Vierailla munilla

28.1.2016

Mulla alkoi tämmönen reissu-yksinhuoltajuus. Mies lähti vähän laskureissulle kaveriporukalla ja mä olen keskenäni lasten kanssa muutaman päi...

Mulla alkoi tämmönen reissu-yksinhuoltajuus. Mies lähti vähän laskureissulle kaveriporukalla ja mä olen keskenäni lasten kanssa muutaman päivän.

Otin tämän yksinhuoltajuuden sen verran tosissani, että lähdin heti tuohon lähikauppaan miehiä iskemään. Kivespusseille, jos tarkkoja ollaan.

Tiedättehän sen tavallisen tarinan. Kun tyttö tapaa pojan ja poika tapaa tytön.

Tyttö menee kauppaan ja poika menee kauppaan. Tyttö on kahden lapsensa kanssa kaupassa, poika... no, pojasta emme tiedä, ilmeisesti yksin. Tytön lapsi törmää omilla pikkukärryillään isoon kärryyn ja tyttö siinä äkkiä sen toisen kärryn karkaamista estämään.

Ja siinä se sitten tapahtuu.

Tyttö ojentaa kätensä kohti kärryjä ja poika kävelee sattumalta kohdalle. Tyttö ei nää selän takaa tulevaa poikaa ja yhtäkkiä tytön kämmenselkä tömähtää pojan nivusiin. Kaikista maailman paikoista, pojan nivusiin.

Mikä taianomainen hetki. Eikä yhtään nolo.

"Anteeksi, anteeksi, anteeksi", siinä toisillemme toistelimme. Kävelit pois käsi kasvojasi häpeillen peitellen, enkä nähnyt sinua kunnolla. Ehkä joku keski-ikäinen mies, kuten minäkin. Paitsi, että olen nainen. Mutta harmillista, sillä kyllä minä yleensä olen rouppimiani miehiä ihan silmiin katsonut. Sillä lailla herrasnaisia tässä ollaan, kuitenkin.

Kuvan kauppa ei liity tapaukseen.

Mutta jos sinä tai vaikka puolisosi tätä lukee, niin pahoitteluni vielä. Ei minulla yleensä ole tapana tuolla lailla vieraiden miesten munille käydä. Hyvin epämiellyttävä tilanne meille kummallekin, varmasti.

Anteeksi.

(Huomenna sama aika, sama paikka?)

You Might Also Like

9 comments

  1. Ai kauhee! Mä sain just vauvan nukkuun, ja nyt se herää, kun hirnun hallitsemattomasti sun jutuilles.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uups, pahoitteluni. Toivottavasti ei vauva herännyt! ;)

      Poista
  2. Hehee, tää on kyllä klassikko! Syksyllä olin Helsinki-Vantaalla yksin kahden pikkuneidin kanssa kiiruhtamassa portille, niin eiköhän 2-vuotias lähde omaan suuntaansa ja kävele suoraan erään herrashenkilön haaroihin! Niinkuin naamaedellä suoraan... Minä siinä sitten hupusta repimään sen irti ja sitten se anteeksi, anteeksi, anteeksi ja äkkiä pois :D Onhan se vähän noloa sekin, mutta hieman meinasi naurattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä noita lapsia vaivaa? Miksi ne tekee noin meille? :D

      Poista
  3. Ihana kohtaaminen,kuin elokuvasta :D :D

    VastaaPoista
  4. Mä pötkähdin kerran lähijunassa vieraan miehen syliin istumaan ja yks kaveri yritti tuikata jonkun hemmot housut tuleen ravintolassa (ennen tupakoinnin kieltoa jokseenkin kaikkialla). Sattuuhan näitä kohtaamisia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuuhan niitä! Toisille vähän useammin kuin toisille! :D

      Poista
  5. "...kyllä minä yleensä olen rouppimiani miehiä ihan silmiin katsonut. Sillä lailla herrasnaisia tässä ollaan, kuitenkin." *(äänetöntä) huutonaurua*

    En tiedä, mitä kautta eksyin blogiisi, mutta jäin kerrasta nalkkiin ja oon nyt tässä muutaman viikon aikana lukenut sen läpi alusta asti. Sun tyyli kirjoittaa on jotenkin niin veikeä ja eläväinen ja sun ajatuksenjuoksu on jotenkin sopevaa. Ja sitten nää yksittäiset helmet tuolla tekstien seassa (kuten esim. toi ylempi lainaus) saa vedet purskumaan silmiin, kun yrittää hiljaa (töissä) kuolla nauruun...!

    Hoopo

    VastaaPoista

Hae