Tänään on kansainvälinen podcast-päivä! Useat ovat tutustuneet podcastien maailmaan, mutta monelle se on vielä vieras sisällön muoto in...


Tänään on kansainvälinen podcast-päivä!

Useat ovat tutustuneet podcastien maailmaan, mutta monelle se on vielä vieras sisällön muoto internetsissä.

Maailma on niin täynnä sisältöä, eikä millään ole aikaa tutustua kaikkeen, ymmärrän. Se mikä erottaa podcastien parissa vietetyn ajan vaikkapa videoiden tai tv:n katselusta on, että podcastit ei sido niin tiiviisti sisällön pariin kuten audiovisuaalinen sisältö.

Podcasteja kuunnellessa voi tehdä ruokaa, lenkkeillä, hoitaa aamutoimia, ajaa autoa ja pyörää, tai vaikka siivota tai saunoa. Itsehän kuuntelin juuri tällä viikolla niin meikatessani kuin suihkussa ollessanikin podcasteja.

Koska kaikkihan tapahtuu aina ensin Ruotsissa, siellä podcastit on jo ns. kuumaa kamaa ja tehneet ison läpimurron jo tovi sitten. Suomessakin podcastien kuuntelu on kasvanut, mutta ei aivan vielä niin isosti kuin Ruotsissa.

Suomessa podcastien pariin löysivät ensin miehet. Suplalla, jossa itse podcastiani teen, on saatu kasvatettua myös naisten osuutta kuuntelijoista. Nykyään Suplan podcastien kuuntelijoista puolet on naisia, kiitos useiden uusien Suplan naistekijöiden!

Maiju Asikainen ja Jukka Lariola, Mamma rimpuilee -podcastin vakkarivieraat.

Kansainvälisen podcast-päivän tarkoituksena on tuoda julki podcastien ilosanomaa, mutta myös suositella hyviä podcasteja pitkin internetiä!

Tässä omat podcast-suositukseni:

1. Kaverin puolesta kyselen
Huumoria, lyhyitä jaksoja. Aina on aikaa kuunella mitä kaverille on käynyt.

2. Valeäidin nauhoitukset
Kaikkea vanhemmuudesta, mielenkiintoisia vieraita (muitakin kuin minä).

3. Unelmaduunarit
Kuinka tulla unelmaduunariksi? Miten löytää oma juttu ja saada siitä vielä rahaa?

4. No filter
Mielenkiintoisia aiheita nuorten aikuisten maailmasta, ilman filtteriä. Viimeisimmässä jaksossa myös meitsi puhumassa perhehaaveista (tai siitä, että pitääkö niitä olla).

5. Hannan ja Joonaksen -podcast
Kahden kaupunkilaisyrittäjän urheilullista ja kiireistä arkea kaksosten ja yhden isomman lapsen kanssa.

6. Suomen suosituin podcast
No siis... Suomen suosituin podcast. Kasper Strömman ja Mikko Pykäri, totta kai.

7. Kirjapodcast
Kirjojen ja kirjailijoiden oma podcast!

Niin ja siis mun podcast: Mamma rimpuilee, tietty.

Täällä myös muut Suplan syksyn poiminnot!

Että siinä nyt muutama mistä aloittaa. Tosi erilaisia sisältöjä, joista etsiä omaan makuun mieleisin!


Mitä podcasteja kuuntelet? Saa suositella!

Mamma rimpuileen -podcastin uusin jakso Vi**t mammuudesta löytyy: https://www.supla.fi/supla/3301329


Lue myös:
Milloin on OK erota?
Mitä tapahtuu elämälle lapsen saamisen jälkeen?
Nykyajan isovanhemmat – mikä mättää?


2 kommenttia

Sinä päivänä kun synnyit, minusta tuli äiti. Olet opettanut minulle enemmän, kuin mikään maailmassa. Hymysi on täynnä hyvyyttä. Jos sinut ...

Sinä päivänä kun synnyit, minusta tuli äiti. Olet opettanut minulle enemmän, kuin mikään maailmassa.

Hymysi on täynnä hyvyyttä. Jos sinut saa hymyilemään, voi onnitella itseään. Siinä hymyssä piilee kaikki maailman lempeys, katseessasi vaatimaton kiltteytesi.

Olet empaattinen pieni kiharatukkainen poikani. Luet kaikkia koko ajan. Tarkkailet ja teet arvioita. Minusta näet heti, jos minulla on jokin vinossa. Et ehkä sano mitään, mutta katsot. Ja minä tiedän katseestasi, että sinä tiedät.

Mielettömintä, opettavaisinta ja joskus kamalinta on juuri se. Että minun on muistettava kertoa, sanoittaa ja selittää sinulle kaikki. Mikään ei mene sinulta ohi. Joskus pelkään, että otat maailman murheita harteillesi ja siksi juuri minun tehtäväni on purkaa se sieltä pois.

Rakastan sitä, kun unohdat sen piirteen itsessäsi. Annat mennä vaan tukka hulmuten. Sähläät, sekoilet ja naurat.

Sinä olet herkkä, joskus lähes särkyvä. Sinulle ei saa sanoa rumasti, sinua ei saa nolata. Et osaa itse kertoa sitä, mutta reaktiosi opettaa meitä kaikkia ympärilläsi. Se on vain hyvä asia. Tiedäthän, että olet tahattomasti opettanut meille sinusta, mutta samalla koko maailmasta.

Rakastan sitä, että ujoudestasi huolimatta näytät tunteesi. Ethän koskaan ala piilottelemaan sisimpääsi. Rakastan myös sitä, että kotona uskallat olla vilkas, riehuva, naurava, tanssiva, kiukkuinen, hassu ja lupsakka, vaikka ehkä muualla odotat hetken, ennen kuin näytät kaikki moninaiset puolesi.

Kerron aina jokaisena syntymäpäivänäsi syntymästäsi. Kun oli kaunis syyspäivä ja lähdimme sairaalaan. Siitä, kun sinut nostettiin syliimme ja kaikki muuttui odotetusta johokin muuhun, mutta kuinka kaikesta ollaan selvitty – ja selvitään. Kuinka tunnistin sinut heti meidän lapseksi ja tiesin, että minut on luotu äidiksesi.

Toivottavasti muistan kertoa tarpeeksi, kuinka kiitollinen ja onnellinen olen sinusta, ihan jokaisena päivänä.

Olet herkkä, ihana, empaattinen, suloinen, korvaamaton, kaunis ja ihana lapsi. Kunpa muistaisit sen aina. Kunpa maailma huomaisi sen sinussa.

Rakastan sinua. Oma pieni kuusivuotiaani.


Lue myös:
Se oli yksi tammikuinen yö
Kohta kaksivuotiaani

Erosta puhutaan aika usein vain yhdellä tapaa: on ollut jokin pätevä, selvästi ulkopuolisille selitettävä ja heidän helposti hyväksyttävissä...

Erosta puhutaan aika usein vain yhdellä tapaa: on ollut jokin pätevä, selvästi ulkopuolisille selitettävä ja heidän helposti hyväksyttävissään oleva syy.

Entä koska saa erota, jos sellaista ei varsinaisesti ole? Pitääkö vain odottaa vedenpitävää syytä: pettäminen, väkivalta tai alkoholismi? Entä jos sellaisia ei ole, eli jos on kaikki ns. paperilla hyvin?

Milloin omat tarpeet ja halut voi laittaa muun edelle? Meillä on yksi elämä, mitä jos haluaa viettää sen sittenkin eri tavalla?

Entäs sitten kun on aikaisemmin päättänyt perustaa perheen toisen kanssa. On luvattu olla aina yhdessä. Miten voi ensin sopia jotain, vannottaa toinen olemaan siinä mukana ja sitten itse lähteä?

Ei ole tavatonta, että parisuhteessa alkaa pohtia, onko tämä edelleen sitä mitä haluan. Päinvastoin: kaikki joiden kanssa olen jutellut aiheesta, ovat kertoneet miettineensä asiaa, ainakin jossain kohtaa suhdettaan.

Lasten kasvettua vähän vauva-ajoista isommiksi, ihmisillä alkaa olla taas aikaa itselleen. On taas enemmän mahdollisuuksia miettiä, kuka minä olen ja mitä minä taas halusinkaan. Silloin tapahtuu mahdollinen kriisiytyminen. Huomaa ehkä kasvaneensa erilleen, ja mitä näitä nyt on.

Niissä tunteissa ja pohdinnoissa ei ole mitään hävettävää. Eikä myöskään eroamisessa. Se ei ole yhtä kuin epäonnistuminen.

Mutta pitäisikö eron sijaan sitten vain yrittää enemmän? Joskus kuitenkin on tunnettu niitä kihelmöiviä tunteita sen oman kumppanin kanssa, joten onko ne mahdollista löytää uudelleen? Vai onko niin, että jos on kerran saanut sen tunteen sisäänsä, ettei toinen enää säväytä, sitä on vaikea lähteä muuttamaan?

Kuinka pitkälle pitää vain yrittää ehjän perheen ja lasten vuoksi?


Ero ihan hyvästä liitosta on edelleen tabu

Podcastissa mukana puhumassa on kaksi eronnutta: Radiojuontaja Esko Eerikäinen, sekä valokuvaaja Kaisu Jouppi.

Kaisu sai paheksuntaa lähdettyään suhteesta, vaikka mikään ei ollut dramaattisen vialla. Sekä jotkut lähipiiristä, että täysin ulkopuoliset arvostelivat Kaisua ja pitivät häntä itsekeskeisenä.

Vuonna 2014 Me naisiin tehty juttu erosta poiki useita negatiivisia kommentteja, mikä kielii siitä, että ero on edelleen arka ja koviakin tunteita herättävä aihe monelle, vaikka asianomaiset itse olisivat asian kanssa sinut. Voisiko siis olla, että tässäkin asiassa on helpompi tuomita muiden ratkaisut, jolloin omista valinnoista tulisi oikeita?

Eskon erosta jauhettiin mediassa aikoinaan paljon, todella paljon, ja välillä hänestä jo tuntui, ettei sille näy loppua ikinä. Nyt erosta on tultu pitkä matka ja suhde exään on erittäin hyvä.

Myös Eskon uusperhekuviot toimivat hyvin. Itse asiassa niin hyvin, että ne ovat jo ihan nextillä levelillä ja Esko toivottaa tervetulleeksi kotiinsa ja elämäänsä mielellään myös tyttärensä siskon, eli Eskon exän ja tämän nykyisen yhteisen lapsen.

Miten ihmeessä kaikista uusperhekuvioista saataisiin näin toimivia? Siihenkin Kaisulla ja Eskolla on sanottavaa.

Kuuntele Milloin on ok erota? -podcastjakso, jossa pohditaan eroajatuksia, itse eroa, avioliiton kankeutta, rakkauden tavoittelua, huuman tavoittelua, uusperhekuvioita ja jopa avoimia suhteita.

Jaksoon pääset klikkaamalla kuvaa:
Suora linkki: https://www.supla.fi/supla/3297940


Ensi viikon jaksossa taas mennään kevyempään aiheeseen ja studiossa mukana puhumassa mammuuden myytistä on Asikaisen Maiju ja Kettusen Hanne aka Valeäiti! Se on levoton jakso, levoton, sanon.


Lue myös:
Totuus pitkästä parisuhteesta
11 asiaa, joita tunnistat pitkän parisuhteen

2 kommenttia

Asiantuntijakoira... – Niin? Olen tässä vähän miettinyt tätä ilmiötä internetin ennen ja jälkeen -kuvista. Tiedätkö niitä, missä ol...

Asiantuntijakoira...

– Niin?

Olen tässä vähän miettinyt tätä ilmiötä internetin ennen ja jälkeen -kuvista. Tiedätkö niitä, missä ollaan ennen laihdutusta ja jälkeen laihtumisen?

– Kyllä, rakastan niitä. 

Kun tuntuu, että mikään maailmassa ei kerää niin paljon ihailua, kuin laihdutuskuvat. Niistä välittyy vahvasti sellainen sävy, että vain laihtunut on onnistuja ja tällöin se ei-laihtunut versio samasta ihmisestä olisi siis... epäonnistuja? 

– Mitä siitä?

Kun eikö se ole vähän sillä lailla, että minä, juuri tasan tämän painoisena saisin ihailua, jos vain asia esitettäisiin niin, että olisin vasta laihduttanut, sanotaanko vaikkapa 20 kiloa? Vaikka ihan yhtä lailla voisin tämän painoisena olla myös se ennen-kuva itsestäni, jolloin olisinkin näiden ennen ja jälkeen -kuvien logiikalla en-niin-onnistunut?

– Anteeksi, nyt en kuunnellut kyllä yhtään mitä olit sanomassa, kun otin juuri itsestäni selfien tuonne Instagramiin! Katso nyt kuinka hoikka, eli ihana, kaunis ja arvokas olen!

Voisitko nyt kuunnella minua Asiantuntijakoira edes hetken... Kun silloinhan vaikkapa lopputulos ei ole onnistumisen ilmentymä, vaan vain se laihtuminen itsessään. Eli kunhan vain laihdut, olet onnistunut ihmisenä? 

– Odotas vielä... noin, nyt se on julkaistu! Niin mitä yritit sanoa, pullukka?

Usein myös kuvateksteissä hehkutetaan, kuinka nimenomaan laihtuneena on onnellisempi ja tämä on se asia mitä kannattaa tavoitella. Ja kun oikeasti jokainen meistä, juuri tällä hetkellä, tämän painoisena kuvattuna, voisi olla ihan hyvin joko ennen tai jälkeen -kuva itses...

– Kyllä se on niin, että paino on suorassa yhteydessä onnellisuuteen. Katsos kun homman nimi on se, että rasva ja selluloosa...

Tarkoitat varmaan selluliittia?

– ...no oli mikä oli, niin ne on yhtä kuin onnettomuus. Ja mitä vähemmän niitä on, sitä vähemmän ihmisessä on onnettomuutta. Katsos tyttöseni, kun se muu massa vie tilaa ihmisen sisäiseltä onnellisuudelta. Kun ihmisen massa pienenee, onnellisuusprosentti kehossa kasvaa, kun sillä on enemmän tilaa siellä, kun ei ole rasvaa. Ei tämä mitään ydinfysiikka ole, ihan maalaisjärkeä!

Kuulostaa kyllä aika keksityltä.

– Itse kuulostat keksityltä!

Mutta eihän onnellisuus ole mitään fyysistä massaa, mikä veisi tilavuutta kehosta tai mistään muualtakaan? 

– Eikö muka? Oletko sattunut vilkaisemaan itseäsi peilistä?

Mitä tarkoitat?

– No en ole nähnyt sinun leikkivän pallon kanssa, kuten minä leikin.

Täh?

–  Nii-in. Vertaa vaikka minuun. Katso! Katso nytkin häntääni! Niin, hihhihhi, keeeellä on iloinen häntä, kellä! Katso nyt kuinka iloisesti heiluu siinä. Aika onnelliselta vaikutan. Ja syy? No painan jotain neljä kiloa. Sattumaako?


Lue myös:

1 kommentti

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: GoGreen & Suomen Blogimedia . Ensinnäkin: Luulitko, ettei tofusta voi saada herkullista? Jatka lukemista. To...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: GoGreen & Suomen Blogimedia.

Ensinnäkin: Luulitko, ettei tofusta voi saada herkullista? Jatka lukemista.

Toiseksi: Rakastan kulhoja. Niitä posliiniesineitä, mutta myös sitä ruokalajia, bowleja. Tiedän, tiedän, olen jonkun valovuoden taas trendistä perässä, mutta kun täällä Turussa vähän kestää, ennen kuin ravintolat ymmärtävät halujeni päälle – joita en itsekään siis vielä tiennyt.

Nykyään Turussa saa kulhoruokia noin kolmesta paikasta ja voin kertoa, että ne annokset olen syönyt jo useaan otteeseen. Niin ihania kuin ne ovatkin, tuli silti olo, että haluan tehdä version myös itse. Unelmieni kulho, tiedättehän.


Kulhoissa parasta taitaa olla se, että niihin voi laittaa mitä vaan. Kaikki ihanat raaka-aineet somasti sekaisin ja hyvää on. Omia lempijuttuja kulhoissa – niiden varsinaisten täytteiden lisäksi – on jokin soijatyyppinen kastike, majoneesi ja tietysti riisi, jonka päälle kaikki kasataan.

Valkoinen riisi on ihanaa ja voisin syödä sitä aina, mutta ehkä sille voisi olla joku ns. fiksumpikin vaihtoehto?

JA ONHAN SILLÄ!

Ainakin kaksi: GoGreenin uudet luomusekoitukset Riisi & Herne sekä Kvinoa & Kikherne. Molemmat ja varsinkin ne yhdessä tekee kulhosta ihanan. Eikä vain ihanan makuisen, vaan helposti ja nopeasti pikkuisen ravinteikkaamman.


Sitä aina kuulee sanottavan, ettei tofu maistu miltään ja se on vain semmosta kumia. Joo, nii ne ei ole maistaneet tätä tofua, juuri tällä maailman ihanimmalla soosilla! Lupaan, että tämä maistuu.

Sääntö nro. 1: Tofu ei saa olla märkää. Sen suurimmat nesteet pitää imeyttää pois siitä.

Itse leikkaan aina tofulevyn ohuemmiksi levyiksi (kolmeen osaan) ja painelen ensin suurimmat nesteet vaikkapa talouspaperiin tai keittiöpyyhkeeseen. Sen jälkeen vielä jätän nesteet imeytymään uuteen paperiin siksi aikaa, kun pilkon muita aineksia* ja teen teriyaki-kastiketta.

Täydellisen ihana teriyaki-kastike tofulle:
(noin neljän nälkäisen aikuisen tarpeisiin)
4,5 rkl hyvää soijakastiketta
2-2,5 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl vaahterasiirappia
1,5 rkl valkosipulia raastettuna (noin kolme tosi isoa kynttä)
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

+ 2 tl maissitärkkelystä ja 1 dl vettä

+ Paketti maustamatonta tofua

1. Sekoita teriyaki-kastikkeen ainekset sekaisin
2. Pilko kuivattu tofu kuutioiksi
3. Paista tofukuutiot kuumalla pannulla, esimerkiksi kookosrasvassa
4. Kun tofukuutiot ovat saaneet väriä ja rapsakkuutta pintaan, nakkaa noin 2/3 teryaki-kastikkeesta mukaan ja pyöritä hetki tofuja kastikkeessa (loput soosista lisätään valmiin kulhon päälle)
5. Lisää lopuksi maissitärkkelysseos (tai osa siitä) seoksen suurustamiseksi

*Kulhon muut ainekset:
Punakaalia
Avokadoa
Kirsikkatomaattia
Lehtikaalia paahdettuna ( uunissa: öljyä, vähän suolaa, 150 astetta, 20 minuuttia)
Pavut (ostin torilta suomalaisia papuja ja keitin kokonaisina muutaman minuutin suolavedessä, mutta tähän käy myös vaikka härkäpavut)
Tuore chili
Seesaminsiemeniä päälle
(Näitä kaikkia ei tarvita kerralla, jos tuntuu paljolta, vaan osakin täytteistä riittää!)

+ Majoneesi, esimerkiksi vegaaninen chilimajoneesi
+ GoGreen Riisi & Herne tai/ja Kvinoa & Kikherne -seosta paketin annostusohjeen mukaan

Keittoaika seoksissa on vain kymmenen minuuttia, joten ne ehtii valmistaa kun tofut ovat jo paistumassa ja muut ainekset valmiiksi pilkottu!


Tykkään koota kulhon siten, että alle laitetun riisiseoksen sisään teen ikään kuin majoneesipesän, joka paljastuu kulhoa kauhoessa. Muut raaka-aineet voi koota omiin osioihinsa riisin päälle.

Valmiiksi kootun kulhon päälle jokainen voi lisätä lopusta teriyaki-kastikkeesta oman makunsa mukaan. Myös pelkkä soijakastike toimii, mutta ai hyvä jumala tämä teriyaki-kastike on taivaallista.

Kulhon voi tehdä yhden ison, koota jokaiselle omansa tai tehdä kulhobuffan, jossa kaikki ainekset on erikseen pienissä kulhoissa ja kaikki saa rakentaa omansa. Viimeisin vaihtoehto on itselläni harkinnassa esikoisen synttärijuhlille!

Lue myös:
Punajuuripestoipitsa 
Perinteisen makuinen kasvisnakkikastike

5 kommenttia

Aina kun lapsemme käyvät isoäitinsä luona, heidän mukaansa tarttuu erinäisiä aarteita. Yksi lapsia taannoin ilahduttanut tuliainen oli valta...

Aina kun lapsemme käyvät isoäitinsä luona, heidän mukaansa tarttuu erinäisiä aarteita. Yksi lapsia taannoin ilahduttanut tuliainen oli valtava kasa erilaisia tarroja.

Paljon hauskoja kuvia ja erilaisia kirkkaita värejä sisältäviä tarroja – mikä voisi olla parempaa! Ei ihme, että on tarttunut mummun silmään ja tämä on päättänyt ilahduttaa lapsenlapsiaan pussillisella.


Eilen kehuskelin Instagram-tarinoissani, kuinka lapseni ovat jo niin omatoimisia leikeissään, että minä voin rauhassa koomailla sohvalla, eivätkä he tarvitse sillä lailla enää mitään viihdyttäjää.

Heti seuraavaksi löysinkin edellä mainittuja tarroja liimailtuna pitkin asuntoamme – eikä vain asunnostamme, vaan ympäri taloyhtiötämme, muun muassa naapurin pihalyhdyistä.

Siinä kun irrottelin kerrossängystä ja ulko-ovista ja niistä lyhdyistä kaiken maailman supersankari-, bändi- ja colamainostarroja, aloin tutustua kyseisiin tarroihin vähän syvemmin. Ja mitä helmiä sieltä löytyikään!

Ajattelinkin nyt esitellä muutaman lempparitarrani isoäidin tarrakokoelmista.

1. Game over -tarra


Heti ensimmäisessä tarrassa pääsemmekin sukeltamaan suoraan parisuhteiden syövereihin, elikkäs siihen, kuinka heti papin aamenen jälkeen on pallo jalassa ja peli ns. ohi.

Senhän tietää jo tarran mieshahmokin, jonka suupielet ovat menneet ihan alaspäin. Nainen sen sijaan on tyytyväinen, koska sellaisia me naiset nyt vaan ollaan. "Vihdoin sain miehen nalkkiin ja voin lopettaa työt ja ryhtyä kotiäidiksi, eli yhteiskunnan elätiksi ja lopettaa eläkkeen kerryttämisen", hän varmasti siinä jo myhäilee.

Semmosta se avioliitto kuulkaas lapset on!


2. Homer Simpson näyttämässä keskisormia -tarra


Ai mutta kukas se siinä, Homer itse! Hän jos joku tietää kuinka perseestä avioliitto on! 

Haha, Homer, se on semmonen velikulta, aina keskarit pystyssä.


3. Eri savukemainostarrat


Ah, vanha kunnon Marlboro. Koskaan ei ole liian aikaista kertoa lapselle maailman suosituimmasta savukemerkistä. Ikävä oikein aikaa, kun äijät oli äijiä ja vetivät tupakkaa, eikä mitään kukkakaalipirtelöitä.

Ja kun sille tielle kerta ryhdyttiin, sama kertoa myös alunperin naisille (ts. kotiäideille) suunnatusta savukemerkistä:


Noin! 

Nyt kun on nämä savukkeet tulleet mukavasti lapsille tutuiksi, voidaankin siirtyä suoraan porttiteorialla muihin aineisiin:

4. Huumetarrat


Nii-in, siinäs näitte lapset, näin se porttiteoria toimii. Ei se mikään keksitty juttu ole.

Mutta mikä olisi parempaa, kuin kannabistarrat? No tietysti:


5. Simpsonit yhdistettynä kannabistuotteisiin -tarra

"Hei Bart, mikä harmittaa? Etkö ole saanut päivän spliffejä?"


Vaan jos Bart Simpson yhdistettynä hamppuun on hauska, niin kuinka hauska voi olla...


6. Ikoninen Mikki Hiiri hampun kuvien kanssa näyttämässä keskisormia -tarra


Niinpä, ei juuri mikään.


Sovittiin muuten, että ei liimailtaisi enää mitään tarroja pitkin taloyhtiötä ja että tarroja voi mieluummin liimailla vaikka omiin vihkoihin.

Joo, nii eikö nämä ole ihan ok, sanotaanko vaikka eskarivihkoon?


2 kommenttia

Hae