Olisikohan kuukausi sitten, kun maailman kaunein sana tuli iloisena huudetuksi käppänän toimesta. Omasta osaamisestaan itsekin innostuneen oloinen kaveri seisoi aamulla pinnasängyssään, silmät onnesta pyöreänä ja suu virneessä, huutaen: "ätti, ätti". Pikkaisen liian aikaisen herätyksen harmitus väistyi heti. - Se oli paras herätys, ja siitä seurasi koko päivän hönösti hymyilevä äiti.

Äiti ei kuitenkaan saanut kunniaa tulla sanotuksi ensimmäisenä - toinen koiristamme vei sen kunnian. Aivan ensimmäinen, jo kuukausia sitten tullut tunnistettava sana oli "Uma". Ei liene ihme, että Uma on lapsen ensimmäinen sana - sen verran useasti se tulee mainituksi kodissamme. Toinen koiramme, Milda, on toistaiseksi vielä vain "Mm". 

"Uma!"

= ;P ?

Muita uusia ja paljon käytettyjä ilmaisuja ovat "äee" ja "e":

"Otatko kulta maitoa?" 
"E." 

"Annatko äidille halin?" 
"E."

"Vaihdetaanko vaippa?"
"E."

Kun käppänä tyhjentää laatikoita, repii lehtiä tai yrittää tiputtaa vinyylilevyjä hyllyltä, hän säestää tekemistään: "äee, äee". En mielestäni viljele edes paljoa ei-sanaa, mutta ilmeisesti silti sen verran, että on jäänyt mieleen.

"Äee, äee"


Malttamattomana odotan, mitä sanoja seuraavaksi tulee. "Isi" olisi kyllä huippu. Sitä odotetaan jo kovasti ♥