Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Luin taannoin äideistä koostuvasta ryhmästä päivityksen. Vapaasti lyhennettynä se kuului näin: "Toivottavasti tästä ei nyt tule paskamy...

Luin taannoin äideistä koostuvasta ryhmästä päivityksen. Vapaasti lyhennettynä se kuului näin: "Toivottavasti tästä ei nyt tule paskamyrskyä, mutta mieleni tekee yhtä siideriä. Haluaisin juoda yhden siiderin, kesä ja kaikki. Jos olisin huono äiti ja joisin sen siiderin, kuinka kauan pitää olla imettämättä, ettei maito ole vaarallista vauvalle?"

Ensinnäkin: Kukaan ei ole huono äiti jos juo yhden siiderin. Ei, vaikka joisi kaksi. Toiseksi: Yksi siideri ei vaikuta äidinmaitoon ratkaisevasti.

On ymmärrettävä kaksi asiaa. Alkoholia saisi juoda ihan helvetisti, että se vaikuttaisi äidinmaitoon merkittävästi. Äidin alkoholin nauttiminen on riski pienelle vauvalle, jos sen vuoksi vauvan käsitteleminen muuttuu vauvalle vaaralliseksi. Humalassa, kännissä, tuubassa ei saa käsitellä vauvaa.



Kun saa vauvan, sitä muuttuu herkemmäksi, joskus epävarmaksikin. Se on aika luonnollinen asia: Alkukantainen tarpeemme on pitää pienestä, avuttomasta ihmisalusta huolta – ja juuri siksi herkkyys on tärkeää. Se luo tarpeellisen vaiston, jonka avulla niin ihmis- kuin eläinäiditkin turvaavat pienokaistensa hauraan alkutaipaleen.

Se, kuinka herkäksi kukainenkin meistä muuttuu, ei ole vain hormonien sanelemaa. Siihen vaikuttaa koko eletty elämä. Kaikki mitä meille on tapahtunut tai ei ole tapahtunut lapsena, nuorena ja aikuisena.

Saatuani esikoiseni, minussakin kyti huonon äidin pelko 

Oli jonkinlainen hyvän äidin myytti, joka katsoi minua kuin sivusta ja arvioi tekemisiäni. En tiedä, mistä ajatuuksiini oli kylvääntynyt tietynlainen kuva huonon äidin ilmenemisperusteista, mutta selvästi tietyt asiat herättivät huolestuneisuuden: "Jos teen näin, tekeekö se minusta huonon äidin?".

Kuten olen joskus kirjoittanut, on vain muutamia asioita, miten toimiessaan voi ja pitää tuntea syyllisyyttä huonosta vanhemmuudesta. Niitä ovat fyysinen ja henkinen väkivalta, tunnekylmyys (mikä on henkistä väkivaltaa), sekä lapsen terveydellinen laiminlyönti. 

Sitten on iso kasa asioita, joista ei tarvitse syyllistyä. Yhden siiderin juominen on niitä asioita. 

Ellei sitten alkoholitoleranssi ole olematon ja yhdestä alkoholiannoksesta humaltuu pahasti ja humalapäissään käsittelee vauvaa.

Ymmärrän, että yksi syy ryhmään esitetystä kysymyksestä oli saada tukea siiderilasillisen juomiseen – ja siihen mitä äiti jo tiesi: siiderin nauttiminen ei ole huonoa vanhemmuutta. Kenties myös pelko, mitä muut ihmiset ajattelevat. Tuomitaanko äiti muiden mielisssä huonoksi vanhemmaksi. 

Kerron sen rakas äiti siellä nyt: Ei tuomita. 

Älkäämme siis pidetä yllä turhanpäiväistä huono äiti -myyttiä. Se on karhunpalvelus meille kaikille. Erityisesti se on vahingollista jo muutenkin herkässä tilassa oleville, epävarmoja vanhemmuusaskeliaan ottaville, ihan varmasti hyville äideille.

Se että pelkää noin vähäpätöistä asiaa huonona vanhemmuutena, on jo merkki, että olet hyvä, huolehtiva äiti. 


Kirjoittaja juhli kolmekymppisiään aamuneljään asti lapsen ollessa parikuinen – silti ollen koko ajan hyvä äiti. Eikä aio poistaa tätä lausetta, vaikka jännittää, mitä muut ajattelevat.

Lue myös: 

Seuraa Instagramissa: @laurasatamo.

3 kommenttia

Se on kuulkaa Jenni Häyrisen kuuluisaksi tehneen uunifetapastan vuosipäivä, eli uunifetapastapäivä! Heti kun Jenni vuosi sitten julkaisi...

Se on kuulkaa Jenni Häyrisen kuuluisaksi tehneen uunifetapastan vuosipäivä, eli uunifetapastapäivä!

Heti kun Jenni vuosi sitten julkaisi täydellisen ihanan uunifetapastansa olin tietysti kieli pitkällä tekemässä sitä itsekin. Itse asiassa Jennin pastasta muodostui yksi vuoden sisään useimmin tekemiäni ruokia. Jokainen sitä maistanut vieras on rakastunut siihen meillä.

Mutta koska en voi henkiläkohtaisesti syödä niin paljon pastaa aina kun haluaisin, kehitin siitä jo tuolloin toisenlaisen version, nimittäin kukkakaaliversion. Nyt näin uunifetanpastanpäivänä ajattelin jakaa hyväksi todetun reseptin täälläkin!

Uunifeta-kukkakaalivuoka onkin ihastuttanut jokaisen sitä maistaneen – ja jopa sellaiset, jotka muutoin väittävät, etteivät kukkakaalista pitäisi.

Itselläni on kukkakaaliin sellainen perverssi suhde, että mitä ikinä ruokaa olenkaan tavanut tehdä kaikista herkuista kukkakaaliversion.


Uunifeta-kukkakaalivuoka noudattaa hyvin uskollisesti Jennin uunifetapastan reseptiä, muutamilla höysteillä lisättynä – ja tietysti pastan sijaan vuokaan nakataan lopuksi kukkakaalit.

Tärkeintä kuitenkin on, että kukkakaalit paahdetaan erikseen, eikä vuoan joukossa. Ruoka silti valmistuu yhtä nopsaan kuin alkuperäinenkin. Uunifeta ja kukkakaalit valmistuvat samaan aikaan kiertoilmauunissa.

Täydellinen uunifeta-kukkakaalivuoka:

2 pussia pakastekukkakaaleja (yht. 900 g)
1-2 pkt kirsikkatomaatteja
1 pkt Pirkan fetaa
4-6 valkosipulinkynttä
1-2 tuoretta chiliä pilkottuna
Öljyä
0,5-1 rkl hunajaa
2 dl kaurakermaa
Basilikaa
Suolaa
Pippuria

Uuni 225-250 astetta kiertoilmalla.

Pane kukkakaalit pellille ja uuniin.

Pane vuokaan ripaus öljyä ja asettele feta, tomaatit, valkosipulit ja chili vuokaan (ja suola ja pippuri).

Ripottele vähän öljyä tomaattien ja fetan päälle, sekä hunajaa tomaateille (lisää makeuttaa tomaatteihin).

Laita vuoka pellin kanssa uuniin. Olen yleensä pitänyt vuoan ylätasolla ja kukkakaalit alatasolla.

Ota kukkakaalit uunista noin 20 minuutin päästä ja lisää päälle vähän öljyä ja suolaa.

Kun uunifeta näyttää valmiilta ja kukkakaalit on saaneet väriä, alkaa homma olla lähes valmista. Lisää tässä kohtaa kaurakerma tomaattien päälle ja anna olla uunissa vielä noin viisi minuuttia. (Kaurakermajutun opin uunifetapastan joukkoon Simppelin sormiruokakeittiön Marjutilta ja se on nerokas!)

Sekoita lopulta pellillinen paahtuneita kukkakaaleja uunifetan joukkoon ja sekoita.

Parasta tässä ruoassa on, että se paranee entisestään kun saa vetäytyä tovin. Seuraavana päivänä mikrotettuna taivaallista, joten ei haittaa vaikka tuleekin iso satsi!

Mikäli tykkää, vuoan kanssa voi paistaa jokseenkin mitä tahansa protskua kaveriksi. Poikaystävä teki muissa lihanhimoissaan yrittikanaa kaveriksi ja toimi niinkin.

Ainiin ja ne basilikat, mitkä itsekin unohdan aina. Ne pannaan viimeiseksi koko setin päälle.


En mitään. Tulin sitte ns. vitsillä sisään. Tässä oli vähän tätä bloggaustaukoa. Kannattanee jatkaa sitä.  Anteeksi. 


En mitään.




Tulin sitte ns. vitsillä sisään. Tässä oli vähän tätä bloggaustaukoa. Kannattanee jatkaa sitä. 

Anteeksi. 

1 kommentti

Hae

 

 

Ruokablogien kärki