Piparkakkutalo from hell

6.12.2015

Sitä jotenkin uskoo aina kykyihinsä. Sillä lailla aika ihailtavan lapsekas taito. Että ei kai tämä nyt niin vaikeaa voi olla, ja että äkk...


Sitä jotenkin uskoo aina kykyihinsä. Sillä lailla aika ihailtavan lapsekas taito. Että ei kai tämä nyt niin vaikeaa voi olla, ja että äkkiäkös tämän tästä sutaisee samalla, kun nuo lapset tuossa roikkuvat sukkahousuissa.

"En oo koskaan muuten tehny", sanoin, kun sain tuon valmispaketin kaverilta. "Mut tollahan se luulis olevan ihan helppoa", jatkoin.

Vähänpä tiesin.

No, mutta sokeria sulattamaan. Noni, ok. Elikkäs... jahas, tämähän on... aisssaatana, kuumaa! Miksi tämä on näin kuumaa! Ja miksi tämä niin heti näin kovettuu? Apua!

Homma eteni sillä lailla, että vain kolmasosa oli pöydällä ja vain puolet piparkakkutalon osista rikki.

Sitten se koristelu.

No tämä tomusokerihomma on helppoa! Tätähän on tehty joka vuosi. Vaan miksei se nyt jämähdä vaan valuu ja valuu ja valuu... Ääh, saatana, pannaan äkkiä noita karkkeja tähän nyt vaan päälle! Ja strösseleitä! More is more!

Ja niin siitä ei sitten tullut aivan sellainen, kuin... piti.

Huomatkaa myös tasalaatuisuus.

Tämähän siis näyttää siltä, että sillä olisi ihan jäätävä krapula. Tai että sillä Hannun ja Kertun noidalla olisi ollut ihan jäätävä krapula tätä tehdessä. Tai että mulla oli krapula. Tai että joku strösselipaketti olisi yrjönnyt tämän talon päälle. Tai että ranskanpastillit olisivat kompastuneet märkään tomusokeriin ja kaatuneet tämän päälle. Tai että... no, saitte kiinni ajatuksesta.

Ajattelin myös ennen työstöä, että oi, onpa ihana sitten poltella sähkötuikkua tuolla sisässä. Niin, että valo kajastaa ulos, ja taidanpa oikein tehdä liivatteesta sellaiset kauniit ikkunatkin tähän.

Niin, no, ollaan nyt onnellisia jos se pysyy pystyssä seuraavan vuorokauden. Joka kerta, kun katsahdan siihen, siitä romahtaa joku osa. Oikeasti.

Nailed it.

Oikeastaan parempi niin. Voi olla että pakotan perheeni syömään sen pois jo heti tänään. Ei aiheutettaisi sitten talosta sen pidempiä traumoja lapsille. Katsella nyt tuota vielä jouluun asti.

Vaikka siis tämähän olisi tosi upea, jos sen olisi tehnyt vaikka... no vaikka tuo meidän kolmevuotias.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

You Might Also Like

16 comments

  1. Heh, postasin juuri samasta aiheesta. Mun piparkakkukaupungissani oli maanjäristys, teillä on sentään ihan talon näköinen talo :) Mutta toi sulan sokerin käyttö on kyllä joka vuosi yhtä mystistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mikähä siinäki on! Tiäks, nyt kun toi meidän talo on sortunut ja melkein jo syötykin, niin pitäiskö olla niin kreisi et tekis uuden? Ku sain kaikkia hyviä vinkkejäkin siihen! Omg, onko pimee ajatus? :D

      Poista
  2. Hienohan se on! Jos ei uskois omiin kykyihinsä, niin mistään ei tulis ikinä mitään.
    Minä kun muutama vuosi sitten ryhdyin elämäni ensimmäinen piparkakkutalon tekoon, tein Empire State Buildingin.. Oh dear ja LOL.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Pakko se on uskoa! Ei kai tässä muu auta. Ja hei noi sun talon, omg, indeed! :D Pitäiskö munki uskoa vielä niin paljon, että tekisi uuden? :D

      Poista
  3. Älä oo niin ankara ittelles. Me miehen kanssa aateltiin että tehään piparkakkumuumitalo. Oli kato oikeein muotit ja kaikki, että kyllähän niillä nyt onnistuu! No ei onnistunu. Seinät oli vinot jo uuniin mennessä - voit kuvitella että tilanne ei siitä ainakaan parantunu. Koitapa koota vinoista seinistä korkeeta tornitaloa ja saada vielä ne pirun kattopalaset sinne päälle. Seinä murtu yrittäessä ja muut ei pysyny pystyssä. Sun tekelees on kuule kaunotar! Meiän on niin susiruma että en kehtais ees laittaa kuvaa. Never. Mutta siis, täältä ainaki peukku tuosta talosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, en kestä. Miksi se on niin vaikeeta? Millä supervoimilla ne jotkut noita vääntää? Miten? MITEEEEEN?? Ps. kuva ois kiva ;)

      Poista
  4. Mun piti ryhtyä samaan puuhaan. No, en ehtinyt. Ekakertalaisena mä aattelin, että tuolla Ilonan blogissa http://keskenon.blogspot.fi/2015/11/joulutraditioista-se-ainoa.html vinkattu sokerijuttu vois toimia, sen kuuman sijaan. Vinkki tuolla siis kommenttiboksissa. Huomenna yksin 14 tuntia lasten kanssa. Ehkä mä en edes yritä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos vielä tuohon ryhdyn niin unohdan sen kuuman sokerin. Ihan kreisiä hommaa. Mä muuten osasin tehä siitä semmosta... niinku hiusta! Onko se joku taito? Onhan??

      Poista
    2. "Niinku hiusta" on sokerin ihan luonnollinen olomuoto, lankavaihe, joka tulee tietyssä lämpötilassa. :) Sillä tavalla siitä voi vaikka kehrätä hassunhauskoja sokeripesiä pääsiäismunille. :D

      Poista
  5. Mäkin väsäsin tänään piparkakkutalon. Seinät on vähän vinot ja vähän kolhoilta näyttää isot tyhjät ikkunat, mutta mitäs pienistä. Riittävästi karkkia päälle, niin kyllä se siitä. Ja pihaan pari 3 v:n koristelemaa pipariukkoa, niin siinäpä sit kaikki arvuuttelevat kuka on minkäkin talon osan koristellut. Aina voi sanoa, että lapsi teki tai lapsen kanssa yhdessä tehtiin. Niin sit se on tosi hieno. Oikeesti mä oon pari päivää pyöritellyt päässäni vastauksia siihen sun väsymys-kysymykseen. Mutta en jaksa kirjoittaa vastausta sinne, koska sit pitäis ajatella. Tai siis jotenkin seuloa näitä ajatuksia. Ja en vaan jaksa. Meen nukkumaan. Jos osaan. Vielä ehtii just nukahtaa ennen ekaa herätystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, nuku pois! Ei tarvii ajatella! <3 Ja siis piparkakkutalon tekeminen... ei sen jälkeen tarvii enää jäsennellä mitään muuta kuin itsensä lepoasentoon! Tsemppiä väsymykseen!

      Poista
  6. Täällä yksi piparkakkurakennelmiin hurahtanut! Pari vuotta sitten aloitin ihan nollasta, mutta paras vinkki josta olen alunpitäen pitänyt kiinni oli se, että en lähde tolla tulikuumalla sokerilla pelleilemään, koska a) pahaa ja b) armotonta. Tuolla ylempänäkin jo viitattiin pikeeriin (itse teen ohjeella: 1 valkuainen, n. 5dl tomusokeria ja pari tippaa sitruunanmehua), se on hyvänmakuista eikä se jähmety ihan sekunnissa vaan siinä ehtii vielä ensimmäistäkin seinäpalaa siirtää viimeisen jälkeen, jos/kun huomaa ettei ne enää osukaan kohdilleen. En tosin ota vastuuta siitä, miten homma toimii, kun lapset roikkuu niissä sukkahousuissa - ei ole kokemusta.. :D Niin ja namit pysyy katolla vähän paremmin, kun ensin koristelee ja antaa kuivua ja sit vasta rakentaa. Painovoima, fysiikan lait - you know? ;) Älä siis luovuta, kohtahan sä saat jo "apua" esikoiseltanne..
    -Koo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! jos vielä tuohon lähden, niin niiiiiiin testaan tuota sun! Se kuuma shitti on ihan sekopäistä! :D Ja joo... ensi kerralla myös niin, että mies on kotona. Saa viedä lapset vaikka pihalle! :D

      Poista
  7. mä nyt kirjoitan tänne vaikka kirjoitus on lähes kk vanha. Ei missään nimessä mitään hölmöilyä kuuman sokerin kanssa. Pikeriä vaan ja homma pelittää.
    Tässä maailmassa ei lasketa bonuspisteitä sen mukaan monta kertaa olet polttanut sormesi - vinkkinä vaan.

    VastaaPoista
  8. Hei sulla oli kuitenkin onni matkassa; viime vuonna aloin innoissani tekemään tuota samaa, mutta kun jo kolmas peräkkäinen talorasia paljasti sisältönsä tuhannen p****n päreinä, niin luovutin ja jäi mökki kyhäämättä. Ja mää oisin ollu ihan hyvä siinä koristelussa, mutta en saanu mahdollisuutta, höh!

    VastaaPoista
  9. Mä annan kyllä kaikki pisteet, että oot ihan kuumalla sokerilla alkanut sotkemaan :D Ahahaha, parasta. Niin ysäriä! Että en kestä, paras talo ikinä. Mun omat näyttää aina samalta, lopetin kun lapset synty, en halunnut aiheuttaa traumoja heille. Kaikkiosaavan äidin leima säilykööt vielä hetken.

    VastaaPoista

Hae