Tietoa mainostajalle ›

Mä tiedän , että bloggaajien elämä vaikuttaa hyvin,  hyvin glamröösiltä. Ja arvatkaa mitä! Se totta vie onkin! Meitähän suorastaan revitä...

tiedän, että bloggaajien elämä vaikuttaa hyvin, hyvin glamröösiltä. Ja arvatkaa mitä! Se totta vie onkin!

Meitähän suorastaan revitään eri paikkoihin. Meidän tunnettavuuttamme halutaan hyödyntää ja shamppanjaillallisia vain satelee. High lyfe, kuvaa kenties elämäämme parhaiten.

Jokainen huippubrändi janoaa saada meikäläisiä puolestapuhujikseen. Asiantuntijuus on siirtynyt valtaapitäviltä meille, ja mielipiteitämme ja näkemyksimme janotaan eri medioissa. Ymmärtäähän sen, olemmehan sentään mielipidevaikuttajia. Aivomme ovat kultaa jne.

En nyt halua rehennellä, mutta tässä vain pari esimerkkiä vain tämänviikkoisista saamistani yhteydenotoista:

Tiistaina minua pyydettiin julkaisemaan somessa kuva minun kuukupistani. Aivan hyvin aikein siis, ei mitään pervoa. Heti keskiviikkona sain sähköpostia otsikolla haastattelupyyntö. Niinpä! Itsekin olin heti, että ohoh, Suomen Kuvalehti, Hesari tai vähintään joku Tiede-lehti ihan varmasti haluaa kuulla suuria ajatuksiani vaikka... no ihan mistä vain. Sillä lailla hyvin suuri ajattelija olen.

Yhteydenotto alkoikin oikein egoani hivelevästi: "Kirjoitat rohkeasti ja hauskaan tyyliin melkeinpä aiheesta kuin aiheesta."

Olin ihan, että jes, vihdoin joku haluaa haastatella minua, tärkeää mielipidevaikuttajaa tarkkanäköisistä mielipiteistäni ja lähes filosofisista pohdinnoistani. 

Sitten jatkoin lukemista. Haastattelu koski virtsankarkailua. Että kiinnostaisiko kertoa siitä – minun virtsankarkailustani.

Niin sellasta vaan, ETTÄ MIKSI ALAPÄÄNI KIINNOSTAA MEDIAA ENNEMMIN KUIN YLÄPÄÄNI?

Niin perus. Aina sama juttu. "Hei mun aivot on täällä ylhäällä". 

8 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki