"Jos kaikki menee perseelleen lasten kanssa, esitä ettet tunne niitä" – ja muut vinkit vanhemmuuteen

25.4.2018

Esikoisemme kanssa ja varsinkin kokonaan ennen omia lapsia, olin kunnianhimoinen kasvattaja. Tiesin todella  hyvin, mitä missäkin tilantees...

Esikoisemme kanssa ja varsinkin kokonaan ennen omia lapsia, olin kunnianhimoinen kasvattaja. Tiesin todella hyvin, mitä missäkin tilanteessa kuuluisi tehdä, jotta saadaan aikaan tietynlaista käytöstä. Tiesin myös naurettavan hyvin, miten selvitä tiukoista hetkistä, sanotaanko nyt vaikkapa ravintolassa, kaupassa tai muussa julkisessa paikassa


Tiesin siis kasvatuksesta noin kaiken.

Sitten sain omia lapsia ja uskomattomat kasvatuskykyni jäivät synnärille. 

Tämän viikon podcastissa puhutaan vanhemmuutta helpottavista kikoista, sekä siitä, mitä kaikkea me olemme kahden vakiovieraani, Asikaisen Maijun ja Lariolan Jukan, kanssa kuviteltu hanskaavamme ennen kuin saimme lapsia ja mitä kaikkea karma tepposteli meille ne lapset sitten saatuamme.

On maailman helpointa ennen omia lapsia kummastella toisten ns. eläväisesti käyttäytyviä lapsia. Ajatella, että kaikki on kiinni vääränlaisesta kasvatuksesta, eikä vaikkapa ihan vaan luonne-eroista lasten välillä. 

Esikoisemme on aina ollut lunkimpi ja jaksanut ihan eri tavalla asioita kuin kuopuksemme. Siinä missä esikoinen on malttanut istua teatterissa jo yksivuotiaana, kuopus ei vieläkään. Me kävimme esikoisemme kanssa hienoissakin ravintoloissa ja tämä jaksoi istua siellä pitkäänkin, mutta kuopuksemme, se hieman vilkkaampi versio... noh, ei niinkään. 

Yhden lapsen kanssa pystyy tekemään vielä aivan erilaisia juttuja kuin kahden, saati enemmän kanssa. Siis jos se esikoinen on sellaista möllöttelijösorttia, kuten ainakin minun ja Maijun esikoiset ovat olleet.

Jukalla sen sijaan on ollut juuri toisin päin: Ensimmäisen lapsen kanssa otettiin vanhemmilta heti luulot pois.

Suoraan podcastiin pääset klikkaamalla kuvaa:


Kuuntele viikon jaksosta, kuka on paheksunut ja mitä ravintolakäynnillä ja kuinka ABC:kin voi olla tosi kiva "fine dining" -paikka, jotta vanhempi saisi syötyä – noin yleensäkään.

Ihmettelemme myös, mistä ihmeestä pelkoni meitä ravintolassa arvostelevista ihmisistä voisi johtua, kunnes Maiju muistuttaa, että eihän se mikään tuulesta temmattu pelko ollutkaan.

Lisäksi sekä Maiju, että Jukka esittelevät melkein turulta kuulostavan turun murteensa lisäksi omat vanhemmuusvinkkinsä – joista muuten Jukan kasvatusvinkki joutui törkeän varkauden kohteeksi uimahallissa.


You Might Also Like

2 comments

  1. Siis kiitos näistä! Kuuntelin kaikki kolme putkeen tänään ja lenkillä ollessa tirskahtelin teiän jutuille. Eka podcasti jota jaksan kuunnella!

    - Torey

    https://naissanelioissa.wordpress.com

    VastaaPoista
  2. Tulen kiittämään itseäni tänne, että löysin instasi, blogisi ja podcastit! Jeee! Nämähän ovat ihan parhaita. Tykkäsin viimeksi erityisesti siitä tämän aamuisesta insta storysta miten lapsellasi tuli keskellä yötä asiaa. Voin samaistua. Meillä kello 02.00 lapsi huutaa huoneestaan miten hänellä on asiaa, ja kun menen sinne, pyytää hän halia. Siis niin ihanan liikkistä, mutta samalla hiukset päästä repivän raivostuttavaa.

    Poletti

    VastaaPoista

Hae