Blogi täytti eilen puoli vuotta! Jee!

Puolessa vuodessa on haettu omaa tyyliä... Hah, no ei kyllä ole! Kunhan kirjoittelen mitä päähäni pälkähtää. Välillä mietinkin, kuuluuko blogin profiloitua jotenkin? Mikä tämän blogin tyylilaji on? Ja onko tämä äitiysblogi vai - ääh, mua naurattaa tää sana: lifestyleblogi, tai kumpaakaan? Sekaan kun on mahtunut äitiysjuttujen ja elämän lisäksi myös aivan muunlaista pohdintaa.

En tiedä. 

Jotain sentään tiedän varmaksi: täältä ei trendikkäitä lastenvaate- ja tarvikepostauksia tuotetietoineen ja merkkihehkutuksineen löydy. Sellainen blogi tämä ei ainakaan ole.

Toisinaan kuitenkin tuntuu, että olisi kivaa olla jotain tyylipuhtaasti. Joskus katsoessani ihania leivonta- ja ruokablogeja, tyylikkäitä sisustusblogeja, seesteisiä ja kauniita askartelublogeja, tai kautta linjan sarkastisia, vakavia tai hauskoja äitiysblogeja, minulle iskee blogini suhteen identiteettikriisi. - Pitäisikö minunkin blogillani olla selkeä linja?

Toisaalta, ehkä tämä blogi kuvastaa minua. Joskus vakavoidutaan, paasataan tai ollaan epävarmoja. Sitten taas fiilistellään, iloitaan, nauretaan ja huvitutaan. Ehkä ei ole pakko kategorisoitua. Ehkä voi olla kaikkea vähän? 

Oli tämä blogi mitä tahansa, puolivuotispostauksen päätteeksi sanoisin, että jumankauta tämä on koukuttavaa! Tämä on antoisaa, hauskaa, innostavaa, ja välillä vähän itkettävääkin. - Siis oikeasti, olen itkenyt tämän blogin vuoksi. Joskus jotain tunteikasta kirjoittaessani, mutta lähinnä ulkoasusähläyksien ja niiden hiton koodien vuoksi. "Hiukka tosissaan", sanoi mieheni bloggaamisestani. 

Itkuista huolimatta, tämä on paras harrastus ikinä, ja te lukijat olette koko homman suola. Ei täällä yksinään viitsisi huudella. Toivottavasti jaksatte lukea ja osallistua jatkossakin!

Onko liian lällyy laittaa sydän loppuun? Onko? Okei, no en sit laita. 
(No ihan pikkusen laitan silti: ♥)

Pee ja äs, tämän postauksen piti olla nopea puolivuottablogiajee -päivitys, mutta ajatus karkasi, vaihteeksi.