pikkasen matkaa enää tarvitsee kävellä. Nähdään katsos kaveritkin siellä syömässä ja mennään yhdessä sitten leikkimään."

Ei auttanut. Heittäytymistä, itkua, räkää poskella. Tyhmä petturiäiti.

Saatuani vihdoin matkalaukkumme autoon ja soitettuani noin 14 kertaa kaveriperheen äidille ja muutettuani yhtä monta kertaa suunnitelmaa treffipaikasta, sovimme näkevämme ihan vaan Mäkkärillä. Joo, jätetään ne Fafakset ja sushit toiseen kertaan. Ranskalaisia ja nugetteja, kiitos. Lyhyt matka. Ja yhtäkkiä lapsikin jaksoi taas kävellä! Tosin ensin olin lahjonut... luvannut ostaa tälle jäätelön perille päästyämme.

Huh, kaikki hyvin taas, paitsi että mihin Mäkkäriin meidän piti mennä ja mitä eroa olikaan Tennispalatsilla ja Lasipalatsilla? No ainakin se, että Lasipalatsissa ei ole Mäkkäriä ja se, että Tennispalatsissa on.

Ei muuta kuin u-käännöstä väärältä palatsilta oikealle (mikä tää palatsihomma on hei hesalaiset?) ja noin meillä onkin taas maassa itkevä kolmevuotias. Voimat loppu. Isoa ja hienoa leikkipuistoa ei vieläkään näy, vaikka kävelyä on kertynyt ainakin puoli päivää (n. 30 min.) ja äiti kämmäsi jäätelölahjuksenkin viemällä väärään palatsiin.

Lopulta matka Lasipalatsilta Tennispalatsille taittui ensin esikoista sylissä kantaen ja samalla jollain vapaalla kyljellä rattaita työntäen. Sitten esikoista reppuselässä kantaen, pikkuisen vain pienistä hikisistä käsistä kaulani ympärillä kuristuen, samalla rattaita työntäen, ja lopulta kuopusta kantaen, samalla esikoista rattaissa työntäen.

Heittäytymisiä matkalle kertyi kolmet, mikä on ihan kunnioitettava määrä – ottaen huomioon, että metrejä palatsien välillä on noin 450.

Yksi lisäkäsipari toden totta olisi tehnyt gutaa tällä dramaattisella pyhiinvaelluksellamme Mäkkäriin.

Mutta ei siinä vielä kaikki!


Huokaistuani helpotuksesta viimein päästyämme kohteeseen, sain ilokseni kuulla, että jäätelökone on rikki. On rik-ki. Tiedättekö sen tunteen, kun ei ole varma alkaisko itkeä vai lähtisikö vain kylmän rauhallisesti tilanteesta pois ja adoptoisi lapset sille kassaneidille tai vaikka Ronald McDonaldille. Että selittäkää te tämä tälle lapselle, minä lähden juomaan yhden ison tuplaviskin. Enkä minä edes juo viskiä.

Mutta koska kolmevuotiaat osaavat myös yllättää, tilanteesta ei aiheutunutkaan suurta draamaa, sillä iso ja hieno hätäpäissäni ostama suklaadonitsi täytti lapsen suun ennen kuin tuo ehti kissaa sanomaan.

Mä haluisin lopettaa tämän jutun siihen, että päästyämme Mäkkäriin, saati sinne isoon ja hienoon leikkipuistoon tämä setti olisi loppunut ja kaikki olisivat olleet loppupäivän iloisia, mutta en voi valehdella teille tai itselleni. Se ei varsinaisesti ollut meidän menestyksekkäin päivä, vaikka hauskaa paikoin olikin.

Kotimatkalla pysähdyttiin Muurameen välipalalle ja jätskille – joka siis oli toisille se välipala – ja siinä koin uudelleen se lämpimän pörröisen onnistumisen tunteen. Esikoinen hymyili leveästi jäätelöt ympäri naamaa ja kuopus istua tökötti tyytyväisenä tuolissaan. Rancca reissu, mutta kyllä mää tän homman handlaan, ajattelin.

Totta kai handlaan, hemmetti.

Ainiin, ja arvatkaa vielä mitä! Molemmat lapset nukkuivat koko viime yön, 11 tuntia, heräämättä ja omissa sängyissään. Jopa nuorempi, ensimmäistä kertaa ikinä. Sopivan uuvuttava reissu, sanoisin!
10 kommenttia

Mä ihastuin kvinoaruokiin Turun ehkä parhaassa kasvislounastamossa Rootsissa . Sen jälkeen olen kotonakin innostunut kvinoahommista. Tä...


Mä ihastuin kvinoaruokiin Turun ehkä parhaassa kasvislounastamossa Rootsissa. Sen jälkeen olen kotonakin innostunut kvinoahommista.

Tämä on muuten yksivuotiaamme lemppariruokaa! Kolmevuotiaskin toki syö, mutta ei ehkä niin suurella intohimolla kuin nuorempi ja äitinsä.

Kahdelle aikuiselle (tai yhdelle aikuiselle ja parille lapselle):

2 dl kvinoaa
1 salottisipuli
1 pkt käyttövalmiita punaisia linssejä
4 rkl salaattijuustoa/fetaa/vuohenjuustokuutioita
10 valmista tai itse tehtyä falafelpalleroa
4 (tai enemmän) parsatankoa
10-15 kirsikkatomaattia

Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
Juustokuminaa (2tl)
Kurkumaa (1tl)
Chilijauhetta


1. Huuhtele kvinoat ja laita hiljalleen kiehumaan kevyesti suolattuun veteen (1 osa kvinoaa 2 osaa vettä). Kvinoa on valmista kun vesi on haihtunut.
2. Pilko salottisipuli ja paista öljyssä linssien kanssa. Paista myös pyörykät. Jos käytät pakastepyöryköitä, aloita niiden paistamisella. Lisää sitten vasta sipulit ja linssit. Mausta linssi-sipuliseos suolalla, pippurilla, juustokuminalla, kurkumalla ja pikkuisella hyppysellisellä chilijauhetta.
3. Paista vielä parsat nopeasti öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla.
4. Sekoita kaikki paistetut hommat sekaisin ja lisää juusto ja puolitetut kirsikkatomaatit.

Jos mulla olisi ollut, olisin lisännyt vielä korianteria päälle!

Tähän muuten sopisi myös loistavasti myös joku kermaviilikastike! Esimerkiksi tuo mun falafelpalluroiden reseptissäkin esiintyvä soosi!

Seuraavana päivänä söin tätä Ikeasta ostetun bearnaisekastikkeen kanssa. Sekin oli ihan hauska!


Tiesitkö tämän kvinoasta?

Kvinoa on alun perin eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Kvinoa on luontaisesti gluteeniton ja se sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa. Kvinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia.
4 kommenttia

Hei, täällä paikallinen kirjeenvaihtajanne Turusta taas hei. Turku puhututtaa, tai eipä oikeastaan, kunhan sanoin. Turku on, aivan kuten t...

Hei, täällä paikallinen kirjeenvaihtajanne Turusta taas hei.

Turku puhututtaa, tai eipä oikeastaan, kunhan sanoin. Turku on, aivan kuten todettu, Suomen ylivoimaisin kaupunki. Siksi ajattelin kerätä teille kaikille kieli pitkänä tänne pyrkijöille oman eri kätevän listauksen Turun kesämenoista. Voitte sitten tullessanne tai täällä ollessanne kätevästi tsekata mitä ihanaa kylttyyritarjontaa meillä täällä on.

Myös paikalliset ja melkein paikalliset saavat hyötyä tästä – emme sulje ketään sentään pois. Sopii myös lietolaisille ja paimiolaisille, jos vaan heinänpaalutuksiltanne ja muilta lehmänlypsyhommiltanne joudatte.

Haha, vitsi vitsi, koneethan ne nykyään hoitelee.

Noniin...

Kesämenot lapsiperheille, Turku, nevöfoget:

Seikkisrock 11.-12.6.16
Eli tästä katsottuna jo huomenna!
Seikkisrockissa nähdään niin vanhan liiton Pommi ja Gommi, kuin uudempiakin ryhmiä! Nimensä mukaan Seikkisrock tapahtuu Seikkiksessä, Kupittaan puistossa!

Seikkailupuisto kaiken kaikkiaan tarjoilee koko perheelle sekalaista toimintaa.

Jos et ole vielä käynyt Seikkiksen leikkipuistossa, tee se heti. Se on vähän niin kuin Tampereen Pikku Kakkosen puisto, mutta vesisuihkulla, riippusillalla, teatterilla ja kahviolla.

Kupittaanpuiston toisella laidalla on myös liikennekaupunki, lintupuisto sekä pomppulinna!

Seikkailupuistossa on myös kesäperjantaisin 10.6.-5.8.16 lasten oma kirppis klo. 11-14.

Elokuussa (7.8.) vielä mahtava Musapiknik, joka kruunaa koko kesän!

Flowpark
Kaikenikäisille sopiva roikkuilumesta saa meidät tänä vuonna myös vieraakseen. Tässä on mennyt omalta kohdaltani muutamat kesät raskaana tai muuten vaan epäkelpona kiipeily- ja roikkumishommiin, mutta nyt, nyt aion sinne rimpuilla itseni!

Kuva: Viacheslav Vinokurov

Teatteria perheille tarjoilee:

Turun Kesäteatteri Vartiovuorella
Eemeli on vallannut taas Vartiovuoren! Tällä kertaa Eemeliä esittää Uusi päivä -sarjasta tuttu Valtteri Lehtinen.
Tässä teatterissa olen viettänyt noin kaikki lapsuuteni kesät. Rakastan!

Linnateatteri Aboa Vetus  & Ars Novan pihalla / Tatu ja Patu pihalla 
"Outo esitys siitä, mitä kaikkea kivaa pihalla voi te Outo esitys siitä, mitä kaikkea pihalla voi tehdä."


Muuta kulttuuria:

Luostarinmäen käsityöläismuseo
Tämä on se ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 Turun palosta. Yli 200 vuotta vanhoissa taloissa työskentelee käsityöläisiä, joiden hommia pääsee katsomaan kunnon old school -tyyliin.

Tällä tervan tuoksuisessa kylässä vierailin joka kesä ainakin kerran, mutta yleensä muutaman. Leikin vanhoilla kaduilla entisaikojen lapsia ja kävin ostamassa mansikanmakuisia sokerikarkkeja.

Lisäksi olen ohjannut tuolta kesäteatterista, joka sijaitsee täysin vastakkaisella puolella samaista Vartiovuorenpuistoa noin 14 000 eksynyttä turistia tähän paikkaan. "If juu go thät vei juu go left left left, if thät vei right right right. Just go round round round."

Turun linna
Turun linnassa niin ikään mielikuvitus pääsee valloilleen. Muistan vieläkin, kun koulun kanssa tutustuttiin keskiaikaisiin huoneisiin, ihailtiin renesanssiaikojen pukeutumista ja ihmeteltiin vangittujen kuninkaiden tyrmiä.

Turun linnassa järjestetään kesäisin joka päivä myös Pikkuritari-kierroksia, joissa perheen pienimmät pääsevät kikkailemaan kaikkea, mitä ne ritarit nyt kikkailivatkaan. Ehkä jotain kaksintaisteluja ja mestauksia. Tai sitten ei. Arvaatte ehkä, että emme ole itse vielä käyneet moisessa. Tänä kesänä aiomme kyllä!


Koiramäen kaupunkiretki
Tämä retkellä tutustutaan edellä mainittuihin Käsityöläismuseoon ja Turun linnaan, sekä Sigyn-laivaan, joka oman lapseni mielestä ainakin on merirosvolaiva.

Keskiaikaiset markkinat 30.6.−3.7.2016
Jokavuotinen must. Syödä lettua puunpalalta ja heittää kierros keskiaikaisessa karusellissa.

Lisäksi Turun kaupunginkirjastossa järjestetään pitkin kesää tapahtumia. Kannattaa tsekata päiväkohtaisesti heidän ohjelmansa!

Muumimaailma
Vaikkei se nyt varsinaisesti Turussa olekaan. Jokakesäinen kohde meidän posselle – viime kesänä ihan vallan juhannuksena!

Väskin seikkailusaaressa taas isommat lapset pääsevät rössyilemään!


Bonusvinkki paikallisille:
Aboa Vetus & Ars Novan kesäkoulu ja kesäkerho!
Vitsit, tää on musta niin loistava! Jos vanhemmat painavat vielä duunia, eikä käytössä ole isovanhempia tai muita apukäsiä, kouluikäiset lapset voivat mennä kesäkouluun museoon! Me olimme torstaina Aboa Vetuksessa bloggaaja-aamussa ja sivusilmällä seurailin kesäkoululaisten tohinoita. Näytti hauskalta!

Ja aikuisille ja yli 15-vuotiaille suosittelen äkkiä tsekkaamaan vielä Kakolan vanhan vankilan!

Lisää ohjelmaa voi etsiä Turun tapahtumakalenterista!

Noin. Sellainen kooste! Vinkkaa myös omat menovinkkisi kommentteihin! Kuitenkin unohdin jotain.

9 kommenttia

Ja niin kävi kesäkuun viidentenä päivänä tätä vuotta, viisi kuukautta edellisestä vastaavasta tapahtumasta, että hän, puhelinten arkkiviholl...

Ja niin kävi kesäkuun viidentenä päivänä tätä vuotta, viisi kuukautta edellisestä vastaavasta tapahtumasta, että hän, puhelinten arkkivihollinen, Laura Satamo, tiputti jälleen luurinsa ja hajoitti kalunsa. Tai niinku siis sen puhelimensa.

Minä en käsitä, miten se voi olla niin helvetin vaikiaa saada se puhelin pidettyä näissä näpeissä. Tällä kertaa tapaturman aiheutti hämähäkki, tavallaan, koska se kiipeili kantamiani pyykkejä pitkin ja minä sitä hätistelemään ja sitten se jotenkin lipsui siitä se puhelin. En oikein ole varma miten kaikki tapahtui, kun siinä elämä sillä lailla vilahti vain silmissä.

Näyttö meni, ei vain rikki, vaan lähti ihan irti vähän. Kotinäppäin rikki ja puhelin ei enää toimi. Eikä kannata korjatakaan. Tai siis ei voi, kuulemma.

Erityisen onnelliseksi tapahtumaksi tämän tekee se, että minulle ei suinkaan ollut varmuuskopiota puhelimen sisällöstä. Eikä sitä nyt sitten voida ottaakaan, koska ei saa syötettyä puhelimeen pääsykoodia, koska se näyttö on rikki.

Tämä on muuten toinen kerta kun näin käy. Meillä on nyt laatikossa kaksi risaa puhelinta, joissa sisällään joku 4000 kuvaa ja kaikki muu.

"Ota nyt se iCloud käyttöön", sanoi mieheni kaksi päivää ennen onnettomuutta. Arvatkaapa otinko? Lol.


Mutta se, mitä halusin erityisesti kertoa tästä tapahtumasta, oli se, että muistatteko, kun silloin viisi kuukautta sitten se minun puhelimeni lasi meni rikki ja minä siitä soittelin silloin sinne huoltoon?

Kun siinä oli vähän sitä hiffaushankaluutta, kun toinen kyseli lasin väriä ja minä olin ihan, että no eikö se lasi ole läpinäkyvä, kirkas, eikä minkään värinen. Ja kun se toinen siellä, että niin, kun niitä näyttöjä on mustia tahi valkoisia, kumpaa tarvitaan.

No, se oli sellainen hetki. Näitä sattuu.

Eilen sitten laitoin sähköpostia erääseen puhelinliikkeeseen, että olisiko teillä sitä yhtä puhelinta myymälässä, haluaisin ostaa pois, koska mun puhelimeni on rikki. Kohta myyjä laittoi takaisin sähköpostiviestiä, ettei saanut minua puhelimitse kiinni, kun oli yrittänyt soitella... Jännä sillai, koska mun puhelimeni on rikki.


Nii että BOOM! KELLÄ NYT OLI BLONDE MOMENT??

Ei mulla! Yasss!

Joskus näinkin.

Yhteistyössä Kärcher ja Suomen Blogimedia . Onko sinullakin oksentelevia eläimiä tai muita perheenjäseniä? Löytyykö sohviltasi ja mato...

Yhteistyössä Kärcher ja Suomen Blogimedia.

Onko sinullakin oksentelevia eläimiä tai muita perheenjäseniä? Löytyykö sohviltasi ja matoiltasi yllätyksiä? Tässä vastaus kaikkiin ongelmiisi!

Meidän koirillammehan on sellainen hauska tapa, että he tykkäävät oksennella aina silloin tällöin. Koska he ovat koiria, he eivät sillä lailla niin pohdi siivousteknisesti, mihin he oksuteoksensa pulauttavat, vaan tähtäävät melko tarkoituksenomaisesti aina johonkin pehmeälle ja mukavalle. Ymmärtäähän sen.


Uskon, että koiramme käyvät läpi jonkinlaista identiteettimuunnosta koiruuden ja jäniksiyden välillä, sillä ruohikon syönnin lisäksi he yrittävät edesauttaa jänikseksi muuntaututumistaan kyseisen eläimen kakkaa syömällä. Nämä yhdessä, varsinkin se ruohikon syönti, aiheuttavat vatsan kääntymistä sohvillemme, joskus myös matoillemme. Pääosin silti sohville.

Useimmiten oksuhommat tapahtuvat öisin, jolloin heidän ihmishenkilökuntansa ei ole läsnä tilanteessa, aivan heti hinkkaamassa tuotosta pois kankailta, jolloin oksun poistaminen vaikeutuu hieman entisestään. Uuden sohvan ostaminen jokaisen "vahingon" jälkeen ei aivan taitu budjettiimme, mutta tiedättekö mikä taittuu? 

Tällainen väline, jolla imaista vähän pintaakin syvemmältä oksuloiset ja muut tahruloiset pois!

Katso video, etkä koskaan enää ole entisesi!



Tällä Kärcherin tekstiilipesurilla pystyy pesemään niin sohvatyynyt, autonpenkit kuin matotkin. Sen idea piilee siinä, että asioita pystyy vesipesemään ihan kotikonstein ilman, että vesi jää täytteisiin ja sisuksiin, sillä imuri imee veden pois. Kangas kuivuu siitä sitten nopeasti, eikä vesi jää muhimaan kohteeseen.

Ja se se vasta miellyttävän näköistä vettä on, mitä likavesisäiliöön pesun jälkeen jää. Samaan aikaan vähän ällöä, silti erittäin tyydyttävää. Tiedättehän. Kun oikein näkee lian irtoavan kankaan sisuksista. Nam.

Noniin! Ei muuta kuin impesymään!

On se sana. On, on.

10 kommenttia

Yhteistyössä PING Helsinki , Hälsans Kök ja Suomen Blogimedia . Viime kerralla Mamman keittiössä tutustuttiin kasvispihveihin. Nii...



Viime kerralla Mamman keittiössä tutustuttiin kasvispihveihin. Niin, juuri niihin, jotka aivan itse alusta asti valmistin. Kasvikset omasta maasta poimin, hellästi kuorin ja pilkoin, padassa lopulta haudutin.

Vaan tiesittekö, että ne samaiset kasvispihvit toimivat valtavan hyvin myös grillissä?

Tsekkaa kesän kuumin grillausvinkki videosta!



Noniin. Varovasti siellä sitten.

9 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki