Ensin tuuletan: Woo-hoo! - Käppänä nukkuu vihdoin 12-tunnin yöunia! Sitten sanon, että oli jo aikakin.
Vauvavuosi meni melkein kokonaan erittäin rikkonaisten öiden väsyttämänä. Joidenkin vauvat nukkuvat heti alusta asti neljänkin tunnin pätkiä, meillä ei todellakaan nukuttu. Kolme varttia oli sellainen pahin heräilyväli ja pari tuntia oli jo ihan hyvä. Yössä herättiin niin monta kertaa, että en ollut varma olinko nukkunut yön aikana ollenkaan. Joka kerta kun vauva parahti itkuun olin valmis itkemään vauvaakin kovemmin. Illalla aloin pelkäämään tulevaa yötä, ja välillä, jatkuvien heräilyjen uuvuttamana, en olisi halunnut mennä nukkumaan enää ollenkaan. - Olisi helpompaa vain valvoa aina, kuin kokea se raastava herätys uudelleen ja uudelleen. Usein jäinkin torkkumaan vauva sylissäni divaanille. Siten minä olin aina valmiudessa syöttämään vauvaa, enkä itse joutuisi kokemaan sata kertaa yössä sitä piinaavaa herätystä sängystä nousemisineen.
Äidit saavat usein neuvoksi nukkua lapsen kanssa aina samaan aikaan. - Kehotetaan ottamaan päikkärit kun vauvakin ottaa. Pikkuvauva-aikana edes siitä ei ollut meidän kohdallamme hyötyä, lapsi kun ei suostunut nukkumaan päiväuniaan kuin liikkuvissa vaunuissa. Yritin toki hämätä lasta nukkumaan pakkaamalla hänet vaunuihin, kuin olisimme lähdössä kävelylle, kuitenkaan sinne lähtemättä. Vauva hoksasi aina hämäyksen ja päiväunet liikkumattomissa vaunuissa jäivät lyhyeksi.
Kuitenkin jossain hormonihuuruissa jaksoin yllättävän hyvin koko vauva-ajan, että vähän itseänikin jälkikäteen moinen ihmetyttää. Pikkuhiljaa lapsen kasvaessa unirytmi muuttui inhimillisemmäksi, mutta usein vain palatakseen takaisin epäsäännölliseksi.
Ja ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, sanon itse: Tämä on tämänhetkinen tilanne, se voi muuttua vielä monta kertaa.
- Silti: Woo-hoo!
4 comments
Mahtavaa, että olette saaneet noin hyvin unirytmin. Tuskinpa se siitä enää mahdottomaksi heräilyksi muuttuu. Välillä tieten hampaat ja sairaana olo saattaa herätellä. Mutta tuo kuulostaa jo tosi hyvältä edistysaskeleelta.
VastaaPoistaMeilläkin oli kuopus tosi hankala tapaus. Kahden hyvästi nukkujan jälkeen se oli järkytys. Ei suostunut nukkumaan pinnasängyssä ikinä. Vuosi ja kolmekuukautta nukkui tissi suussa, jos nukkui ja siitä vajaa kaksivuotiaaksi isin ja äidin välissä tuttipulloa aina välillä siemaillen. Mutta viime keväinen äiskän ja iskän kahden päivän reissu teki ihmeitä: Poika oli nukkunut mummillassa isojen poikien sängyssä. Meillekkin käytiin sitten heti samana iltana ostamassa sellainen sänky ja sen jälkeen poika onkin nukkunut kellon ympäri omassa sängyssään veljen kanssa samassa huoneessa =)
Meilläkin muuten taisi parantua nukkuminen inasen, kun lapsi kävi kymmenkuisena ensimmäistä kertaa yökylässä siskoni luona. Ehkä siinä on jokin taika!
PoistaKyllä minäkin olen toiveikas, että ei tämä kovin paljon huonommaksi menisi. Toki viime yönä heräiltiin hullun monta kertaa - juuri kun olin kirjoittanut illalla blogia ja kehuskellut nukkumisella! :D
Meillä opeteltiin meidän vierestä omaan sänkyyn, kun käppänä alkoi liikkumaan niin paljon unissaan, että pelkäsin sen tippuvan sängystä. Vieressä se hänen oma sänky silti on, että voisihan sitä tulevaisuudessa koittaa, josko nukkuisi paremmin vähän kauempana vanhemmista. Mutku ei raaski, kun on niin ihana nukkua samassa huoneessa! ;)
Uni, sitä ei tajua kuinka paljon sitä kaipaa ennen kuin sen menettää. Meillä sekä esikoinen että kuopus olleet huonounisia. Esikoinen nukkui ensimmäisen täyden yönsä yli kaksi vuotiaana ja nyt 4,5 vuotiaana herää edelleen yleensä kerran yössä, jolloin kömpii viereen. Sitten tämä 1v 1kk tapaus. Heräsi vähintään sen 7 krt yö 6kk ikään saakka ja nyt ollaan menty sitten noin 5 herätyksellä per yö. Ei itke välttämättä, mutta seuraa pitäis saada tai ainakin kainaloon päästä jatkamaan unia. Maitopullo on toiminut uudelleen nukuttajana, mutta siitä luovumme ennen joulua alkavan unikoulun myötä.
VastaaPoistaMutta miten hienoa, että te olette päässeet unirytmeihin :) Yksikin kokonainen yö antaa toivoa tulevasta! Nyt kun meillä oli tuo esikoinenkin huonouninen, niin jotenkin olen hyväksynyt tilanteen ja totean että tää on nyt tätä sen aikaa kun lapset on pieniä. Sanottakoon, että tässä tapauksessa olen pessimisti, sillä pessimisti ei pety :) Iloinen ylläri sitten jos alkavatkin nukkumaan hyvin. Mutta jos jotain positiivista tähän, niin molemmat lapset menevät nukkumaan jo seiskan jälkeen ja meillä noustaan sitten ylös taas aamulla seiskalta. Omaa aikaa siis jää ihan mukavasti iltoihin, kun molemmat ovat tosi nopeita nukahtajiakin vielä :)
Mä saatoin innostua ja mennä asioiden edelle - viime yö oli ihan helvettiä taas. Heräiltiin koko ajan ja aamuyöllä käppänä oikein meinasi herätä kunnolla ja alkaa leikkimään.. huhhuh, onneksi nukahti vielä uudelleen. Tiedä sitten, mikä pientä raukkaa mahtaa vaivata, kun uni ei pysy :/
PoistaUni on kyllä sellainen, että sitä ei aina osaa arvostaa, ennen kuin sen tosiaan menettää. Toivottavasti tämä nukkumattomuus menee taas pian ohi.
Ja tsemppiä sinne teille, voimia tarvitaan tuossa hommassa!!