Entä jos kohta ei ole ketään, joka osaisi kertoa hänestä

8.11.2020

Tänään ajattelin, ettei isäni kuolema aiheuttaisi enää kaikkien näiden vuosien jälkeen erityistä surua. Miksi juuri tänään, eihän suru katso...

Tänään ajattelin, ettei isäni kuolema aiheuttaisi enää kaikkien näiden vuosien jälkeen erityistä surua. Miksi juuri tänään, eihän suru katso päivämäärää. Suruhan käväisee hetkissä ja jatkaa taas matkaa.

Suru muuttuu. Alussa se on kokonaisvaltaista ja ehtymätöntä. Saa haukkomaan happea, kunnes hellittää otettaan. Oppii kulkemaan vierellä, ei istu harteilla.

Kun on jo päässyt hyvän matkaa surun päälle, ei se enää murehdi mennyttä tai kaipaa eilistä. Se alkaa kaivata tulevaisuutta. Muistuttaa, mitä jää kokematta.

Suren, ettei isäni ole ollut näkemässä minun elämäni tärkeitä hetkiä. Tai edes jotain hetkiä. Voisinpa käydä kiivaita, tunteikkaita, rauhallisia tai vaikka tylsiä keskusteluja. Kysyä hänen mielipiteitään ja luultavasti kyseenalaistaa niitä. Kinata, ärsyyntyä ja sopia.

Haluaisin, että hän kertoisi olevansa ylpeä minusta, kun lapsenomaisesti kiirehtisin lesoilemaan saavutuksestani. Katsoisi hyväksyvästi. Komentaisi lapsiani. Liikuttuisi, kun minun lapseni antaisivat hänelle suttuisen isänpäiväkortin.

Suren, ettei isäni ole kertomassa minun lapsilleni tarinoita omasta elämästään. Suren, ettei hän ole kertomassa minulle omasta elämästään. Eniten pelkään, ettei kohta ole ketään, joka osaisi kertoa hänestä.

Joskus käyn läpi päässäni, miltä isäni kuulosti. Miten hän nauroi, miltä hän näytti mietteliäänä, vihaisena, kuinka hän puhui minulle.

Pelkään, että muisto isästäni haalenee. Sitä pelkään sittenkin eniten.



Lue myös:

Suosittelen:

You Might Also Like

2 comments

  1. Hieno kirjoitus! Ymmärrän täysin, mitä olet käynyt läpi, sillä oma isäni kuoli reilu vuosi sitten. Hyvin paljon on tullut itselläkin kelattua esim.isäni yleisimpiä sanontoja, joita nyt käytän jatkuvasti itse, ja juuri sitä miltä hän kuulosti, miltä näytti eri tunnetiloissa jmv. Emme edes olleet läheskään niin läheisiä, kuin olen äitini kanssa, silti muistelen häntä jatkuvasti. Olihan hän toki iso osa elämääni. Tuntuu todella ihmeelliseltä, miten joku, jolla on ollut niin merkittävä rooli elämässäsi, voi vain yhtäkkiä kadota! Lapsia minulla ei ole, ja tuskin enää ehtii tulemaankaan, joten huolta siitä, että isä ei heidän kasvua näkisi tmv.ei ole. Jokatapauksessa toivon sinulle jatkossa kaikkea hyvää elämääsi!

    VastaaPoista
  2. nice information its usefulness and significance is overwhelming the way you covered all the basic necessary information is really impressive good work keep it up
    I have been checking out a few of your stories and i can state pretty clever stuff. I will surely bookmark your blog.
    olansi luftreiniger

    VastaaPoista

Hae