Hei, me itketään

23.2.2015

Illan itkut. Vauva itkee lohdutonta itkua. Siihen ei auta mikään. Ei tissi, ei paijailu, ei hytkyttely, ei kävely. Paitsi ehkä hetkittäin.  ...

Illan itkut. Vauva itkee lohdutonta itkua. Siihen ei auta mikään. Ei tissi, ei paijailu, ei hytkyttely, ei kävely. Paitsi ehkä hetkittäin. 

Pieni, surullisen näköinen käärö katsoo puoliumpinaisilla silmillään suoraan silmiisi, aivan kuin pyytääkseen apua. Itkee. Pieni suu menee mutrulle, etkä sinä osaa tehdä mitään. Voit vain pitää sylissä ja odottaa. Odottaa, että tämän illan itku menisi ohi.

Itkuja ei tule joka ilta. Viikossa niitä saattaa olla viitenä iltana, joskus vain kahtena. Pahinta niissä on se, kun et tiedä kuinka kauan se tänään kestää. Puoli tuntia, tunnin, kolme tuntia? Ei auta kuin kävellä vauva sylissä ympäri kotia. Hyssytellä ja halia. 

Joskus pieni taputtelu peppuun auttaa, joskus pieni hytkyttely. Pääasia että pysyy liikkeessä. Tiedä sitten auttaako liikkeellä pysyminen aina lasta vai joskus vain vanhempaa, koska silloin tuntuu, että tekee edes jotain. Jotain helpottavaa. Auttavaa. 

Itku sattuu vanhempaan. Se menee ihon alle ja tunkeutuu luihin ja ytimiin. Nostaa niskavillat pystyyn ja puristaa sydämestä. Se turhauttaa, surettaa, ärsyttää, itkettää ja huolettaa. Mikä sillä on? Miksi se itkee? Sattuuko sen mahaan? Miksen voi auttaa sitä? 

Sitten sitä vain yrittää illan aikana kerta toisensa jälkeen, josko nyt olisi se hetki, kun vauva pystyisi syömään ja sitten nukahtamaan. Siihen rinnalle, äidin viereen. Ja kun se hetki viimein tulee, molemmat huokaisevat helpotuksesta. Sekä vauva että äiti. 

Huh, selvittiin tästäkin illasta. Me ollaan samalla puolella.



You Might Also Like

23 comments

  1. <3 Oman lapsen itku on kyllä kamalaa! Jaksamista ja toivottavasti helpotus löytyy! Kokeilkaa vyöhyketerapiaa, vauvahierontaa jne. Vauvahieronta ainaki meillä auttaa massuvaivoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Hemmetti, kun mun vyöhyketerapeuttikaveri muutti just Espanjaan. Nyt oltais kaivattu häntä! En tiedä toimiiko se, mutta kyllä se ainakin rentouttaa, joten siten ainakin toimii! Ja vauvahieronta myös! Täytyy katsoa, jos pääsisi johonkin kurssille menemään. Tosin sinne ei ehkä saa ottaa taaperoita mukaan säätämään, haha!

      Poista
  2. Voi itku! Kuulostaa juuri samalta kuin meidän huutajan (nyt jo 1v4kk) kanssa oli. Lähes joka ilta. Se on niin niin kamala tunne, kun ei voi auttaa. Meilläkin käveltiin vaan huoneesta toiseen, tunnista useampaan tuntiin. Kolme kuukautta ja sit vähän helpotti.
    Huudon aiheuttajana epäiltiin mm. refluksia ja koliikkia, mutta ei kuitenkaan tutkittu eikä ns. diagnosoitu missään vaiheessa. Huuto loppui, kun vauva nelikuisena lähti ryömimään :O Suuritarpeinen oli aina, ja toisin kun muut lapseni tämä oli lähes kokoajan sylissä, ja siinäkin paljolti tyytymätön. Hän oli vauva, joka ei halunnut olla vauva. 6kk käveli tukia pitkin ja 8kk käveli ekoja askeleita tuetta. Nyt maailman aurinkoisin ja vähään tyytyväinen likka. Kun ei tarvi enää olla vauva. Mukamas.
    Hirveesti tsemppiä ja voimia, mä muistankuin eilispäivän nuo itkut ja miltä se tuntui ja miten se väsytti. Epätietoisuus, mikä sillä vauvalla on, on kauheeta. Pieni avuton, joka ei osaa kertoa.

    Lupaan, että se loppuu joskus - ei kauheesti lämmitä nyt.

    <3

    VastaaPoista
  3. Voi itku! Kuulostaa juuri samalta kuin meidän huutajan (nyt jo 1v4kk) kanssa oli. Lähes joka ilta. Se on niin niin kamala tunne, kun ei voi auttaa. Meilläkin käveltiin vaan huoneesta toiseen, tunnista useampaan tuntiin. Kolme kuukautta ja sit vähän helpotti.
    Huudon aiheuttajana epäiltiin mm. refluksia ja koliikkia, mutta ei kuitenkaan tutkittu eikä ns. diagnosoitu missään vaiheessa. Huuto loppui, kun vauva nelikuisena lähti ryömimään :O Suuritarpeinen oli aina, ja toisin kun muut lapseni tämä oli lähes kokoajan sylissä, ja siinäkin paljolti tyytymätön. Hän oli vauva, joka ei halunnut olla vauva. 6kk käveli tukia pitkin ja 8kk käveli ekoja askeleita tuetta. Nyt maailman aurinkoisin ja vähään tyytyväinen likka. Kun ei tarvi enää olla vauva. Mukamas.
    Hirveesti tsemppiä ja voimia, mä muistankuin eilispäivän nuo itkut ja miltä se tuntui ja miten se väsytti. Epätietoisuus, mikä sillä vauvalla on, on kauheeta. Pieni avuton, joka ei osaa kertoa.

    Lupaan, että se loppuu joskus - ei kauheesti lämmitä nyt.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Ihana toinen, vauva, joka ei halunnut olla vauva.

      Kyllä se loppuu. Eikä tässä vielä epätoivoa ole. Sillä hetkellä tuntuu ikävältä, mutta heti, kun vauva nukahtaa (kuten nyt, kun hän kuorsaa tuossa mun vieressä) se helpottaa. Meillä ei vielä varmaan laitettais tätä koliikiksi, koska tämä on kuitenkin niin lyhytaikaista, noin tunnin keskimäärin. Paitsi tänään kyllä kesti kauemmin. Huoh.

      Poista
  4. Voi, mikä postaus! <3 Juuri tänään muistelin noita samoja aikoja esikoisen kanssa, joka itki mahavaivojaan tosi paljon ensimmäiset kuukaudet. (http://blogit.kaksplus.fi/blogi/uraaidinruuhkavuodet/mitas-kitiset-sinullahan-on-kaikki-ihan-hyvin/)
    Muistan kun silloin 6 viikon iässä tytön masuvaivat olivat pahimmillaan ja piti yölläkin nousta hyssyttelemään pientä. Parhaiten hän rauhoittui, kun lauloi "Pieni Ankanpoikanen" -laulua.
    Tyttö täyttää pian 11 ja on jo melkein yhtä pitkä kuin minä. Olen tässä vitsaillut, että parin vuoden päästä herätän hänet keskellä yötä ja hän saa kanniskella minua olkaansa vasten ja laulaa unilaulua. Ei kuulemma käy :D
    Nuo ajat menee niin nopeasti ohi, senhän toki tiedät. Ne ovat raskaita aikoja mutta jotenkin niitä myös muistelee haikeana: sitä vauvantuoksua ja vauvan avuttomuutta ja sitä symbioosia... Sillä ne ajat eivät tule koskaan takaisin.
    Voimia teille! Toivottavasti pystyt myös nauttimaan vauva-ajasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! <3

      Voi, tuota symbioosia kaipaan jo nyt, vaikka siinä vielä ollaankin! Tämä ei (ainakaan vielä) ole niin raskasta, ettei pystyisi nauttimaan vauva-ajasta. Toistaiseksi itkut ovat olleet noin tunnin niinä iltoina kun on ollut, että ihan siedettäviä kyllä. Tänään tosin kestikin sitten sen reilu kolme tuntia – just kun yhelle toiselle äidille kehuin, ettei ole pariin iltaan ollut itkuja. In my face, katos heti! ;) Mutta toivotaan, ettei pahene.

      Poista
  5. Hei, me tsempataan!

    Kannattaa muuten kokeilla sitä vyöhyketerapiaa, meillä auttoi esikoisen kohdalla vatsavaivoihin. Lapsen itkua on kyllä niin lohdutonta kuunnella, muistan kun itselle tuli vastaavissa tilanteissa tosi avuton olo. Jaksamisia!

    Lastenhuoneenkapina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsempeistä! :) Se on hyvin, hyvin avuton olo. Ja siksi niin turhauttavaa. Täytyy kokeilla vyöhykejuttuja – jossei muuten, niin ainakin rentouttavana tekijänä!

      Poista
  6. Voi teitä, nyyyh!

    Mä en ole koskaan kokeillut vyöhyketerapiaa tai osteopatiaa, mutta monet on saanu siitä apua ja varmaan sitä haluaa kaikkensa tehdä, että saisi vauvaa autettua. Kysypä lähiömutsilta, sillä oli joku hyvä! En nyt äkkiseltään löydä sitä postausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niih, voi itkuja! :( Määpä stalkkaan Lähiömutsia, mitä sillä oli! :)

      Poista
  7. Täällä kanssa itkuista menoa meijän kaks puol viikkoisen kanssa, ja apteekista haimme kokeiluun josko Cuplaton auttaisi. Sitä saa käyttää siis jo aivan pikkuisilla, vaikka purkin kyljessä lukee koliikki hoitoa 3kk. http://www.vapautavatsasi.fi/p30166-cuplaton.php

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä oli esikoisen kanssa sitä myös! Mutta hei: Meidän neuvolatäti kertoi uudemmasta, kuulemma paremmasta vastaavasta tuotteesta. Oisko ollut sellainen kun Disflatyl. Mä ajattelin testata seuraavaksi sitä! :)

      Poista
    2. pitääpä ottaa nimi ylös! jos näyttää ettei Cuplaton auta, vasta toinen päivä kun menossa. Hirmuisesti on kaikki tuotteita/vinkkejä vauvojen suhteen, että välillä ei kyllä pysy perässä mikä olisi paras.

      Poista
  8. Vitsi miten nätisti kirjoitit aika vaikeastakin aiheesta <3 hyvä teidän joukkue!

    VastaaPoista
  9. <3 voi miten sydäntäsärkevää!!! Meillä oli ihan sama juttu (ei-ihan-koliikkia)ja se avuttomuuden tunne kun ei voi auttaa :( Se silmiin anovasti katsominen... kamalinta maailmassa. Meillä saatiin röyhtäytykset toimimaan joskus 2kk:n jälkeen ja nyt neiti 3kk ja 2 vkoa ei itke niitä pitkiä pätkiä enää. Paukut itkuttaa edelleen hiukan, mutta se on onneksi aika lyhytaikaista enää. Toivottavasti teilläkin kohta helpottaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se helpottaa <3 Tänäänkään ei itketty kuin vartti-puoli tuntia! ;) Toivotaan, että ei huomennakaan tai ylihuomenna tai sitä seuraavanakaan sen enempiä!

      Poista
  10. Voi... :( kuulostaa just samalta ku meillä oli.. Meilläkään ei huudettu ihan joka ilta eikä se kestänyt ku tunnin tai joskus vähä toista. Mut nelisen kuukautta se kesti ja sitten helpotti. Pitkältä ajalta tuntu mut se menee ohi. Sitä meillekin hoettiin vaikka sillon se ei auttanu. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Tänään ei tunnu yhtään niin herkältä aiheelta, kun ei itkuja juuri ollut. Eilen se kesti kolmisen tuntia ja tuntui raskaalta. Mutta sen kestää, vaikkei se kivaa ole :)

      Poista
  11. Heippa! Mulla tuli mieleen, että voisiko ruokavaliossasi olla jotain, mikä sää pikkuisen itkuiseksi? Joku on löytänyt apua ruoka-ja itkupäiväkirjaa pitämällä ja niistä yhtäläisyyksiä etsimällä.

    Voimia sekä sinulle että pikkuiselle! Ja kiitos ihanasta blogista!!!

    VastaaPoista
  12. Tsemppiä sulle. Kuulostaa meidän arjelta n.9kk sitten ja kyllä se meillä koliikiksi laskettiin kun oli säännöllistä itkua vaikka kestikin "vaan" sen puoli tuntia-2 tuntia per ilta. Mut meillä loppu siinä 3kk iässä joten toivottavasti teilläkin. Kiitos ihanasta blogista.

    VastaaPoista
  13. Hyvä jos olet vielä tuossa moodissa, että voi vauvaa, eikä että voi äitiä! :D
    Ei maar, kahden huutajavauvan (3-4kk ne huusi illat, kuopuksella refluksia joten huusi päivätkin) äitinä kaikki sympatiat sinne, mutta kuulostaa siltä että huonomminkin voisi olla :) Tsemppiä siis, päivä kerrallaan.

    VastaaPoista

Hae