Tietoa mainostajalle ›

Kaupallinen yhteistyö.  Viking Line ja Suomen Blogimedia . Ruotsinlaivoissa on jotain, mikä saa nostalgian tunteen pulppuilemaan ai...

Kaupallinen yhteistyö. Viking Line ja Suomen Blogimedia.

Ruotsinlaivoissa on jotain, mikä saa nostalgian tunteen pulppuilemaan aina minussa. Kun olin lapsi, kävimme vanhempieni kanssa useasti vuodessa laivalla, joskus jopa kerran kuussa! 90-luvun turkulaisena risteilyllä käyminen oli tapa viettää viikonloppua aivan kuten mökkeily toisille.

Mökkiä meillä ei koskaan ollut – asuttiin muutenkin tarpeeksi luonnon helmassa tuolloin –, mutta ne laivat oli. Siinä missä muiden perheet kokosivat polttopuita saunaa varten ja pelasivat korttia mökkituvissaan kynttilänvalossa, meidän perhe söi kokonaisia katkarapuja laivan buffassa ja kuunteli tanssiorkesteria laivan tanssiravintolassa. 

Minä liu'uin laivan keskiporraskaiteita alas uudestaan ja uudestaan (en yllytä kokeilemaan, mutta kokeilkaa, se on hauskaa, joskin vähän sähköistä) ja juoksin vaaleanpunaisten ovien koristamia laivakäytäviä pitkin. Suunnittelin etukäteen ja merkkasin kynällä, mitä ostaisin laivan tax-freesta. Sitten käperryin valkoisiin lakanoihin ananaskarkkieni kanssa.

Ei siis ihme, että jossain kohtaa varhaista aikuisuuttani löysin itseni myös töistä laivalta. "Bästa passagerare, välkomna ombord" raikui nyt päivittäin ja valkoisissa lakanoissa sai nukkua ihan vallan kymmenen päivää tai parikin viikkoa putkeen. Noh, sitten löytyi rakkaus ja kaipuu maihin sai lopettamaan laivatyöt. 


Vaikka aika proksi laivamatkustajaksi itseni luenkin, sain silti huomata viime sunnuntaina olleeni hieman vajaavainen laivakäyttäjä. 

Vuosia on tullut risteiltyä, mutta vähän samaa toistaen. Iästä ja seurueesta riippuen toki risteilyjen ohjelma on ollut eri: lasten kanssa lasten ehdoilla, pelkkien aikuisten kanssa aikuisten, mutta paljon on jäänyt kokematta, koska en ole vain tajunnut ottaa iloa irti kaikesta tarjonnasta.


Meidän sunnuntain ohjelma alkoi kunnon aamupalalla Amorellan Food Gardenissa. Se on hyvä tapa aloittaa risteily, kun aamulla kotoa lähtiessä ei tarvitse kuin rimpuilla jengille vaatteet päälle ja raahautua laivaan.

Aamupalan jälkeen alkoi lapsille tarkoitettu ohjelma laivan tanssiravintolassa, missä taikurit, Simosaurus ja tietysti meidän lasten kestosuosikki Ville Viking viihdyttivät täpinöivää metrisakkia.

Kun pahimmat innostuksesta kummunneet ensihöyryt oltiin päästelty ulos, osa seurueesta lähti pallomeren ja välipalan kautta polskimaan.

Kylpijäjoukko antoi erityistä kiitosta saunaosaston lapsiystävällisyydestä. Alkuun mietitytti miten noin pienten lasten kanssa mahtaa mennä, kun muutenkin semisti sekopäisen minijengin päästää vielä veden äärelle, mutta turvalliseksi tehty, tarpeeksi matalavesiset pore- ja lastenaltaat saivat täydet kymmenen pistettä porukalta.

Sillä aikaa kun osa porukasta oli uimassa, me heilahdimme ostoksille ja kävimme moikkaamassa kuopuksen kanssa joulupukkia leikkipaikalla. Kuopus kävi myös ottamassa tuttuun tapaansa tanssilattian haltuun livepumpun säestämänä – kerrankin kun isommat ei ollut viemässä tilaa hänen korkeutensa moovsseilta – ja me pidimme kahvitauon kuopuksen juostessa ympyrää tyhjällä tanssilattialla.



Kun koko aamun ja aamupäivän on viettänyt tehokkaasti kaikista leikkihetkistä ja pallomeristä riemuiten, iltapäivästä alkaa itse kunkin silmä lurpsua. Ja nyt seuraa vitosen vinkki kaikille aikuisille: Laivoilla on spa. Joo joo, olen itsekin tiennyt tämän, mutta jostain syystä en ole koskaan hyödyntänyt sen palveluja. 

Voi luoja paratkoon, mikä onni oli päästä edes puoleksi tunniksi pois hälystä rentoutumaan. Pienet tirsat siinä seesteisen hoidon yhteydessä ja olin täysin uusi ihminen sen jälkeen. Päässä ei enää surissut ja jaksoi taas juosta loppuillan lasten perässä. 

Muu seurue vietti saman puolituntisen rauhoittuen meidän hytissä, jossa porukan nuorin otti samalla päikkärit.

Kannattaa harkita vuorotellen spa-hoitoon menoa vanhempien kesken. Saa kummasti akut ladattua. 


Neljän pienen lapsen kanssa olimme varautuneet henkisesti päivällisen olevan ihan oma shownsa. Lähinnä, että ehdimmekö itse syömään mitään, vai meneekö pelkäksi lasten kaitsemiseksi koko ruokailu.

Olikin erittäin iloinen yllätys, kun Taikaravintolaksi nimetyssä jouluisessa seisovassa pöydässä lapset tapittivat kuin tatit niinkin yksinkertaisen, mutta nerokkaan keksinnön, kuin taikureiden ansiosta!

Kaksi taikuria viihdyttivät lapsia pöydissä, eikä kolikon löytyminen korvasta ole koskaan ilahduttanut tätä äitiä niin paljon kuin silloin. Taikurit kiertelivät pöydissä ohimennen hassuttelemassa ja lasten huomio kiinnittyi sopivasti ylimääräisen kikkailun sijaan odottamaan, koska taikuri taas piipahtaisi. Ruoka upposi toimintarikkaan päivän jälkeen reippaasti, mutta tällä kertaa pöydässä maltettiin istua rauhassa ja syödä ihan ajan kanssa.

Aivan pientä kriisiä aiheutti hetkeksi kuopuksemme, joka halusi ensin pinkin ilmapallokoiran saamansa oranssin sijaan, sitten harmistui puudelin väärälaisesta hännästä, mutta lopulta neuvotteli taikurilta itselleen vielä violetin ja ns. oikeahäntäisen puudelin. 

Viihdyimme poikkeuksellisesti niin hyvin, että olimme viimeisiä poistuneita. Ennennäkemätöntä! Taikurit ruokaravintolassa 6/5!


Sunnuntain Ville Viking -risteilyillä ei lastenohjelmasta ole puutetta noin yleensäkään. On kasvomaalausta, limboa, elokuvahetkeä leffateatterissa tai piirustuskilpailua joka tunnille. Sieltä vaan valkkaamaan omiin aikatauluihin sopivaa ohjelmaa. Mehän tietysti myös bingosimme, koska mitä on laivaristeily ilman bingoa, kysynpähän vaan!

Lapsille voi ostaa myös risteilylle myös rannekkeen, jolla saa jäätelöpuikon, yllätyslahjan sekä oman Ville Viking -mukin, jota saa täyttää rajattomasti laivan ravintoloissa! Niin, ja tietysti lapsille fiiliksen, että nyt ollaan jonkun jännän äärellä. 

Meillä ainakin lapset innostuvat mistä tahansa rannekkeesta, koska yleensä se tarkoittaa jotain riemukasta. Jopa sairaalaranneke on ollut lasten mielestä hauska. Niinpä, lapset...

Vihdoin arvolleni sopiva tuoli.

Mies matkusti lasten kanssa kolme viikkoa sitten Viking Gracella ja nyt oltiin isommalla porukalla Amorellalla. Tällaisena loska-aikana ei yhtään hassumpi vaihtoehto viikonlopun vietolle. Ei tarvitse keksiä erikseen ohjelmaa, riisua ja pukea edestakaisin toppa- ja kuravaatteita, ja aina kun levätyttää, voi ottaa pienen aikalisän hytissä. 

Tai sitten meistä on tulossa vanhempani ja tästä tulee meidän mökki. Toisaalta, 90-luku on taas muodissa, joten miksei!

Vaikka ikäni olen siellä laivoilla hengannut, on niissä aina jotain hassua glamröösiä. Lähdön kuulutukset, hyttiin asettautuminen. Katkarapuleipä ja tölkkikola. Tax-freen karkit ja parfymeria, bingo ja ne valkoiset lakanat. Ja nyt uutena ahaana saunaosasto ja spa-hoidot. 

Ja mikä parasta: Lapset rakastavat.

(Ja äiti.)


Lue myös:

Hae

 

 

Ruokablogien kärki