Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Olin eilen leikkipuistossa lasten kanssa, kun kurkkasin sähköpostejani: mainos, mainos, mainos ja... hetkinen, jotain otsikolla "Elämän...

Olin eilen leikkipuistossa lasten kanssa, kun kurkkasin sähköpostejani: mainos, mainos, mainos ja... hetkinen, jotain otsikolla "Elämäni ensimmäinen faniposti".

Luin sähköpostin ja pakahduin. 


Tiedän, että siellä on tyyppejä, jotka tykkäävät jutuistani. Instagramissa viestittelen päivittäin ihanien ihmisten kanssa ja saan kivaa palautetta. On mahtavaa saada lukea, että juttuni naurattavat. Saada itse tsemppiä, kun tuntuu raskaalta. Saada eri tavoin tietää, että te siellä myötäelätte kaikkea tätä.

Yleensä kun minulta kysytään postauksistani ja kaikesta muusta sisällöstä, mitä suollan eri kanaviini, kysytään, eikö minua jännitä jakaa näitä juttujani. Että mietinkö koskaan, mitä ihmiset minusta ajattelevat ja kuinka uskallan tehdä sitä mitä teen, siten kuin teen.

Vastaan aina, että alussa ehkä mietitytti muiden mielipiteet, mutta mitä enemmän kirjoitin ja sain sen myötä palautetta ja myötäeloa, sitä enemmän uskalsin.

Jos minua tituleerataan vertaistueksi seuraajilleni, voisin väittää seuraajieni olevan vielä suurempi vertaistuki minulle.

Kaikki se rakkaus, mitä teiltä saan, on auttanut minut hyväksymään itseni. Juuri sellaisena, kuin milloinkin olen. Vitsailevana, ironisena, nolona, välillä epävarmana, herkkänä – ja varsinkin sinä rimpuilevana Laurana, joka olen.


Siinä missä joskus olen kokenut itseni vähän hassuksi, liialliseksi ja noloksi, nykyään se kaikki onkin juuri sitä, mistä minua kiitellään.

Sana kiitollisuus ei edes riitä kuvailemaan, kuinka paljon olen saanut teiltä. 


Lähettäjän luvalla julkaisen vielä saamani palautteen. Se oli enemmän, kuin osasin tietää.

"Moikka Laura!

Niinkuin otsikkokin jo viittaa, niin tämä tässä on faniposti. Elämäni ensimmäinen sellainen. Ja se on osoitettu täydestä sydämestä ja jokaisesta sieluni sopukasta sinulle. 

Sen enempää runoilematta (sen tekisin kyllä, jos osaisin), niin haluan kiittää sinua sinusta ja kaikesta mitä teet. Sinun blogisi, instagram päivityksesi, livesi, suplasi ja KAIKKI on ihan parasta ikinä. 

Olen saanut tarinoistasi, jutuistasi, ideoistasi, ajatuksistasi, oivalluksistasi ja asenteestasi niin paljon iloa, ettet uskokkaan.

Olen saanut myös rohkeutta, uskoa ja toivoa moniin elämäni solmuihin. Lapsettomuuteen, työelämän hankaluuksiin, stressiin kaikesta ja ei mistään, perus takakireyteen, elämän vitutukseen ja huoleen tulevasta.

Olen jo pitkään miettinyt, että olisipa vaan älyttömän kiva joskus päästä sanomaan sinulle, miten upea olet ja kuinka hienoa työtä teet, kun uskaltaudut lataaman tunteesi ja ajatuksesi maailmalle meidän kaikkien luettavaksi (ja huutonaurettavaksi!). Ja tässä se kiitos nyt on. 

Terveisin,
(ehkä) suurin fanisi

P.S. Spotify listasi on muuten myös kuin pala taivasta! 

P.P.S Kirjaa odotellessa."


En kestä. En vaan kestä. Voiko parempaa palautetta tästä hommasta toivoa.

Arvaa mitä? Minä olen sinun suurin fanisi.

On niin onnellinen olo. Kiitos.


12 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö: Pakkasmarja & Suomen Blogimedia Meidän perheen lapset eivät ehkä ole ainoat maailmassa, jotka voisivat s...

Kaupallinen yhteistyö: Pakkasmarja & Suomen Blogimedia

Meidän perheen lapset eivät ehkä ole ainoat maailmassa, jotka voisivat syödä jäätelöä koko ajan, vuorokauden ympäri. Varsinkin näin kesällä he olisivat valmiita elämään vain sillä, mikäli me, heidän tosikkovanhempansa, niin heille soisimme.

Olen jo onnistunut hämäämään nuo kupeitteni hedelmät nauttimaan mehujäänsä itsetekemistäni marjaversioista, mutta ihanalle jäätelölle en ole omin voimineni keksinyt ns. pikkuisen parempaa korviketta. Mutta koska tämähän on kaupallinen yhteistyö, me olemme tulossa siihen, toverini:

Mitäs jos sanoisin sinulle, että on olemassa jäätelö, jossa on 72 prosenttia kotimaista marjaa ja se on maidoton, gluteeniton ja vegaaninen?

Kyllä, luit oikein.


Olemme testanneet nyt monin hyvin eri tavoin (terveiset vaan kaikille meillä koko kesänä käyneille) aina tätä nykyä pakastimestamme löytyvää Pakkasmarjan Marja-jäätelöä. Erilaisten yhdistelmien jälkeen olemme todenneet, että ns. tårta på tårta, elikkäs marjaa Marjalla toimii erittäin hyvin. Tarkoitan täydellisen hyvin.

Itsehän olen sillä lailla rajoittunut henkilö, etten ole koskaan päässyt kiinni vaniljajäätelö + mansikka -yhdistelmään, mutta jostain syystä, kun jäätelöstä tipahtaa se maidon maku pois, marjat jäätelöllä onkin parasta mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä. Korjaan: ei tähän vaatteitakaan tarvita.

Toinen, vähän villimpi hulluttelu on marenkikakun päälle aseteltu Marja-jäätelö, joka kruunataan kinuskilla – ja tietysti myös marjoilla. 

Lapset ovat fiilistelleet myös strösselöityä Marjaa, mutta omaan makuuni vähemmän on ehkä tässä kohtaa enemmän. 



Koska Marja on tehty pääosin marjoista, sen herkullisen kuohkeuden salaisuus paljastuu, kun sen antaa hetken olla pois pakkasesta ja sulaa kunnolla. Jäisenä se käyttäytyy samoin, kuin marjapakasteet, mutta sulaessaan tekee taikansa muuttuen ihmavaksi, helposti lusikoitavaksi ja pehmeän makuiseksi. Esille nousee tällöin sen kermaisen kuohkea maku, sekä sen viettelevä, juuri sopiva makeus. 

Marja-jäätelöitä on kahta makua: Mansikka & punaiset marjat, sekä Mustikka & mustat marjat. Sokeria Marja-jäätelössä on jokseenkin saman verran tai vähän vähemmän perinteisiin jäätelöihin verrattuna. 

Lapset ovat rakastaneet tasapuolisesti kumpaakin makua. Omaksi lempparikseni nousi alussa punainen versio. Se muistuttaa etäisesti mielipuuroani vispipuuroa, vaikkakin paljon pehmeämmän makuisena, joten ehkä siksi kiinnyin siihen.

Myöhemmin kuitenkin maistoin oikein kunnolla sulannutta mustikkaversiota ja se syöksyi ykköspaikalle.

Oikeasti en osaa päättää. Riippuu kai päivästä.


Jäätelön marjoja ei ole kuumennettu ja siksi vitamiinit, sekä muut luonnon hyvyydet ovat tallella, kuten Marja-jäätelön sivuillakin kerrotaan. 

Tuotteen maku on kaikessa marjaisuudessaan heleä, kuohkea ja eroaa siinä mielessä vaikkapa sorbetista, että tämä maistuu jopa kermaiselta, vaikkei siinä tippaakaan kermaa ole. 

Aivan tavallisen maitojäätelön makua ei kannata odottaa, mutta ehdottomasti kannattaa maistaa avoimin mielin! Ja sen todella kannattaa antaa sulaa kunnolla, sillä sitä kuohkeammaksi (=ihanammaksi) se muuttuu! 

Tuote muuten säilyy jääkaapissa vuorokauden pakkasesta ottamisen jälkeen, eikä muutu nestemäiseksi, kuten tavanomainen jäätelö. 


Ja muista se tarjoiluvinkkini: marjoja Marjalla.

Ihaninta!


Lue myös:

Tiedättekö sen, kun ajattelee, että voisi siivota yhden (1) vaatekaapin, kerrankin oman, ihan vain nähdäkseen, kuinka paljon siellä on ns. k...

Tiedättekö sen, kun ajattelee, että voisi siivota yhden (1) vaatekaapin, kerrankin oman, ihan vain nähdäkseen, kuinka paljon siellä on ns. käyttiksiä ja kuinka paljosta voisi päästä eroon. Sitten kahdeksan tuntia myöhemmin sitä huomaa räjäyttäneensä koko kämpän uuteen uskoon.

Joo, ni eilen kävi niin.

Minähän en tunnetusti olen kauhean niin justiisa noiden kaappien kanssa ja minulle riittää, että paikat jotka näkyvät minulle ovat kunnossa. Kaappien tehtävä ikään kuin on vain piilottaa se roina, mitä en halua koko ajan aktiivisesti katsella.

Viimeksi olin siivonnut kaapin... no en koskaan. Joten sillä lailla mystinen tilanne se oli, kun ensimmäistä kertaa sieltä otettiin uloskin jotain, eikä vain runnottu uutta päälle.

Kun olin raivorepinyt kaikki mustanpuhuvat vaatteni ulos kaapista, edes erottamatta mistä alkoi legginssi ja mistä paita, vein kaiken pihalle ja kävin jokaisen vaatekappaleen läpi. Lopulta niitä ns. käyttiksiä jäi viidesosa ja loput lähtivät vaihtoon.

Ai että se tunne, kun sai asetella vain ne muutamat vaatekappaleet takaisin pinoihin. Kuin uusi alku.

Koska homma meni niin rivakasti, taivuttelin (pakotin), taivuttelin (pakotin) myös puolisoni hommiin ja sain kuin sainkin hänet yliupuhuttua innostumaan ("innostumaan") hänen omienkin vaatteidensa läpikäynnistä.

Hänen silminnähden nauttien kuuman lomapäivämme vietosta pölyisten vaatteiden keskellä, aloitimmepa vielä lastenhuoneen suuren lipaston tavaroiden läpikäymisen – se kun on jo pari vuotta ollut "vain väliaikaisesti" huoneessa –, sekä lastenvaatteiden "ihan vaan nopean" muuttamisen kaapista toiseen.

Myös lapset rinnastettiin mukaan. Heistä oli valtavasti apua. 


Ehkä arvaattekin, että homma hieman eskaloitui siitä ja kohta myös sohvasängyn alakaapit, sekä makkarin kaikki kaapit, sekä sängyn alla lymyilevät säilytyslaatikot oli tyhjennetty.

Noh, en viitsi pitkästyttää teitä yksityiskohdilla – tämä sentään mikään Konmari ole – mutta lopulta myimme yhden sängyn, ostimme yhden kerrossängyn, panimme myyntiin yhden pinnasängyn (Stokke Sleepi, ostatko?) ja huomenna rahtaamme kaatopaikalle yhden heikkokuntoisen lipaston, kokoamme uuden kerrossängyn ja oikeastaan uusimme koko lastenhuoneen sisustuksen.

Että mikäli puolisosi koskaan ehdottaa "pientä kaappisiivousta", niin älä usko sanaakaan.

Sen on ansa. Pakene.



Tässä podcastjaksossa Jukka ja minä puhumme mm. juurikin tuosta kaappien ja komeroiden siisteydestä. Jukka kuuluu siihen jengiin, jonka mielestä juuri niiden kuuluu olla ensisijaisesti kunnossa, kun taas minun mielestäni ne siivotaan viimeisenä, koska eihän sinne kukaan nää.

Lue myös: 
Joskus tämä ns. vi**ttaa
Missä vaiheessa on ihan ok luovuttaa?
Silmä tottuu -haaste


Kaupallisessa yhteistyössä: Power ja Suomen Blogimedia . Minä en ole koskaan ollut, saati ajatellut itseäni mitenkään erityisen taita...

Kaupallisessa yhteistyössä: Power ja Suomen Blogimedia.

Minä en ole koskaan ollut, saati ajatellut itseäni mitenkään erityisen taitavaksi kauneudenhoitajaksi. Jossain kohtaa innostuin enemmän ja enemmän pitämään hiuksiani auki ja samaan aikaan löysin vehkeen, jonka kanssa jopa minäkin osaan toimia.

Sitten yhtäkkiä kävi niin, että minulta kysyttiin lähes viikoittain, millä saa tehtyä tällaiset hiukset!

Joten: Vihdoin kauan odotettu "CURLICIOUS – kaikki kiharoistani" -video on täällä. Sieltä selviää, miten kiharrinta kannattaa käyttää ja ennen kaikkea mikä kiharrin se oikein on!



(Huomio! Lopussa alekoodi!)

Olin yrittänyt toivottomasti vuosia saada kiharoita hiuksiini suoristuraudalla, kuten kampaajani konsanaan, siinä dramaattisesti onnistumatta. Pääosin onnistuin saamaan suoraa ja sitten tuurilla jonkun satunnaisen kiharan tyyppisen, mutta täysin toivotonta touhua se on ollut.

Mulla on toki ihan omaakin luonnonkiharaa hiuksissa, mutta aivan niin virkeä se ei kuitenkaan jaksa olla, että se kihartuisi aina kunnolla, varsinkaan päältä.

Toinen asia, mitä muuten usein kysellään, on teenkö oikeasti ihan joka päivä kiharat itselleni ja miten jaksan: En tee! Yhdet kiharat kestää mulla pari, kolme päivää ja usein riittää, että kiharran koko tukan sijaan vain muutaman hiusuortuvat päältä.


Tässä kun on muutaman vuoden noita kihariaan tehnyt ja hoidellut, olen huomannut muutaman seikan:


1) Kihara ei tykkää liian hoidetusta tukasta, eli vältä raskaaksi tekeviä aineita, kuten öljyjä.

2) Kokeilemalla löytää sopivan lämpötilan. Mitä paksummat ja vahvemmat hiukset, sitä enemmän lämpöä tarvitaan!

3) Jos tukka on kiharoiden suhteen ns. itsepäisempää sorttia, on ensiasteisen tärkeää laittaa pohjille jokin muotoilutuote. Ja se lämpösuoja! Se kannattaa aina olla alla. Suojaamisen lisäksi se auttaa kiharoita tekeytymään ja pysymään pidempään!

4) Mitä paksumpi suikale sitä loivempi kihara. Ja päinvastoin.

5) Älä ylikäsittele tukkaa aineilla. Kiharalle sopii aina vähän ilmavampi ja luonnollisempi lookki, kuin pystyyn lakattu kypärätyyli.

Katso ylhäältä videolta ohjeet sauvakihartimen käyttöön!


Tätä kyseistä ihmevehjettä (boom) saa vain Powereista ja ALENNUSKOODILLA "mamma30" saat hei kuule syyskuun loppuun asti tästä jumalan lahjasta maailmalle 30 pinnaa hinnasta pois, jolloin hinnaksi jää vain nelisenkymppiä!

Ajatella, näin helppoa!

(Boom.)

Kiitos videon kuvausavusta Jere Satamo ja värimäärittelyjeesistä ym. Ville Lahtinen! 

11 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki