Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Julkaisin eilen Instagramissani seuraavan: Hän on minun pitkäaikaisin ja parhain ystäväni, työkaverini ja lastemme isä, ja nyt me muuta...

Julkaisin eilen Instagramissani seuraavan:

Hän on minun pitkäaikaisin ja parhain ystäväni, työkaverini ja lastemme isä, ja nyt me muutamme eri koteihin. Muutumme yhteisestä halustamme avioparista perhekumppaneiksi, mutta ystävyys, yhteinen rintama ja ymmärrys pysyy. 

Me tykkäämme toisistamme ja olemme aina perhe. Teemme jatkossakin yhdessä asioita: menemme porukalla sunnuntaibrunssille (oikeasti Ikean muusille ja pullille) ja kesälomaretkelle Fiskarsiin. Kumppaneina kevätnäytöksiin ja vanhempainiltoihin, työtovereina työjuttuihin, kuten ennenkin. 

Läheisillemme, ystävillemme ja tutuillemme: me emme valitse puolia välillämme, muidenkaan ei tarvitse. Olemme aina samalla puolella, perheemme puolella. Ja meille voi edelleen laittaa synttäri- ja mökkikutsut Satamoina!


Olemme nyt hoitaneet yhdessä asuntoasioita, käyneet Ikeassa, päivisin tehneet yhdessä töitä ja iltaisin laitettu yhdessä ruokaa. Itkeneet kotona kaksin uuden edessä, mutta myös toiveikkaina tukeneet toisiamme. Välillämme on kaikki hyvin.

Olen saanut teiltä kannustavia viestejä, joissa on kerrottu omia hyviä kokemuksia samanlaisesta tilanteesta. On ollut ihanaa kuulla, ettei tämä ajatuksemme ole vain utopiaa, vaan ihmisillä todella toimii tällainen.

On ollut tärkeää kuulla, ettei ydinperhe ole ainoa toimiva perhemalli.

Samaan aikaan ymmärrän, että ihmisillä, joille ero ei ole ollut helppo, tai on muutoin kokenut erilaisen eron, voi olla vaikea uskoa, että tämä toimisi.

En voi tietenkään tietää, miten meidän tulee käymään, mutta emme voi yrittää mitään muuta kuin tällaista eroa. Ystävyyttä, kumppanuutta vanhempina.

Kiitos kaikille viesteistä, sydämistä ja kauniista ajatuksista.


Kaupallinen yhteistyö: HopLop ja Suomen Blogimedia . Olenko ainoa, joka menee Ikeaan vain ruokkiakseen lapset helposti ja saadakseen h...


Kaupallinen yhteistyö: HopLop ja Suomen Blogimedia.

Olenko ainoa, joka menee Ikeaan vain ruokkiakseen lapset helposti ja saadakseen heidät hetkeksi leikkimään leikkipaikalle?

Minun unelmapaikkani lasten kanssa olisi sellainen, jossa olisi karkaamisestetty, turvallinen (pehmustettu?) leikkipaikka ja siinä samassa yhteydessä – muttei täysin samassa tilassa – ravintola tai kahvila, jossa aikuinen saisi suhteellisen rauhassa syödä lounaansa tai hörppiä kahvinsa.


Aika lähellä tätä ollaan päästy esimerkiksi Viking Gracella, jossa lasiseinän läpi ravintolapöydistä näkee leikkipaikalle. Ainoa miinuspuoli on, ettei ravintolasta suoraan pääse leikkipaikkaan, vaan sinne pitää kiertää käytävän kautta. Se luo haasteita vahtia lapsia, kun oviaukko ei ole heti pöydän läheisyydessä.

Törmäsin taannoin myös kyselyyn, mikä seutumme kauppakeskuksista on vanhempien mielestä paras. Siinä missä moni vertaili kauppoja ja sen sellaisia, itse ilmoitin parhaan olevan se, missä olisi leikkipaikka, johon voi jättää lapsen hoitoon.


Niillä kerroilla kun minä olen mennyt kauppakeskukseen, ei varsinaisesti ole ollut mikään maailman kätevin kokemus, kun jotain asioita on ollut pakko hoitaa kahden lapsen kanssa. Silloin parin tunnin hoitopaikka olisi tullut tarpeeseen, eikä sellaista kauppakeskuspalvelua täällä Turussa ole tällä hetkellä. Siksi Ikea valikoituukin usein kohteeksi – harmillista vain on ettei siellä ole apteekkia tai supermarkettia.

Eilen olin muuten jopa Tepsin pelissä – kyllä jääkiekkopelissä, minä – koska kuulin, että siellä on joku lastenmaailma, johon lapset pääsee leikkimään ja tarvittaessa jopa hoitoon toisen välierän taukoon asti!

Sitten aika-ajoin on myös sellainen tarve, että minun pitää tehdä töitä, vaikka olisin lasten kanssa. En koe siitä kohtuutonta huonoa omaatuntoa, mutta toki on aina mukavampaa tarjoilla siksi aikaa lapsille jotain mielekästä tekemistä, kuin rageta kotona, että OLKAA HILJAA, ÄITI TEKEE NYT TÖITÄ JA ON KAIKINPUOLIN HETKEN PERSEESTÄ. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.


Lisäänkin täten arkea helpottavista mestoista -listaani HopLopin. Nimittäin siinä missä tähän mennessä olen aika pitkälti leikkinyt itse siellä, nyt olen huomannut sen olevan myös mainio mahdollisuus työskentelyyn.

Se tavallaan yhdistää pääpiirteiltään edellä mainitut ja toimii näin sekä lounasruokkimismielessä että lasten viihtyvyyden takaajina – unohtamatta tietenkään sitä, mitä sieltä tarvittiin, eli mahdollisutta työskennellä tovi.

Itse olen sillä lailla lapsekas itsekin, että tykkään kyllä itsekin pomppia trampalla (mutta vain jos Tenat tms. on mukana) ja liukua liukumäkeä, mutta se on varmaa, etten ole koskaan pysynyt lasten perässä missään vastaavassa mestassa.

Yhden lapsen kanssa vielä jollain tasolla ehdin kontata pieniä käytäviä pitkin perässä, mutta kun lapsia on mukana kaksi tai enemmän, on perässähiihtäminen mahdotonta. Ja tavallaan sehän noiden mestojen idea onkin: lapset, vähän iästä ja lapsesta riippuen, pystyy menemään siellä ilman aikuisen jatkuvaa vieressä kökkimistä.


Mitä tulee HopLopin ruokatarjontaan, nykyään siellä on entistä enemmän vaihtoehtoja – ja jopa vegejä! Mikäli frittikama ei kiinnosta, löytyy listalta myös perusruokaa ja lounaalla kotiruokavaihtoehtoja.

Uusimpana juttuna HopLopeissa on lounaan ja leikkimisen yhdistävä tarjous, jossa sekä lapsi että aikuinen pääsevät arkisin leikkimään ja syömään yhteis(tarjous)hintaan 19,90€. En pane pahakseni tästä vaihtoehdosta!


Tässä minun vinkkini arkea helpottaviin mestoihin, vinkkaa omasi myös tähän suuntaan! Otan ilolla vastaan kaikki!

Osallistu myös tässä osoitteessa HopLopin kotiruokakisaan. Voit voittaa koko perheellesi vuoden seikkailut HopLop-puistoihin.

Lue myös:
Like a pro: 8 vinkkiä vanhemmuuteen
Lapset istuivat koko ruokailun ajan paikallaan ja muita ennennäkemättömiä vinkkejä risteilyllä

1 kommentti

Olen onnistunut välttelemään jo pitkään niin sanottujen slimejen , eli limojen tuloa kotiimme. Nyt kuitenkin kävi niin, että limat löysivät ...

Olen onnistunut välttelemään jo pitkään niin sanottujen slimejen, eli limojen tuloa kotiimme. Nyt kuitenkin kävi niin, että limat löysivät tiensä meille.

JA HYVINHÄN SE SITTEN MENI.

Tässä 19 askelta onnistuneeseen slime-elämykseen:

1. Anna lapselle rahaa Tigerissä käyntiin aikuisen serkkunsa kanssa.
2. Unohda sanoa aikuiselle serkulle, ettei helvetissä anna lasten ostaa limaa.
3. Hae lapsi ja huomaa, että hän on ostanut limaa.
4. Anna lapsen pitää limansa, "ehkei se niin paha asia ole", ajattele.
5. Huomaa seuraavana päivänä yhtäkkiä koiran napanneen liman.
6. Juokse kieltämään koiraa syömästä limaa, huomaa kuinka se samaan aikaan nielee jo sitä.
7. Googleta tietoa liman syömisestä.
8. Löydä melkein täsmälleen vuosi sitten tehty aloitus täsmälleen samasta ongelmasta Vauva.fi:stä, mihin kukaan ei ole valitettavasti vastannut.
9. Ala googlettaa paniikissa PetVet-eläinlääkäriasemaa.
10. Saa hakutuloksia sanalla "pervert".
11. Eläinlääkäristä kysytään pakkaustietoja. Sinulla ei ole pakkaustietoja.
12. Yritä tuloksettomasti soittaa mihin tahansa Tigeriin saamatta vastausta.
13. Muista, että lapset repivät autossa limapaketit auki.
14. Vedä suihkun jäljiltä hätäisesti joku mekko päälle ja lähde juoksemaan aamutossuissa autolle.
15. Liukastu aamutossuissasi ja kaadu pihalle ketarat ojossa.
16. Muista samassa, ettei sinulla ole pikkuhousuja jalassa.
17. Huomaa, että reissu oli turha: paketeissa ei ole mitään tietoa limojen ainesosista.
18. Lähde eläinlääkäriin koiran kanssa.
19. Palaa 138 euroa köyhempänä.

Voimme siis suositella lämpimästi limoja!


Lopputulos: 
1. Paljon oksennusta eläinlääkärin lattialla.
2. Minulla 138 euroa vähemmän rahaa ja mustelma perseessä.
3. Vastapäisen talon naapureiden verkkokalvoille syöpynyt kuva minun "kukastani".


Lue myös: 
Joskus tämä ns. vähän vi**ttaa
Kesä: Odotukset vs. todellisuus

6 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki