Kaupallinen yhteistyö:  Plan International Suomi  ja  Suomen Blogimedia . Aikaisemmin olen kertonut olevani yhdessä Salamatkustaja...

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia.

Aikaisemmin olen kertonut olevani yhdessä Salamatkustaja-Satun, sekä Valeäiti-Hannen kanssa tyttöjen oikeuksien tukijoita. Yhteistyössä me tutustumme Planin työhön tavallista syvemmin ja kerromme siitä lukijoillemme.

Olen kertonut yhteistyömme alkamisesta täällä ja avannut Planin työtä ja työn vaikutuksia syvemmin täällä. Ensimmäisessä postauksessa kerroin pyrkimyksestämme lähteä osana yhteistyötämme tapaamaan kummilapsiamme ja tutustumaan Planin kenttätyöhön Ugandassa.

Ja arvatkaa mitä? Nyt se matka koittaa!

Oma aikomukseni reissulla on raportoida kaikesta aikaansaannoksista ja ihan käytännön asioista, mitä kaikkea tällainen järjestö tekee ja miten se ihan oikeasti kohteessa vaikuttaa asioihin. Työ tuntuu vielä monelle, itsellenikin, kovin abstraktilta, joten haluaisin avata entistä yksityiskohtaisemmin ja ihan sieltä ruohonjuuritason työstä lähtien, mitä se on.

Planin palaverissa, jossa suunnittelimme matkaamme, meille kaikille bloggaajille nousi olo, että olisi kiva olla myös paikan päällä jotenkin välittömässä hyödyssä. Vaikka tehtävämme onkin juuri tiedottaminen matkalta, halusimme tehdä muutakin.

Ugandan Planin paikallistyöntekijät lupasivat keksiä meille ihan käytännön tekemistä kohteessakin – muutakin kuin turistina pööpöilyä. Sen lisäksi päätimme aloittaa erillisen keräyksen, jossa kerätään varoja lasten koulunkäyntitarvikkeisiin.


On tutkittua, että paras tapa ehkäistä melkeinpä mitä tahansa ongelmia ja edistää tyttöjen asemaa, on koulutus. Koulutuksen ja valistamisen avulla pyritään estämään mm. lasten avioliittoja ja raskauksia.

Naimaton tyttö nähdään perheelle helposti taloudellisena taakkana, jolta ei tulevaisuudessakaan ole odotettavissa toimeentuloa. Koulutus voi muuttaa yhtälöä ratkaisevasti, kun tyttö voi työllistyä ja tienata rahaa itse.

Koulutettu äiti myös kouluttaa omat lapsensa, olipa lapsi tyttö tai poika, ja käyttää tulonsa perheensä hyväksi. Jokainen vuosi toisen asteen koulutusta lisää tutkitusti tytön tulevan perheen tuloja jopa viidenneksen. Kun koulutustaso nousee ja perheet vaurastuvat, koko yhteiskunnan kehitys vauhdittuu.

Koulutarvikekeräykseemme voit tehdä lahjoituksen täällä. Me käymme itse ostamassa tarvikkeet ja toimitamme itse tarvikkeet kouluihin.


Keräyslinkistä näkee myös koko ajan tämänhetkisen lahjoitetun rahamäärän. Lahjoitin itse pohjille 30 euroa ja olisi huippua, jos lähtisit mukaan ihan millä tahansa summalla! Hei ja laita säkin omat terkkusi tuonne sivulle ja jaa mielellään linkkiä somessa!

Mikäli kävisi niin ihanasti, että rahaa saataisiin kerättyä oikein paljon ja sitä jäisi ylimääräistä tai sitä lahjoitettaisiin vielä matkamme jälkeenkin, se ohjataan muuhun tyttöjen oikeuksia parantavaan työhön Suomen Planissa.

Lisää koulutusaiheesta ja sen vaikutuksista voit lukea Tyttöjen oikeuksia auttavan ajattelutavan muuttaminen on hidasta, mutta tuottaa tuloksia -postauksestani.

Edeltävien lisäksi tuotamme matkalta sisältöä myös Planin omiin kanaviin. Ota siis seurantaan meidän bloggaajien Instagram-tilien – joihin päivitämme ihan reaaliaikaisesti tapahtumia Ugandasta  – lisäksi myös Planin somekanavat.

Minun Instani löydät @mammarimpuilee, Sadun @satu_reykjavik ja Hannen @valeaiti. Planin Instagram-tunnus on @plansuomi. Muista katsoa kuvien lisäksi myös Instagram-stoorejamme, joihin päivittyy videota matkan ajan!

Reissun jälkeen mulla on varmasti lisää kerrottavaa, enkä edes tarkalleen osaa arvata mitä kaikkea!

Ai niin, ja siis reissuun lähdemme jo kahden viikon päästä, eli 11.3. ja perillä olemme maanantaina 12.3. aamulla.

Jos siellä nousee jotain kysymyksiä mieleen, miten kehitysyhteistyö toimii käytännössä, laita kysymyksiä tulemaan, niin koitan saada matkalta vastauksia! Me ja Planin tyypit vastaamme mielellämme muihinkin kysymyksiin, mikäli jotain on mielessä jo tässä kohtaa!



Lahjoitukseen pääset täältä.

Lue myös:
Tyttöjen oikeuksien tukija
Kummius ja ensimmäiset terveiset Ugandaan
Tyttöjen oikeuksia tukevan ajattelutavan edistäminen on hidasta, mutta tuottaa tuloksia

1 kommentti

Tunnemme kaikki ilmiön, jossa nuoremmat sukupolvet alkavat romantisoita menneitä aikoja ja tyylittelemään niiden mukaan vaikkapa vaatetustaa...

Tunnemme kaikki ilmiön, jossa nuoremmat sukupolvet alkavat romantisoita menneitä aikoja ja tyylittelemään niiden mukaan vaikkapa vaatetustaan tai sisustustaan.

Kaikki ajanjaksot 1900-luvun alusta 2000-luvulle on trendannut milloin missäkin muodossa. On pukeuduttu 50-luvulta 70-lukuun, sitten 80-lukuun ja nyt jo millennium, eli ns. 00-luku tulee uudelleen muotiin.

On sisustettu 1900-luvun alkupuolen maalaisromanttisella tyylillä ja metallisessa leipäkorissa on lukenut "vintage" (koska se tekee siitä vintagemman) ja viereisessä sokeriastiassa "sugar".

Ihan uudetkin radiot muistuttivat jossain kohtaa 60-70-lukulaista designiä ja jos vaan jostain löytyi ihan aito vinyylisoitin menneisyydestä, siitä saattoi maksaa reilustikin.

Sittemmin kaikki vuosikymmenet ainakin 80-lukuun on näkynyt jo sisustuksissamme. Omassa lapsuudenkodissa olleet Aallon vyötuolit ja isovaarin lipastot ovat olleet suuria aarteita.



Olenkin jo miettinyt, milloin kyllästymme jo pikkuisen liiankin käteviin ja huomaamattomiin talutelevisioihimme ja alkaisimme kaivata vanhoja kunnon kuvaputkitelkkareita.

Niissä kun oli sitä jotain. Tiesi katsovansa jumankauta TELEVISIOTA, eikä mitään ohukaista taulua. Kodista piti sitä varten varata kolmen neliön verran tilaa – ja asunnon keskeisin kohta tietenkin. Ei tarvinnut miettiä mitä kohti kaikki sohvista nojatuoleihin tulisi osoittaa.

Ja jollei muuta, oli niissä ainakin ihanan reunalla elämisen tunne kaikkine syttymisriskeineen.

Tänään selvisi, että nuori sukupolvi näyttää jatkavan aikaisempien nuorten sukupolvien trendiä ja
heidän kaipuunsa vanhan kunnon kuvaputkitelevision Ã¤Ã¤reen on herännyt:


Tadaa! Aivan kuin katselisi ihka oikeaa näköradiota!

Näin sinäkin voit helposti fiilistellä aidolta tuntuvaa kuvaputkitöllöä! Tarvitset vain pädin ja leikkiuunin ja nostalgiatrippisi on valmis.

Asiantuntijakoiran mielestä eilinen Lauri Törhösen esiintyminen  Arto Nybergin ohjelmassa  meni "ihan kivasti". Törhönen teki koko...

Asiantuntijakoiran mielestä eilinen Lauri Törhösen esiintyminen Arto Nybergin ohjelmassa meni "ihan kivasti". Törhönen teki koko Suomen kansalle selväksi jo heti kättelyssä (kirjaimellisesti) olevansa koko tapahtumasarjan todellinen uhri.

Tässä asiantuntijakoiran lempikohdat, sekä kommentit esiintymisestä:

1. Törhösen sisääntulo

Arto Nyberg juonsi Törhösen sisään kertoen Ylen uutisoineen hänen häirinneen naisia seksuaalisesti, minkä jälkeen Törhönen kätteli muita miesvieraita ja jatkoi Nybergin juontoa sanoen "ja nyt myös miehiä".

Asiantuntijakoira peukuttaa sisääntuloa:

– Aina on hyvä hetki heittää vähän huumoria kehiin, ns. vitsillä sisään -taktiikalla, ja varsinkin vähätellä seksuaalista häirintää rinnastaen sen kättelyyn. Se näyttää niille turhasta valittajille kuinka turhasta he valittavat. Pikku hupsut.

2. Ajan muuttuminen, eli ns. "nykyinen standardi"

"Ilman muuta olen tehnyt virheitä (ja nyt tarkkana) nykyisen standardin mukaan".

Eli se mikä nykyään on paheksuttua käytöstä, on ennen ollut ihan ok. "Katkaisijasta kääntäen", ihan yllättäen kaikki muuttui.

Törhönen uskoo myös 2,5 miljoonan muunkin mieheen joutuvan nyt katsomaan asioita taaksepäin, koska yhtäkkiä pikkuinen ahdistelu vallankäyttöineen onkin jotenkin väärin.

Asiantuntijakoira ymmärtää:

– Minulle on käynyt ihan sama. Ennen oli ihan ok nylkyttää emännän jalkaa, vaikkakin hänen nukkuessaan, mutta nyt se ei olekaan sallittua tämän metoo-kampanjan myötä. Ihmeellistä joukkohysteriaa. Sitä paitsi: Yksikään hyvä tarina ei ala sillä, että oletteko kuulleet sen tarinan, kun en kosketellut ketään sopimattomasti karonkassa.

3. Woody Allen -elokuva

Kesken haastattelun Laurille tulee mieleen, että aivan kuin hän olisi joku henkilö Woody Allenin elokuvasta joka ihmettelee mitä tässä nyt tapahtuu.

– Hienosti oivallettu tuo Woody Allen. Hän on niin ikään uhri kaikessa, joten hänen nostamisensa esiin tuo juuri hyvän mielikuvan kaikille katsojille! Varmat sympatiapisteet, iloitsee asiantuntiakoira.

4. Muiden huono muisti

Törhönen uskoi muistavansa monia mainittuja tilanteita paremmin kuin itse väitteiden esittäjät.

– Meillä koirapiireissä on sellainen sanonta, että... äh, no nyt unohdin sen. Mutta oli miten oli, kaikki muut muistaa tosi tosi väärin kaiken.



5. Chaplin ja jäät

Tässä Törhönen muisteli hetken lapsuuttaan ja opiskeluvuosiaan, mikä tuntui hieman irralliselta kesken haastattelun.

Asiantuntijakoira kuitenkin tykkäsi taktiikasta:

– Hyvä, hyvä, sekoita vähän pakkaa. Haastattelu on iiihan kohta ohi, kun pelaat vielä hetken aikaa.

6. Outi Nyytäjän syy

Outi Nyytäjä sen teki: Toi halailu- ja pussailukulttuurin alalle.

– Olen sanonut samaa emännälleni: Jos et halua minun syövän kenkiäsi, miksi ostit edes kengät? Joten ladies, oma moga.

7. Muiden seksuaalinen häiriintyminen

"Olen varmasti temperamenttini ja ammattini vuoksi käyttäytynyt tyhmästi ja harkitsemattomasti. Olen sanonut, tehnyt ja katsonut sillä tavalla, että siitä on voinut häiriintyä", tuumasi Törhönen.

– Hienoa. Juuri näin! Ei se ole tyhmä joka häiritsee, vaan se joka häiriintyy! asiantuntijakoira komppaa ja sylkäiseen kengänkoron pois suustaan.

8. Anteeksipyyntö myöntämättä mitään, mistä pyytää anteeksi

Mutta "toivon, että se anteeksipyyntö otetaan vastaan."

– Hyvä. Teen täysin samaa aina, kun olen paskantanut lattialle. Näytän syylliseltä, mutta en myönnä mitään. Toimii joka kerta, jengi uskoo.

9. Sekoittuminen muihin ihmisiin

Törhönen ei epäile, etteikö jotain asioita olisi tapahtunut, mutta uskoo sen olleen joku muu kuin hän.

– Minä ainakin sekoitan tuon tuosta koiria toisiinsa. Naapurin kultainennoutaja, Musti, on täysin samannäköinen kuin koirapuistossa yksi Rekku, joten silloin kun katsottiin isän kanssa jäiden lähtöä ja Chaplin.

10. Hyvässä seurassa

Positiivisena ihmisenä Törhönen kuitenkin löytää ilahduttavaakin asiaa tilanteestaan: Nyt tapetilla ollut Gallen Kallellan työ, jossa Väinämöinen ahdistelee Ainoa ja hän ovat nousseet ns. syntilistalle, joten hyvässä seurassa saa sentään olla.

– Sori nyt en tiedä mistä Kallesta te oikein puhutte. Ellette ole huomanneet, olen koira ja nuolen päivät pitkät omaa persettäni, joten en ehkä sillä lailla ole kovin hyvä kommentoimaan näitä asioita.


Lue myös:
Asiantuntijakoira: "Nuorten naisten tehtävä on miellyttää miehiä!"
Narttuihmisen tulee pysyä kotona!
Tohtorin kohuväite saa vastakaikua: "Kulttuurimme opettaa myös koirat nirsoiksi!"
Koira neuvoo: "Näin pääset naisen suosioon"


3 kommenttia

En tiedä teistä muista, mutta mulla näyttäisi olevan hieman haasteita sisäistää joitain asioita. Pää on ehkä niin kuormittunut työasioista, ...

En tiedä teistä muista, mutta mulla näyttäisi olevan hieman haasteita sisäistää joitain asioita. Pää on ehkä niin kuormittunut työasioista, että monista muista asioista tipahtaa usein se ns. pihvi pois. Niin kuin vaikka tänään.

Eilen lapsia hakiessamme rekisteröin nopeasti päiväkodin seinältä jonkun vanhempia koskevan illan sekä siinä tämän päivän päivämäärän. "Ahaa, vanhempainilta!" ymmärsin ja laitoin kalenteriin.

Miehen mennessä hakemaan lapsia, pyysin häntä  vielä tsekkaamaan ko. tapahtuman ajan, koska sitä ollut en kyennyt samassa rekisteröimään mieleeni. Mies taas ei kyennyt rekisteröimään pyyntöäni mieleensä, joten ajan tarkastaminen päiväkodin seinältä unohtui.

No, ei siinä. Omatoimisena tyttönä otin ja soitin päiväkotiin. Sain varmistuksen ajalle ja homma oli selvä. 

Tai no ei ihan.


Lähdin kiireen vilkkaa päiväkodille heti miehen ja lasten tultua sieltä. Esikoinen hihkui jostain pomppulinnasta, minkä ajattelin liittyvän huomiseen päivään, koska ehkä joku temppupäivä tai muuta sellaista, mitä siellä päiväkodeissa nyt aina on.

Saavuttuani päiväkodille huomasin pihalla muutaman vanhemman tuoneen lapsensa mukanansa. Ajattelin, että onpas mukava kun voi lapsen ottaa tarvittaessa mukaan, jos vaikka ei ole saanut lastenvahtia.

Astuessani ovesta sisään vaikutti tosin siltä, ettei kukaan ollut saanut lastenvahtia. Lapsia kirmaili siellä täällä ja aikuiset niiden kanssa.

Selvisi, että se olikin perheiden ilta. Sinne kuului tulla lasten kanssa.

Häpeissäni sopersin henkilökunnalle luulleeni tämän olleen vanhempainilta ja pohdin nopeaa pakoreittiä säilyttääkseni kasvoni. 

"Ei se haittaa, on tänne tullut yksi isikin yksin!" lohdutti yksi päiväkodin opettajista.

En malttanut olla ajattelematta, mitä olisimmekaan voineet tehdä tuon toisen yksinäisen, ilman lapsiaan saapuneen vanhemman kanssa, kun vain olisimme lyöttäytyneet yhteen. 

Ensin hän olisi voinut piirtää puukynillä ja minä olisin voinut kehua hänen teostaan. Minä olisin suorittanut jumppahuoneen temppuradan ja hän olisi saanut näyttää kaaaaikki hänen lempilelunsa ryhmähuoneesta. Minä olisin kiltisti jonottanut pomppulinnaan ja hän olisi kannustanut minua hyppimään vielä vähän korkeammalle.

Iloisen aktiviteetti-illan päätteeksi hän olisi mehujonossa opettanut minua jonottamaan kiltisti "vaikka vähän jo väsyttää" ja ennen kotiin lähtöämme olisimme vuorotellen hieroneet toisiamme jumppapatjojen päällä niin kutsutussa rentoutushuoneessa. 

Mutta ei me sitten. Minä lähdin hakemaan äkkiä lapsen kanssani tapahtumaan ja hän... no hänestä en tiedä. 

Vaikka olisihan sekin tapa ottaa sitä ns. omaa aikaa: Mennä päiväkodin perhetapahtumaan keskenään. "Kun kerrankin saa olla jossain yksin." 


1 kommentti

Pitkän parisuhteen määritelmä voi olla häilyvä. Siinä missä toiselle seitsemän vuotta tuntuu maailman pisimmältä suhteelta, toiselle vasta 2...

Pitkän parisuhteen määritelmä voi olla häilyvä. Siinä missä toiselle seitsemän vuotta tuntuu maailman pisimmältä suhteelta, toiselle vasta 25 vuoden suhdetta voi kutsua pitkäksi. Muutama asia kuitenkin erottaa pitkän parisuhteen vastarakastuneiden suhteesta.

Kokosin alle muutaman huomaamani... kavereilta kuulemani asian, mistä viimeistään tietää olleensa kauan saman tyypin kanssa.

Vuosi 2005. Nevöfoget.

1. Molemmat tiedätte toistenne salasanat kaikkiin mahdollisiin laitteisiin
Yleensä ne ovat myös samat molemmilla.

2. Puolison sosiaaliset suhteet tulee hoidettua samalla kuin omatkin
"Mentäiskö leffaan illalla?"
"Joo, mennään. Meidän Pertti voi tulla lasten kanssa teille siksi aikaa teidän Jarkon kanssa!"

3. Toisen lähtiessä matkalle et pelkää raastavaa ikävää, vaan miten jaksat lasten kanssa viikon keskenäsi
The struggle is real.

4. Sovitaan tekstarilla ns. intiimihetket
Mielellään hymiöin.  (Tiedätte itsekin millä hymiöillä.)

5. Puolisosi ei edes enää ihmettele, että otat juhliin aveciksi kaverisi, etkä häntä
"No siis, me nähdään miehen kanssa joka päivä. Hannen kanssa vain silloin tällöin."

6. Ette enää muista kumman kautta mitkäkin kaverinne ovat tulleet elämäänne 
Jos on joskus 1800-luvulla tutustunut johonkin, niin ei vaan voi.

7. Äitisi soittaa nykyään aina vain puolisollesi 
"Kun ei sua saa ikinä kiinni."

8 Mustasukkaisuus? 
Hahahhahha, jotain nuorisolaisten hömpötyksiä!

9. Pystytte täyttämään toisen puolesta kaikki viralliset paperit sotuineen päivineen ja vetämään allekirjoituksenkin tarpeeksi uskottavasti
Postin valtakirjoista pankkilainoihin. Helposti.

10. Tunnistaa toisen käyneen kyläpaikassa kakalla
Ei tästä sen enempää.

11. Teksitiviestihistorianne koostuu lähinnä vain kauppalistoista
Niin ikään hymiöin.

Lue myös:
Muijien reissu huumeineen ja huorineen
Lähes lääkäri siis itsekin
Pitkän parisuhteen salaisuus

3 kommenttia

Mulla on muutama asia, millä yllätän aina ihmiset. Ainakin kolme, jos tarkkoja ollaan. Niitä saa aina kertoa tyypeille kerta toisensa jälkee...

Mulla on muutama asia, millä yllätän aina ihmiset. Ainakin kolme, jos tarkkoja ollaan. Niitä saa aina kertoa tyypeille kerta toisensa jälkeen.

Ensimmäistä jopa todistaa kerta toisensa jälkeen...

1. Saan tehtyä spagaatin
Siis ei spagetin, vaikka osaan senkin tehdä, vaan spagaatin. Tätä ei usko ikinä kukaan, ellei näe omin silmin. Tiedän, tiedän, olemukseni ei ehkä ole mitenkään jumppakuution omainen, mutta jumankauta kyllä se pehmeämpikin muija notkea voi olla.

Olen pienestä pitäen harrastanut tanssia aina 19-vuotiaaksi asti ja kenties siitä on jäänyt notkeus. Ehkä olen luontaisesti notkea, mikäli sellainen on jokin asia. En tiedä.

Minä olen aina saanut tehtyä spagaatin ja voin tehdä kylmiltään sen koska vaan. Siihen jää ilman lämmittelyä joku viisi senttiä maasta, mutta teen sen, jos nähdään! Varsinkin jos tarjoot Gintonicin!


2. Kuvaan ja käsittelen itse kuvani
No tämä ei ole mikään uutinen ehkä teille blogin lukijoille, tai ehkä ette ole edes ajatelleen tätä. Enkä nyt puhu vain blogissa usein esiintyvistä puhelinkuvista. Mutta kaikki jotka tuntevat mieheni tai tietävät tämän olevan valokuvaaja, uskoo hänen otaneen kaikki (hyvät) kuvani täällä blogissa.

No niin ei ole. Toki sekin niitä ottaa ja tietysti ne kuvat, joissa olen itse poseeraamassa, ovat hänen ottamiaan. Mutta minäkin kuvaan ja käsittelen kuvia. Joskus hän ottaa kuvat ja minä käsittelen. Tai minä olen ottanut kuvat ja hän käsittelee. Mutta pääosin kuvat täällä ovat minun tuotoksiani.

3. Olen ollut aikaisemmin kirjanpitäjä 
Juuh, elikkäs kirjanpitäjä. Tämä tulee aina puskista ihmisille. Nauravat yleensä päin naamaa, jos ovat hetkeäkään jutelleet ikinä kanssani, ennen tämän tiedon saattamista heille. En ilmeisesti ole mikään kirjanpitäjän arkkityyppi. Mutta siis sellainen tutkinto löytyy ja ennen esikoistamme olin tilitoimistossa kirjanpitäjänä. Boom.

Sellaiset. Muuten sitten kaikki tietävätkin varmaan jo kaiken minusta.


Lue myös:
Mitä mää oikein teen työkseni?

3 kommenttia

Hae