Lihaton lokakuu päättyy tänään. Yli 30 000 ihmistä on ainakin ilmoittanut osallistuvansa lihattomaan kuukauteen - minä mukaan lukien. Aiemmassa postauksessa kerroin, kuinka kasvisruokavalio on mietityttänyt jo pitkään ja kuinka tämä haaste tuli juuri sopivaan saumaan. Oltuamme viikon lihattomalla ruokavaliolla, homma tuntui helpolta ja ihmettelinkin, miksen ollut alkanut aiemmin tähän.

Entäs nyt, kun kuukausi lihattomuutta on vierähtänyt?

Yleensä käymme melko usein ravintoloissa syömässä, mutta jostain syystä tämä kuukausi on ollut hiljaisempaa sen osalta. Ne pari kertaa mitä olemme käyneet, ovat hoituneet melko sujuvasti ja ruoka on ollut hyvää. Mieheni käy töistä päivittäin lounaalla, ja joidenkin ravintoloiden kasvislounaissa olisikin ollut parantamisen varaa. Tuntuu, että moni ravintola kokee kasvisruuan välttämättömänä pahana, eivätkä jaksa panostaa siihen juurikaan: Kasvisvaihtoehto on toissijainen ja tarkoitettu vain hiljentämään lihansyöjäseurueen se yksi ituhippi, välittämättä siitä, onko ruoka ollenkaan maistuvaa. Toiset ravintolat taas eivät edes jaoittele kasvis- ja liharuokia eri leireihin, vaan tekevät lounaan kasvisruuaksi joka tapauksessa ja panostavat siihen aivan kuin mihin tahansa ruokaan.

Itse intohimoisena syöjänä kokkailijana tiedän, että ruuista saa varsin helposti maistuvaa ilman lihaakin. Se on vain sellainen asia, mihin pitää olla halu panostaa. Mieheni serkku kävi meillä eilen illallisella ja ennakkoluuloistaan huolimatta, saikin herkullisen kokemuksen kasvisruuasta. Vielä kotimatkallakin oli kehunut miehelleni, kuinka hyvää ruoka oli ja kertoi vähän innostuneensa kasvisruuista. 

Resepti sieni-pinaattisoosiin

Jotenkin odotin, että lihattomuus olisi vaikuttanut edes jotenkin fyysiseen olooni. Niin ei kuitekaan ole (vielä?) käynyt, mutta pään sisällä olo on parempi. - Olenhan kauan jo tuntenut lihatiskillä pientä pistoa sydämessäni.

Lihaton lokakuu oli varsin hyvä tilaisuus haastaa itsenikin ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ja panostaa tekemään maukkaita kasvisruokia. Koska kuukausi on ollut helppo, eikä totta puhuakseni kertaakaan, ole tullut ikävä lihaa, olen päättänyt jatkaa omalta osaltani lihattomuutta. Kuitenkaan totaalikieltäytyjäksi en ala, ainakaan vielä. Joulu on tulossa, ja kieltämättä se kinkuton joulu kuulostaa liian suurelta uhraukselta. 

Lakto-ovo - ja välillä vähän pesco - on jatkossakin siis minun ruokavalioni, ja jos lihaa syön, syön hyvää lihaa ja vain erityistilanteissa. 

Resepti samettiseen kyssäkaalikeittoon

Resepti avokado-kesäkurpitsapastaan

Voi olla, että joskus se erityistilanteidenkin liha jää pois, enkä kaipaa sitä joulukinkkuakaan enää. Mutta koska kiirehtimällä ei tule kuin.. noh, tiedättehän, en aio ottaa stressiä tästä asiasta. - Annan itseni kypsyä ajatukseen.

Saataisiinpa vielä ne ravintolatkin näkemään kasvisruuat samalla viivalla muiden annosten kanssa. Niihin voi ja kannattaa panostaa, ja kyllä niistä ihan oikeasti saa hyvän makuisia. Lisäksi, ne ovat usein liharuokia edullisempia valmistettavia. Ja se "ei ne liiku", on huono syy niiden puuttumiseen listoilta. - Ei kai ne liikukaan, jos ne maistuvat pask.. pahvilta.

Idean isä, Leo Stranius ja Docventures onnistuivat herättelemään ihmiset ajattelemaan lihankulutustaan. Kenties minun lisäksi moni muukin innostui jatkamaan lihattomuutta, tai edes vähentämään lihansyöntiään huomattavasti!




Osa teistäkin aloitti lihattomuuden lokakuussa - miten teillä meni??