Tietoa mainostajalle ›

Zombikoukussa

9.12.2014

Kun lapsi nukkuu, eikä äidillä ole mitään tärkeämpää hommaa, äiti-ihminen ottaa ja rentoutuu.  Ja mikäs sen rentouttavampaa kuin kuppi kuuma...

Kun lapsi nukkuu, eikä äidillä ole mitään tärkeämpää hommaa, äiti-ihminen ottaa ja rentoutuu. Ja mikäs sen rentouttavampaa kuin kuppi kuumaa kouraan ja koneelta pyörimään zombeja! 


Kyllä siinä kuulkaa mieli rentoutuu, kun puoliksi mädäntyneet kuolleet elävät haahuilevat hitaasti kohti eläviä-eläviä ja haukkaavat tuon tuosta palasia milloin mistäkin raajasta. Siinä ne elävät sitten niitä liikkuvia ja haukkailevia käveleviä ruhoja ampuvat päähän, tai aseen puutteessa vaikka oksalla musertavat sen elävän kuolleen aivot. Kaiken maailman suolenpätkiä ja tekoverta vaan roiskuu siellä zombi-apokalypsin tuoksinnassa. Ai että, kyllä siinä mieli vaan lepää.

Ööö... Tai ei. 


Mutta koukussa olen. Ekan tuotantokauden jaksoin vielä säikähtää ällözombeille ja suolenpätkille, mutta niin sitä vain turtuu siihen näkymään – vaikka kyllä ne plörtsis-äänet ja se roiskuvat aivot vieläkin toisinaan puistattaa. Silti nyt kolmannen kauden loppupuolella adrenaliiniryöppyjä aiheuttaa ennemmin ne niiden elävien käymä keskinäinen sota, kuin puoliksi maatuneiden haahuilevien ruumiiden rumat naamat.

Eilen illalla, eli yöllä, meni zombien kyttäilyt kyllä ihan överiksi. En vain voinut lopettaa katsomista, koska oli niin jännät paikat. Ja kun katseltava ei kuitenkaan ole mitään kepeää sitcomia, mitä yleensä yritän katsoa ennen nukkumaan menoa, se ei varsinaisesti auta unentuloa – päinvastoin.


Lopulta väliimme möyrinyt taapero sai zombikoukuttuneen äidin sulkemaan läppärin ja lopettamaan Walking deadin kyttäämisen – ja hyvä niin, en tiedä kuinka myöhäiseksi olisi mennyt muuten. Silti kello oli jo kaksi yöllä, joten eipä siinä montaa tuntia herätykseen enää jäänytkään. 

Että arvatkaa vaan, kuka aamulla oli ihan zombina.


Tässä sarjassa on muuten sellainen snadisti sekopää tapaus, Merle, joka menetti oikean kätensä jo ekassa tuotantokaudessa. Käden tilalla miehellä on sellainen itse tehty vekotin (ylhäällä kuvassa), johon se asettelee aina jotain tilanteeseen sopivaa zombintappovälinettä. 

Nooh, siitä se ajatus sitten lähti...


– Hiukan kätevä hei! Vois vatkata vaikka zombeja naamaan! Ja sit kun ois hetken taistelutauko, nii leipois kaikkee kakkui ja muita. 

You Might Also Like

9 kommenttia

  1. Paras. Sarja. Koskaan. Ootas vaan ku pääset niihin myöhempiin tuotantokausiin! Musta tää on paitsi pinnallisesti viihdyttävä ja kiihdyttävä (olipas Kikkamaisesti ilmaistu, oho), myös jännä psykologinen prosessi. Just niin kuin sanoit, asioihin turtuu. Jossain kohtaa huomasin peilaavani ihmisten välisiä suhteita yhteiskuntarakenteisiin ja sit aloin miettiä, et oliko tässä kohtaa tarkoitettu ajatus harhailemaan näin? Onko se kirjoitettu juoneen nakkipiiloksi vai olenko mä katsonut nyt liian monta jaksoa putkeen ja pää ei enää kestää enempää jännitystä? :D Paras. Sarja. Koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on, ainakin yksi niistä! Mutta kerro ny miten pääsen niihin myöhempiin kausiin käsiksi? Meillä on sekä Netflix että HBO, eikä kummassakaan oo kolmatta kautta enempää. Eilen katoin just sit ton viimeisen jakson ja nyt oon ihan vailla sarjaa. Nyt just ois hyvä hetki katsoa jotain, eikä mulla oo mitään. Byhyy! :D

      Poista
  2. Mä katselen öisin kans sellasii kammottavii kuvii, mut en ruudulta vaan ihan omassa päässäni. Raskausaikana alkoi eikä ole vielä loppuneet, painajaiset nimittäin. Enkä mä edes vilkastuta mielikuvitustani katselemalla mitään kovin pelottavaa/ällöttävää/jännittävää. Mulle riittää ihan iltauutiset (kerran parissa kuukaudessa) siihen, että näen jatkuvalla syötöllä unia sotapakolaiselämästä vauvan kanssa, kun jättiläismonsterit hyökkää ja meillä on vain yksi juustoleipä evääksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, voi ei! Ehkä ne on ne kuuluisat hormonit? Mä ainakin pelkäsin esikoisen vauva-aikana kaikkea mahdollista ja ahdistuin mistä milloinkin. Liittyen just vauvan vointiin ja turvallisuuteen. Unia en kyllä nähnyt, mutta vaikee se on nähdä, kun ei meillä mitään nukuttu, hah! Sun ei kyllä kandee kattoo mitään turhan jännää, ettei pahene. Paitsi voishan sitä kokeilla, jos se helpottaisi sittenkin. Turruttaisi sillee kivasti?

      Poista
    2. Heheh, turruttaminen ois kyl varmaan kovan työn takana... Paljon kyyneleitä ja silleen. En varmaankaan jaksais.

      Poista
  3. Me ollaan miehen kans myös ihan koukussa! Ollaan katsottu viaplaystä kaikki, mitä siellä on eli olisko 3 kautta? Neljättä odotellaan. Saapuukohan se Viaplayhin milloinkaan? Kyllä jäi niin jännään paikkaan kolmonen... :D

    VastaaPoista
  4. Me ollaan kans niiiiiin koukussa, neljäs tuotantokausi just katottiin jenkkilän netflixistä.:D Mies tämän asensi, mut helppo homma kuulemma. Sellanen ku Hola Better Internet. Siinä ollaan niinkuin jenkkilän verkossa, eli ilman tekstitystä, mut ei haitannut! Nyt on 5 kausi hakusessa kun se ei vielä ainakaan siellä ole..... Tää on ollut mahtavaa viihdykettä, kun lapset on saatu nukkumaan ja tämä pyöriin nii, avot! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tietokoneella joku maasuojaus laitettu pois päältä (öö, perheen true-nörtti en valitettavasti ole minä) ja sillä saa kyllä jenkkiflixistäkin näkymään tekstit! Englanniksi, mutta helpottaa sekin seuraamista huomattavan paljon.

      Poista
  5. Pitkästä aikaa pääsin lueskelemaan, ja näköjään meillä on muutakin yhteistä kuin vauva- ja taapero arki ;)

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki