"Sanotaan, että yksi turvallinen aikuinen riittää. Kyllä kuulostaa surkealta. Jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin kymmenen aikuist...

"Sanotaan, että yksi turvallinen aikuinen riittää. Kyllä kuulostaa surkealta. Jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin kymmenen aikuista, jotka olisivat aidosti kiinnostuneita hänestä."Raisa Cacciatore.

Meillä ihmisillä on tiettyjä primitiivisiä tuntemuksia. Yksi suurimmista on vanhemmuuteen liittyvät tunteet.

Kun oman lapsen elämään astuu vaikkapa uusioperhekuvioiden myötä uusia, luultavasti merkitykselliseksi kasvavia aikuisia, voi vanhemman sydämessä läikähtää. Voi herätä epäluottamusta, menetyksen pelkoa, huolta, suojelemisviettiä – ja jopa katkeruutta, ärtymystä ja surua. Oma lapsi jos mikä on tärkeintä.

Tunnetta voi olla vaikea käsitellä objektiivisesti tai erottaa todellisesta uhasta. Joskus itseensä liittyvä tunne on helpompi verhota huoleksi lasta kohtaan, kuin käsitellä tunteen alkuperäinen alullepaneva syy.

Omistushalu ja mustasukkaisuuskin on tavallisia ja hyvin ymmärrettäviä tunteita uudessa tilanteessa, mutta niistä kannattaa päästä yli.


Lastemme elämään on lipunut sekä heidän isänsä kanssa että minun kanssani uudet kumppanit. Aikuiset esiteltiin vähitellen lapsille hyvin kasuaalisti, ilman sen suurempaa tiedotustilaisuutta mistään uusioperhekuvioista.

Me vanhemmat keskenämme puhuimme muutamalla sanalla asiasta ja annoimme ns. hyväksynnän uudelle tilanteelle. Ei siksi että toisen tarvitsisi saati kuuluisi anoa toisen hyväksyntää, vaan että toiselle tulee hyvä olo asiasta ja että asiasta on yhteisesti puhuttu.

Sittemmin aikaa on vietetty yhdessä kaikkien aikuisten ja vaihtelevien lapsi-aikuiskombojen kanssa. Lapsen synttärit on juhlittu porukalla ja koko suku uusien osapuolien siivittämänä on ollut saman pöydän ääressä.

Aikaa on vietetty jopa niin, että minä lapsineni ja lasten isän uusi kumppani oman lapsensa kanssa on oltu yhdessä, ilman meitä yhdistävää tekijää, lasten isää. Lapset tykkäävät toisistaan ja me aikuiset viihdymme hyvin toistemme seurassa.

Koska jokainen vanhempi haluaa parasta lapsilleen ja toivoo, että aikuinen, joka viettää paljon aikaa lapsen kanssa on samoilla linjoilla, vaikkapa kasvatukseen liittyvissä asioissa, on nekin hyvä keskustella avoimesti ja kaikkia osapuolia kunnioittavasti.

Tuntui hyvältä, kun minulta kysyttiin, onko joitain asioita, joita toivoisin otettavan huomioon, nyt kun lasten kanssa viettää aikaa uusi aikuinen. Tietysti luotan siihen, että isä hoitaa yhteisten arvojemme mukaisesti lasten asiat, kuten tähänkin saakka, mutta arvostan toki suuresti, että uusi kumppani halusi vielä keskustella asiasta kanssani. Se osoittaa, että olemme kaikki samalla puolella, ja se on lasten puoli.

Aina asiat ei ole niin helppoja ja mutkattomia, kuin nyt täällä minun ja eksäni ihmeellisessä uusioperhepilvessämme, mutta jos aidosti halutaan lasten parasta, on jokaisen osapuolen päästävä yli omista egolähtoisistä asioistaan.

On täysin ymmärrettävää, että uusi aikuinen, jota välttämättä itse ei tunne ollenkaan, herättää alkukantaisia ja suuria, lähes toivottomia tuntemuksia hallinnan menetyksestä oman lapsen asioita kohtaan. Ne on hyvä hyväksyä, mutta ennen kaikkea ne on hyvä käsitellä: Mistä oikeasti tuntemus herää? Pohjaako herännyt huoli oikeaan uhkaan?

Luottamus lienee tärkein tekijä koko paletissa. On luotettava lasten toisen vanhemman arviointikykyyn ja on luotettava toisen vanhemman uuteen kumppaniin. Parasta on, jos kaikki osapuolet ovat halukkaita toimimaan yhteisen asian puolesta, eikä kellään ole katkeria tuntemuksia ketään kohtaan.

Vaikka tässä nyt jeesustelen autuudellamme, en minäkään tuntemuksilta ole välttynyt. Viimeksi viikonloppuna koin hetken kateutta lasten kanssa vietetystä hauskasta aktiviteetista, johon en kuulunut, kunnes tajusin, että a.) voin itsekin mennä moiselle retkelle lasten kanssa ja b.) kuinka siistiä, että siellä isällään lapset tekevät noin kivoja retkiä. Olen tavattoman iloinen, että lapseni ovat pidettyjä myös uuden kumppanin taholta.

Joten: Pääskäämme yli itsestämme ja iloitaan, että lapsilla on lisää välittäviä, lisää huomiota ja hyväksyntää lapselle antavia aikuisia.

Kun lasten elämään astuu uusia aikuisia, se on siunaus, eikä se ole pois yhdenkään vanhemman vanhemmuusarvosta. Lapsi on aina omien vanhempiensa lapsi ja kaikki hyvät aikuiset, jotka välittävät aidosti lapsesta ja tämän hyvinvoinnista ovat lisärikkaus lapsen elämään.


Lue myös:
Vanhempi, älä syyllisty asioista, joilla ei oikeasti ole väliä


28 kommenttia

Hae