Raketit olivat lapsena hauskoja. Ostimme isot kasat isoja ja pieniä papatteja, noitapillejä, roomalaisia kynttilöitä ja kaikkia mitä tahansa paukkuja, joilla oli hauskat nimet. Omakotialueella paukkuja räjäyteltiin heti kun ne saatiin käsiimme ja niin kauan kuin niitä riitti. Isot pojat räjäyttivät postilaatikoita ja isoveli myös peukalonsa - jollen aivan väärin muista: kahdesti.
Räjäyttelyn jälkeisenä päivänä kaikki nietokset olivat täynnä ruudinjäämiä, punaista roskaa, ja koko seutu haisi palaneelle. Ranta, jolle alueen asukkaat kokoontuivat katsomaan omia ja toistensa ilotulitteita, oli pitkään keväälle asti röhnäinen.
Silti ilotulitteet olivat ihania.
Sitten kasvoin aikuiseksi, ahdistuin roskaamisesta ja varsinkin kotieläinten ahdingosta uudenvuodenaattona. Tuntui kohtuuttomalta nähdä kissanpierun pihahtavan sekunnin hangessa, kun tuhansissa kodeissa kotieläimet joutuvat kärvistelemään päivän huonekalujen alla paniikissa. Turhanpäiväinen, tunteja kestävä räjäyttely menetti hohtonsa.
Pahinta on, ettei moni omistaja edes tiedä eläimiensä kärsivän, koska eivät ole sitä näkemässä: Eläimet ovat yksin kotona, isäntäväen juhliessa vuodenvaihdetta muualla.
Joskus voi käydä niinkin, että pelkoreaktio tulee, vaikkei sellaista aiemmin ole ilmennyt - niin meidän koirille kävi viime vuonna. Siitä asti kun meillä on ollut koira, olemme viettäneet vuodenvaihteet kotona. Varmuuden vuoksi. Vaikka koskaan aiemmin kumpikaan koiristamme ei ole reagoinut ilotulitteisiin, jostain syystä viime vuodenvaihde sai molemmat piiloutumaan ja tärisemään pelosta. Onneksi olimme kotona, ettei suurempaa paniikkia syntynyt. Verhot suljettiin ja tv laitettiin kovemmalle, ja kun hetkeen koirat eivät kuulleet enää räjähteiden ääniä, ne rauhoittuivat ja unohtivat pelkonsa. Me pääsimme aika helpolla, mutta kaikki eivät pääse.
Pelko voi ajaa koiran tolkuttomaan paniikkiin. Koira saattaa ulostaa ahdistuneisuuttaan sisälle, haukkua järjettömästi tai olla levoton ja ahdistunut. Usein paniikki voi kestää pitkälle varsinaisten räjäyttelyiden loputtuakin. Jo pelkkä ruudin haju saattaa saada koiran jalat alta. Pahimmillaan ilotulitteista säikähtäneille koirille kehittyy jokin pitkäaikainen trauma, joka heijastuu jatkossa jokapäiväiseen elämään. Eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun on kuullut jonkun koiran karanneen säikähdettyään lenkillä. Paniikissa koira saattaa päästä rimpuilemaan irti valjaistaan tai pannastaan. On tärkeää, ettei koiria tarvitsisi ulkoiluttaa paukuttelun aikana.
Hulluinta mitä olen nähnyt oli, kun kaupungin ilotulitukseen oli raahattu ajattelemattomuuttaan koira mukaan. Koira säikähti yllättävää pauketta niin pahasti, että menetti hetkeksi kykynsä kävellä, tai edes seistä. Se kaatui vatsalleen maahan, eikä paniikkinsa vuoksi pystynyt enää liikkumaan. Silmät olivat kuin syvät mustat aukot, eikä koiraan saanut mitään kontaktia. Isoa koiraa oli vaikea saada äkkiä pois äänien luota sen ollessa liikuntakyvytyön. Koira makasi kuin halvaantuneena. Vasta muutamaa minuuttia myöhemmin koira tokeni vähän. En tiedä tai uskalla arvailla, miten kokemus vaikutti koiraan sittemmin.
Edelleenkin pidän ilotulituksia kauniina, mutta vain hallitusti, lyhyesti, liikoja roskaamatta ja vaarattomasti nautittuna.
Koska on vaikea saada kaikkia ihmisiä jättämään raketteja ja pommeja kauppaan ja nauttimaan vaikka vain kaupungin järjestämästä lyhyestä, mutta kissanpieruja näyttävämmästä esityksestä, lienee kohtuullista toivoa, että raketteja ammuttaisiin vain niille tarkoitettuna aikana: uudenvuodenaattona, iltakuuden ja aamukahden välillä. On tärkeää, että koira pystytään ulkoiluttamaan ennen ja jälkeen paukuttelun, ei sen aikana.
Meidän tytöt viime uudenvuodenaattona - toinen divaanin alla, toinen mieheni selän takana paidan alla
5 comments
Toi rakettitouhu on ankeeta. Siis mua enemmän v*tuttaa se roska ja pennut ammuskelemassa lasten leikkipuistossa ja aikuiset kännissä sohimassa niillä pommeilla toisiaan (voikun ne olisi vähän tehokkaampia niin luonto korjaisi pois noita heikkolahjaisimpia), ja toivon että parin vuoden päästä loppuu yksityishenkilöille myynti ja siirrytään vaan noihin isoihin ilotulituksiin.
VastaaPoistaMeillä koirat on sellaisia, jotka eivät korvaansa lotkauta raketeille (ovat siis usein kotikulmilla kävelyllä vuodenvaihteen aikaan ja metsästyslinjaisina suhtautuvat tosi lunkisti koko räjähtelyyn, mikä on ihme kun muuten pelkäävät esim. muovipusseja). Koska en kuitenkaan välitä uuden vuoden juhlinnasta - se on amatöörejä varten - niin yleensä nyhjätään tällä tekosyyllä kotona syömässä sipsejä.
Meillä ekat raketit ammuttiin jo aatonaattona. Mä oon se täti joka menee nalkuttaa muksuille jos aloittavat etuajassa. Tsemppiä teidän vuodenvaihteeseen, etenkin ihanille italiaanoille.
Kiitos tsempeistä! No siis mustakin koko homman voisi lopettaa amatööreiltä, sillä "vain hallitusti, lyhyesti, liikoja roskaamatta ja vaarattomasti nautittuna" sivusin juuri sitä, että vois katsoa vain ne kaupungin järjestämät tai muut ammattilaisten showt, ennemmin kuin itse säätää niiden kanssa. Kakarat paukuttelee silmänsä, tai kuten veljeni, sormensa, kaikkialla on roskaa ja sit se pauke... huoh. Niin ja arvaa mitä! Jotta meidän italiaanon uusivuosi olisi vähän ankeampi, se katkoi jalkansa eilen! Huomenna leikkaukseen ja noh, voi olla että vuodenvaihde menee niin kovissa lääkkeissä, ettei koiraparka ees huomaa raketteja. Hittosoikoonstana.
PoistaMun piti tulla tähän tekstiin sanomaan aamen jo aikoja sitten. Parempi myöhään (eli keskiyöllä) kun ei milloinkaan! Kiteytit koirien kohtalon niin osuvasti, etten keksi mitään lisättävää. Meillä on jokainen perheen koira mennyt niin sekaisin siitä paukkeesta että ihan oksettaa ajatus sellaisen jättämisestä yksin..
VastaaPoistaTärkeitä asioita, kuten ne lapset & aikuisetkin rakettien kanssa. Toinen on tämä koirien jättäminen autoon helteellä, äh, kun ihmiset ymmärtäisivät..
Keskiyö on just hyvä, mäkin on täällä vielä! ;)
PoistaKiitos, kiva kun tykkäsit! Se siinä juuri onki, että vaikka uskoisi, ettei koiralle tulee mitään paniikkia, se saattaa silti tulla. Sitten se koira patskoo ja kutspaa siellä paniikissa, ja pahimmassa tapauksessa saa joltain sekopääomistajaltaan vielä köniinsäkin. Huhhuh, tuli paha mieli, kun aloin kuvittelemaan tilannetta.
Tuo mitä Periaatteen nainenkin tuossa sanoo, niin kyllä ne ilotulitteet voisi jo pikkuhiljaa antaa vain ammattilaisten käsiin. Se pamauttelu on aikamoinen turhake. Mutta ymmärrän toki sen joidenkin riemunkin siitä.
Juttelin mun kavereiden kaa lapsuuden rakettimuistoista, niin moni sanoi, että lähinnä muistaa sen, että porukat oli kännissä, eikä se pamauttelu kovin turvalliselta tuntunut. Ja sitten on ne kakrut (kuten veljeni), jotka loukkaavat itsensä leikeissään. On sitä viattomimpiakin asioita maassamme kielletty.
Mä jo ahdistuin tässä yhtenä iltana kun ajattelin kaikkia metsäneläimiä ja lintuja, jotka ei raukat ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi, valvovat peläten koko yön ja etsivät turvaa.
VastaaPoistaMitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän oon alkanut vastustamaan tätä rakettitouhua ja mies ei taas yhtään ajattele samalla lailla. Nytkin odottaa että pääsee kaupoille ostaa pommeja ja pian kolmevuotiaan kanssa paukuttamaan :/
Että täytyiskö tässä olla tyranni ja ja kieltää moinen (ei onnistuisi) vai hiljaa hyväksyä perheen miesten typerä rakettipelleily. Siinäpä vasta pulma.
Meillä ei ole koiria, kissa kyllä, joka ei vielä tähän mennessä ole reagoinut kuin uteliaasti ikkunoista ulos tähystellen.