Kiireessä ei tule kuin rumia churroja ja ällöjä munkkeja. Viemisiksi tarkoitettu perunasaalaattikin jäi tähän päivään, vaikka eilenhän se piti tehdä. Churrojen taikinasta tuli aivan liian löysää, eikä ne muistuta lainkaan churroja. Lähinnä pieniä kieroja käärmeitä. Vehnäjauhot loppuivat kesken ja korvasin loput graham- ja durumvehnäjauholla. Ei paras vaihtoehto. Lopuksi en jaksanut enää pursotella sitä köpötaikinaa öljyyn – varsinkaan, kun pursotinpussi repesi jo toistamiseen, joten nakkasin loput lusikalla paistumaan. Niistä tuli taidemunkkeja. Annoin niille nimeksi "Sieluni on ruma munkki". 

Lisäksi käsi paloi vähän, keittiö on kaaos, vaatteet on yltäpäältä taikinassa ja kohta pitäisi olla kylässä. Ihan hyvä. Pientä lisäjännitystä hektiseen aikatauluun toi, että meidän piti olla vaihdattamassa renkaat kahdelta. No ehdittiin hädin tuskin, ja käytiinpä sillä välin vapputorillakin. Äidille mansikoita ja lapselle pallo.

Nyt kuitenkin jätämme kodin kaaoksen taaksemme, otamme perunasalaatin ja rumat churrot kainaloon, ja painumme kylään. Huomenna tivoliin, joo!

Iloista vappua tippaleipäseni!

Kuinka moni syö vappuna perunasalaattia nakkien kanssa, huutaa hep! Minä olen hulluista hulluin perunasalaattifanaatikko ja voisin syödä ympäri vuoden sitä. Ja syönkin. Näin vapun alla muistin, etten olekaan koskaan jakanut perunasalaattiohjettani tänne, joten pannaanpa tuo asia heti ruotuun.

Karitsan nimi on Usko. Minä menetin hänelle sydämeni. Totesin miehelleni kotona nukkumaan mennessämme, että ottaisin Uskon viereeni, jos se olisi täällä. Kohta mieskin muisti, ketä Uskolla tarkoitin. Otimme koirat korvikkeeksi viereemme – olivathan ne Uskon kanssa samankokoisia.

Ajattelin ehdottaa taloyhtiöllemme, jos voitaisiin majoittaa Usko piharakennukseen. Aikaisemmat ehdotukseni kanalasta tai vuohesta eivät ole menneet läpi, mutta uskon että Usko (if you'll pardon the pun) saattaisi onnistua. Toiveikkaana odottelen seuraavaa kokousta. Aion tehdä lobbausta siihen asti postilaatikoilla, hiekkalaatikolla sekä pyörätelineiden luona.

Seuraavaksi sata kuvaa Uskosta. Mukana myös video:


Uskon vartija.

Titu titi tuuu, inana Usko

Tässä on Uskon mutsi. Se ei ehkä olisi mun antanut viedä Uskoa.


Usko ja sen tuleva äiti.

Viikonlopun kuva-arvoitus: mitä meillä treenataan?

*****

Viiden pisteen vihje.

Näillä välineillä:

Rusinat pullasta niin sanotusti.

Piirroskuvat ihanasta Leslie Patricellin Potalla-kirjasta.

Niitä on erimuotoisia. Isoja, pieniä, paksuja, vähän ohuempia. Niitä on karheita ja pehmeitä. Ne ovat usein käteen sopivia, juuri kämmenen kokoisia.

Niitä on kiva rutistella ja pusertaa. Niillä voi hinkata, jynssätä ja kyhnyttää. Joskus pelkkä sivelykin tekee tehtävänsä.

Jotkut tykkää käyttää päivittäin, toiset viikoittain, jotkut harvemmin. Mutta aina kun käyttää, siitä ilahtuu, ja päivä kirkastuu. Rentouttavaakin se voi olla.

Niillä saa ihmeitä aikaan. Jokaisella naisella pitäisi olla omansa.



Nimittäin taikasieni! Aah, ihanan puhdasta tulee. (Mukana myös karhunkieli, nam.)

Hyvää perjantaita!

Jaahas. Mitä tapahtuu, kun äiti on vartin koneella, eikä viihdytä taaperoa? No taapero viihdyttää itse itseään:

Siellä se sinnikkäästi pönöttää, edelleen täysin käyttämättömänä: murheenkryynipotta.

Stylisti halusi itsekin kuvaan.

Sama ilman.

Loppuun rentouttava lukuhetki.

Ja näin taapero varmistaa, että myös äidillä riittää tekemistä. Ihailtavaa omatoimisuutta! Eikä ole ensimmäinen kerta.

Ai mikä miljoonan dollarin sisustus sitten? En tiedä, mutta se on joku tv-ohjelma, jonka mukaan siskonpoikani on nimennyt taaperon innovatiivisen ja rajoja rikkovan sisustustyylin. "Aa, taapero tekee taas miljoonan dollarin sisustuksen!", huikkaa aina siskonpoika.

Tuosta vielä loppukaneetti:

Kuva

Toisilla ne ovat nalleja, nukkeja tai riepuja, meillä... ei niinkään.

Viime viikolla taivastelin Facebookissa meidän uusinta unilelua. Tämänpäiväinen oli sitäkin... hmm, kuvaavampi. Sopii taaperollemme.

Listasinkin siitä ilahtuneena meidän unilelujen top kympin, kas tässä:

10. Kirja
9. Rekka-auto
8. Traktori
7. Juna
6. Oksa
5. Hermesetas-rasia
4. Lusikka
3. Sämpylä
2. Banaani

Ja tat-tada-daa, tämänpäiväinen:

1. Lihapulla 

Jännä, että se mistä ei luovuta edes nukkumatin kolkutellessa ovella, näyttää usein olevan juuri tuo ruokapuoli. – Äidin poika. ♥

Äiti oli aika ninja, kun pääsi hiipimään ja napsimaan kuvan herättämättä.

Hyvä hyvä meijän Turku taas! Tällä viikolla Turussa vietetään vauvaviikkoa, mikä tarjoaa kulttuuri- ja taide-elämyksiä vauvoille ja taaperoille. Vauvaviikko on suunnattu 0-3-vuotiaille lapsille, ja sen tapahtumat ovat täysin ilmaisia. Suurin osa ohjelmasta järjestetään Vanhalla Raatihuoneella ja Brinkkalan talossa.

Me suuntasimme heti aamusta Seikkailupuistoon, missä piti olla ohjelman mukaan sirkuskoulua. Olimme jo innokkaina paikalla hyvissä ajoin sirkusbiisiä hyräillen, mutta valitettavasti sirkuskoulun vetäjää ei kuulunut. Menimme vielä kyselemään sirkuskoulun perään Seikkiksen toimistosta, eikä sieltäkään osattu luvata vetäjän tulevan varmasti. Ehdottivat odottelemaan hetken, josko vetäjä saataisiin paikalle. Odottelimme 20 minuuttia, ja sitten päätin että lähdemme kohti seuraavia ohjelmia.

Katsoin ohjelmasta, että kymmeneltä alkaa Brinkkalassa – siellä joulurauhan julistus -mestassa – Musataikaboxi, ja päätimme ajella sinne. Vasta perillä hoksasin, että taikaboxi olikin vauvoille, ja se tarkoitti muskaria. Nooh, me muina taaperoina ässähdimme rinkiin mukaan ja mentiin ihan vauvoista. Tai ei, mutta hyvin meidät otettiin vastaan. Taapero tosin ei halunnut lentää kuin pörriäinen, soittaa rytmimunaa kuin hiirulainen, kipautella kepeästi kapukoilla tai tehdä muutenkaan mitään, mitä oli tarkoitus. Me pääosin siis katselimme, mitä ne vauvat tekivät. Vähän meinasi taaperoakin hymyilyttää, kun äidin etusormista tehty sarvipääöppiäinen (vai mikä lie) kutitti masua ja kaikki hihkuivat yhteen ääneen "hui!".
Tämän jälkeen otimme suunnan kohti Vanhan Raatihuoneen kolmoskerrosta, missä oli leikkihuone ja taaperotanssia. Leikkihuoneessa oli pehmokylpyjä, leikkikaluja ja temppurata. Taaperotanssia aloitimme, mutta taapero tykkäsi mielummin käpytellä eri suuntaan kuin muut ja heittäytyä vatsalleen. Tavallaan tanssia sekin, jotain breikkimuuvsseja kenties. Kakkoskerroksessa on muuten hiljainen huone, mihin pääsee pötköttelemään tai syömään ja rauhoittumaan. Me jätimme hiljaisen huoneen tällä kertaa väliin ja lähdimme kotiin päikkäreille.

Vaikka ensimmäinen aamupäivämme kulttuurin ja taiteen parissa ei sujunutkaan aivan Louvren tyyliin, eikä meistä vielä tänään tullut Cirque du Soleilin uusia jäseniä, aiomme sinnikkäästi suunnata takaisin taaperotaiteen pariin heti huomenna. Tällaiset ovat mahtavia juttuja kaupungissamme.

Tulkaa hei kaikki muutkin varsinaissuomalaiset ja huudeilla pyörivät! Vauvaviikon Facebook-sivut löydät täältä.

Hyvä hyvä meijän Turku!