Lapsi on omissa silmissään hyvä ja riittävä – kunnes joku kiistää sen

1.8.2018

On kaksi viikkoa esikoulun alkuun. Sitten loppuu päiväkodin turva. Lapsi jättää lopullisesti taakseen paikan ja ihmiset, missä hänet varmast...

On kaksi viikkoa esikoulun alkuun. Sitten loppuu päiväkodin turva. Lapsi jättää lopullisesti taakseen paikan ja ihmiset, missä hänet varmasti nähdään, häntä kuullaan ja ymmärretään.

Vuosien saatossa turvallisiksi koetuille aikuisille sanotaan hyvästit, ja pienen, vielä hetken viisivuotiaan on opittava luottamaan taas uusiin opettajiin ja hoitajiin, joiden kanssa hän viettää seuraavat arkipäivänsä.

Pitäisi uskaltaa myös tutustua kaikkiin uusiin lapsiin, niihin kavereiksi jo valmiiksi kutsuttuihin, joita oikeasti ei tunne vielä yhtään. Rohjeta luomaan omaa paikkaansa ryhmässä, vaikka kuinka jännittää.

On vain uskottava, toivottava ja luotettava, että hän saa olla sellainen kuin on. Ettei hänen ole taivuttava toisten määritelmiin oikeanlaisesta. Ettei häntä kiusata, tai jätetä ulos porukoista. Että hän saa tuntea olonsa hyväksytyksi omana itsenään.

Se on asia, jota me kaikki tarvitsemme ja toivomme, aikuisinakin (varsinkin aikuisina?), mutta mikä melkein meiltä kaikilta on riistetty osin tai kokonaan jo lapsena pois.


Eniten hänen on kuitenkin luotettava itseensä. Siihen, että hänen taitonsa ja päättäväisyytensä kantavat. Että vaikka joku sanoisikin jotain satuttavaa tahattomasti tai tahallaan, hänen ymmärryksensä ja tietoisuutensa itsestään kantaisi sen yli. Ettei hän alkaisi mukautua kelvatakseen. Että hän voisi sivuuttaa sen ja nousta asian päälle.

Eikä se ole helppoa – kuten kaikki tiedämme.

Asia kun on niin, että jokainen lapsi tuntee olonsa täydelliseksi aina siihen asti, kunnes joku sanoo jotain muuta. Kiistää jollain teollaan toisen hyvän uskon itseensä.

"Ei lapsena häpeää tunneta, ennen ku joku luokas nauraa", laulaa Ellinoora. Niin se on.

Me kaikki aikuiset jo tiedämme valitettavan hyvin, että minkä tahansa itseinhon kehittymiseen tarvitaan vain pienen pieni siemen. Sellainen sisimpään istutettu mulkero. Siitä osaamme ihan itse kasvattaa sitä suuremmaksi, paljon valtavammaksi, kuin se oikeasti aina edes on.

Joku yksi ajattelematon, mutta sopivasti vyön alle otollisessa kohdassa isketty heitto.

Millä ilveellä saamme otettua tuon kamalan taidon pois lapsilta? Etteivät ne koskaan uskoisi sellaista itsestään. Että ne vaalisivat vain niitä asioita ja sanoja, jotka ovat hyväksi heille? Miten voimme vahvistaa kaikkien meidän pientemme itsetuntoa?

Koska uskon, että jos näkee itsessään juuri hyvät asiat, näkee sen mielellään myös muissa. Ei tarvitse olla kertomassa muille, mikä on muka väärin ja mikä oikein, mikä normaalia ja toisessa itselle sopivaa, jos on itse tullut hyväksytyksi kaikkinensa.

Se olisi kehä, joka ruokkisi itseään. Ja vain hyvällä.


Ja mitä tulee esikouluun, Mauno Koivistoa lainatakseni: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.


Lue myös:
Huolii
Kun vanhemman ponnistelut ei riitä
Ylistys päiväkodille ja varhaiskasvatukselle

You Might Also Like

10 comments

  1. Kaunis teksti Laura ❤️
    Niin kauan kuin jokainen vanhempi muistaisi päivittäin sanoa lapselleen hänen olevan tärkeä ja täydellinen juuri noin uskon ja toivon meillä olevan vielä toivoa.
    Ja hei, kaikki menee hyvin koska Kuningattaren lapsi on prinssi, ja prinssit pärjää aina. (Ja saa kauneimmat tytöt -mut se nyt on sivuseikka.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, toivomme, että oma panos riittää! Ainakin tarpeeksi, jollei kokonaan!

      Poista
  2. Voi apua, miten ihana teksti! Ihan tuli kyynel silmäkulmaan <3

    Meillä esikoinen aloittaa eskarin ensi viikolla, onneksi samassa päiväkodissa, osittain samojen kavereiden kanssa, mutta tottakai tulee lapsia muistakin ryhmistä.

    Meitä pojan kanssa vähän jännittää, ehkä pelottaakin, mutta meidän vanhempien tarvitsee vain luoda sitä uskoa ja luottoa itse esikoiseen. Että hän tietää olevansa hyvä juuri noin ja voi mahdollisille ilkeilijöille näyttää "närhen munat". Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, koska vanhemmatkaan eivät ole millään hyvällä itseluottamuksella varustettuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa!

      Ja voi kuinka ihanaa, jos toi närhen munat -asenne tulisi tännekin. Ollaan kyllä joihinkin asioihin saatu se jo iskostettua!

      Poista
  3. Aivan ihana kirjoitus ❤️ Ihan samaa mietin poikani osalta, jolla on sama tilanne edessä parin viikon päästä. Hän jännittää hurjasti, vaikka on niin iloinen, ulospäin suuntautunut ja taitava tyyppi kun vaan voi olla ��

    VastaaPoista
  4. Täälläkin mummo joka toivoo omalle pienelle eskarilaiselle mukavaa vuotta.

    VastaaPoista
  5. Hyvä teksti ja mikä suureen maailmaan lähtö hällä onkaan eessä!
    Kuule, mä tässä pohdin et voisko se vanhemman oma suhtautuminen itseensä - lämmöllä, armolla, tyytyväisenä, you name it - olla kans aivan kullanarvoista?
    Joka kerta kun vierailen äitini luona, löydän hänen suhtautumisessaan itseensä niitä halvatun ankaria mäkättäjiä, jotka olkapäällä Vaativat ja Muistuttavat ja Kyttäävät. Ja valitettavasti painini näiden samojen mäkättäjien nitistämiseksi etenee kuin ihmisoikeudet maailmassa... no mut hei, hitaasti mä niitä kuiteski saan nitistettyä!

    Että hyvin sä vedät, pus<3

    VastaaPoista

Hae