Tietoa mainostajalle ›

Oh! Arvonta upeasta tuotepaketista!  Aikaisemmin kerroin Talo&Koti -lehden vierailusta kodissamme . Keskiviikkona 29.5. julkaista...

Oh! Arvonta upeasta tuotepaketista! 


Aikaisemmin kerroin Talo&Koti -lehden vierailusta kodissamme. Keskiviikkona 29.5. julkaistavan numeron kunniaksi, blogissa järjestetään sisustusaiheinen arvonta! Woop!

Hurmaava sisustus- ja lahjatavarakauppa Serafiini, on lahjoittanut arvottavaksi kattavan Le pere pelletierin Marseille-saippuasetin. Lisäksi bonuksena arvotaan samaa sarjaa oleva, ihastuttava Marseille-saippuahiutalepurkki.
Marseille-saippua on erinomainen kaikenlaiseen puhdistukseen, ja Le pere pelletierin tuotteet ovat niin kauniita, että niitä voi, ja haluaa, pitää esillä kodissa. Itselläni tuo ihana saippuahiutalepurkki on keittiössä. (Voit bongata sen lehdestä! Hihi!)

Marseille-saippuoita voidaan käyttää henkilökohtaisen hygienian lisäksi, myös siivouksessa ja tahranpoistossa!

Tuotetta on valmistettu alunperin Marseillessa. Sen tekoon käytetään ainoastaan kasviöljyjä, ja valmistustavastaan johtuen, tuotetta voidaan pitää myös luonnontuotteena.

Marseille-saippua sisältää hyvin paljon rasvaa, 70%, joten se soveltuu peruspuhdistusaineita huomattavsti paremmin esimerkiksi nahan, villan ja silkin puhdistukseen. Marseille-saippuaa suositellaan käytettävän esimerkiksi ruskovillan puhdistukseen, koska vain sen avulla pystytään säilyttämään villan hyvät luonnolliset ominaisuudet. Teolliset ja liian kovat kemikaalit, usein pilaavat nämä ominaisuudet.
Voittosetti sisältää: 
-Saippuapumppupullon
-Sydänsaippuan
-Huonetuoksun
-Suihkusaippuan
paketti on arvoltaan 62,85€ 
Bonusarvonnan voittona on esteettisesti ja käytännöllisesti unelmallinen Le pere pelletier -tuotesarjan Marseille-saippuahiutalepurkki, arvo 24€! Purkki on lasia ja sen voi käyttää ja täyttää uudelleen! Pieni hiutalesaippua liukenee nopeasti veteen, ja yksittäisen lastun voi vaikkapa painaa suoraan tahraan.

Kaikki tuotteet sisältävät lempeän miellyttävän tuoksun. Esimerkiksi vartalovoide, sekä suihkusaippua, sisältävät aitoa parfyymia, ja ne jättävät iholle ihanan pehmeydentunteen lisäksi, raikkaan ja hienostuneen parfyymintuoksun.

Huonetuoksuspray on kauniissa alumiinipullossa, ja vaikkapa tippuessaan lattialle, se ei hajoa, eikä myöskään hajoita esimerkiksi laattalattioita. 
Huonetuoksu on hyvin riittoisaa. Vain yksi suihkautus  tuo valloittavan tuoksun kotiin tai saniteettitiloihin. 

Osallistu arvontaan jättämällä kommentti tämän blogipostauksen kommenttikenttään. Kirjoita kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi, ja jos olet anonyymi vierailija, myös nimimerkki on tarpeen. Arvonta päättyy perjantaina 14.6.

Arvon kaksi voittajaa. Ensimmäinen voittaa Le pere pelletierin setin, ja toinen jota arpaonni suosii, voittaa Marseille-lastusaippuapurkin.



Lue tuotteista lisää Le pere pelletierin Facebook-sivuilta
Tutustu Serafiiniin heidän nettisivuillaan ja Facebook-sivuilla!

(Mikäli haluat, voit kommentoida postaukseen halukkuutesi osallistua arvontaan, mutta ilmoittaa erikseen sähköpostiosoitteesi, blogin oikeassa palkissa olevalle yhteydenottolomakkeelle. Käytäthän samaa nimimerkkiä, kuin tässä kommenttikentässä.)

67 kommenttia

Hyvä ruoka, parempi mieli, sanoi joku mainos. T ämä ruoka, jos jokin, on hyvää! Kevyttä ja erittäin maistuvaa. Aidosti herkullista! ...

Hyvä ruoka, parempi mieli, sanoi joku mainos. Tämä ruoka, jos jokin, on hyvää! Kevyttä ja erittäin maistuvaa. Aidosti herkullista!



Täydellisen samettinen kyssäkaalisosekeitto neljälle:
1 isohko kyssäkaali
1 purjo
1 parsakaali
175g Koskenlaskijan voimakasta sulatejuustoa
1/2 dl kermaa
kourallinen persiljaa
suolaa
pippuria
ripaus chiliä jauheena (chili antaa särmää, muuten niin samettiselle keitolle!)
keitinveteen (n.4l.) kasviliemivalmistetta, valmisteen ohjeen mukaan mitoitettuna

Kyssäkaali kuoritaan poistamalla kuori veitsellä. Kyssäkaalista näkee, onko pinnalla vielä hiusmaista pintaa, eli kuorta. Kun koko pinnalta on poistettu kova ja fliisumainen pinta ja jäljellä on vain nättiä mehukasta sisusta, kyssäkaali on kuorittu oikein.

Pilko kuorittu kyssäkaali kuutioiksi, pilko purjo, hienonna persilja ja irroita parsakaalin kukinnot ja kukkavarret isosta varresta. Keitä kasvikset pehmeäksi kasviliemessä. Kaada neste talteen ja mittaile soseutuksen aikana tarvittava määrä keittoon. Lisää sulatejuusto ja kerma. Pinnalle voit ripotella hienonnettua persiljaa, tai vaikkapa raejuustoa! Herrrrrkullista!


Hyvää ruokahalua!

2 kommenttia

Vielä ehtii kesäksi kuntoon, lupasivat. Vielä saa vatsamakkarat kyytiä, lupasivat. No pakkohan se on yrittää! Pari viikkoa Juttadieettiä t...

Vielä ehtii kesäksi kuntoon, lupasivat. Vielä saa vatsamakkarat kyytiä, lupasivat. No pakkohan se on yrittää! Pari viikkoa Juttadieettiä takana, ja nyt on kolme kiloa lähtenyt. Ei päätä huimaavasti, mutta parempaan päin! Enää seitsemän kiloa ja tämä mamma on tyytyväinen. Tai ainakin tavoitteessaan. 

Ikuista kesäkuntoa etsiessä, maistuva ruoka ainakin helpottaa laihiksella olemista.
Tällä keitolla ei voi tehdä harmia tavoitteelleen. Mikä parasta, tämä on ihan oikeasti hyvää! Vaikka kuinka inhoaisi rehuja, hyvin maustettuna (ja muussattuna, niinkuin minä teen keitoille lautasella) ennakkoluuloisenkin kasvisvälttelijän mieli saadaan muuttumaan!


Tässäpä siis Kesäksi kuntoon -keittoni resepti!
Tästä keitosta tulee n. kolme-neljä annosta. 

3 kokonaista kevätsipulia
1/2 purjoa
1 kokonainen kukkakaali
2 kokonaista parsakaalia
(yht 750g. vihanneksia)

300g paistettua kalkkunan jauhelihaa (vegeversioon sopii tumma soijarouhe hyvin maustettuna tai marinoituna)

1 kpl Reformi kasvisliemivalmiste
1 kpl Reformi kanaliemivalmiste (vegeversioon tuplamäärä kasvisliemivalmistetta!)

4 kpl laakerinlehtiä
5 oksaa tuoretimjamia
Kourallinen tuorepersiljaa hienonnettuna
Valkosipulia (laitoin muuten pari suihkausta mullistavaa Spray Italia valkosipulisuihketta, on hyvää!)
Chiliä jauheena
Pippuri
Suola

Niin ja tietysti vettä... Mulla oli neljän ja puolen litran kattila, mittasin siihen sopivaksi kasvisten kanssa veden.
Kukkakaalit ja Parsakaalit kannattaa heittää kauiten hengaamaan kiehuvassa vedessä. Muut lisätään vähän kaalien pehmennyttyä. 

Yön yli nukuttuaan, keitto on vielä maukkaampaa, kaikken aineiden kunnolla maustuttua. Keittoa voi tehdä vaikka tuplamäärän, mikäli tarpeeksi suuri kattila hyllystä liikenee.

Keitto sopii myös Fitfarmin superdieettiläisille, like me. Ryhmästä riippuen, kalkkunan ja kasvisten grammamäärää muuttamalla, saa itselleen sopivan keiton. (En toki mene vannomaan, onko liemivalmisteet niin no no, ettei se sovi Fitfarmin pirtaan. Jos en laihdukaan, syytämme siis liemivalmisteita, eh..)

Kunhan muistaa käyttää rohkeasti mausteita ja tuoreita yrttejä, voin taata, että keitto on menestys! Jopa mieheni, joka ei pidä muka kukkakaaleista ja parsakaaleista, eikä muuten edes persiljasta, tykkää tästä keitosta!

Mikäli mielesi halajaa jotain leiväntyyppistä keiton seuraksi, mutta et halua paljoa hiilareita, käy tsekkaamassa siemennäkkärini resepti, maistuu!
Timjami
Purjo ja ystävänsä kevätsipuli
Persilja
Laakerinlehdet
Soppa miun maun mukkaan muussattuna.

Buon appetito, sanois italialainen! 


2 kommenttia

Kesän tietää alkaneeksi Port Arthurin, tuttavallisemmin Portsan, jokavuotisista katumarkkinoista. Tunnelmallisella Portsalla on ihan...




Kesän tietää alkaneeksi Port Arthurin, tuttavallisemmin Portsan, jokavuotisista katumarkkinoista. Tunnelmallisella Portsalla on ihan erityinen paikka mun sydämessä aina. Portsan asukkaat ovat lähes pääsääntöisesti rentoa ja nuorekasta porukkaa. Aluetta on myös kautta aikojen asuttaneet taiteilijat ja muut luovasti ajattelevat ("hipit", vähän niinku me?). Talot ovat paria kerrostaloa lukuunottamatta, noin sata vuotta vanhoja kauniita puutaloja

Portsan katukuva ja sen ihmiset huokuvat sellaista ajatusmaailmaa ja elämänasennetta, joka itselleni on lähellä sydäntä. Alue on myös osannut säilyttää tietynlaisen kyläyhteisöllisyyden, ja oikeasti hyvistä jutuista on pidetty kiinni. Kosken Leipomo on muuten yksi edellä mainituista. Pelkästään sen taivaallisen makuiset tuotteet ovat niin hyviä, että parempia saa hakea. Lisäksi Kosken Leipomon hyvä henki kutsuu myös kauempaa ihmiset hakemaan aamupalaleipänsä ja kaffepullansa. Myös hinnat ovat pysyneet kurissa, vaikka suosio vain tuntuu kasvavan. Ehkä juuri se on osa Kosken Leipomon suosiota.

Port Arthurin asukkaat ja asukasyhdistys ovat tehneet, ja tekevät edelleen, arvokasta ja tärkeää työtä alueen säilymisen hyväksi. Aikoinaan alue oli hyvinkin uhattuna Turun taudin ja muun urpoilun vuoksi (toim. huom.), mikä halusi tuhota historiallisia rakennuksia, ja tehdä rumia ja enemmän rahaa jonkun taskuun tuovia laatikkotaloja. Edelleenkin aika ajoin Portsa ry joutuu taistelemaan alueen puutalojen säilyttämisen puolesta. Turussa tykätään purkaa ja rakentaa uutta. Silti Portsan talot ovat kai vähiten uhattuina, verrattuna muihin Turun vanhoihin rakennuksiin.

Huh. Takaisin markkinoihin. Portsassa järjestetään kaksi kertaa vuodessa markkinat. Toiset ovat näin toukokuussa järjestettävät katumarkkinat, jotka kokoaa kirppismyyjät ja muutamat ruokamyyjät yhdelle kadunpätkälle, livebändin soitellessa taustalla. Toiset markkinat taas ovat elokuussa järjestettävät pihamarkkinat, joissa asukkaat kokoavat myyntituotteensa omille, mielettömän ihanille sisäpihoilleen. Sisäpihoja ei välttämättä tule tsekatuksi, ellei itse tai tuttu asu kyseisessä yhtiössä, jolloin pihamarkkinat antavat oivan mahdollisuuden päästä kurkkimaan ja aistimaan aitoa puutaloidylliä. 

Tuleeko sade, ei tuu sade, tuleeko sade, ei tuu sade... Ei tullut! 
Hah! Ja heti voitettiin Portsa ry:n arpajaisista! Buujaaah!
Taiteilijoiden "Kulttuurillinen käsityökerho Höffis" myi (markkinoiden edullisinta) kahvia ja tekemiään käsitöitä (mm. lastenvaatteita!), sekä kirppiskamoja
Hipsterimagneetti -julisteet taustalla 
Hipsterimagneetti 
Vanhaa tavaraa tarjolla
Tän tyypin motiivista en oo ihan varma. Old is gold. Ei lisättävää.
Penskan ruokatauko
Vanhempien ruokatauko. Kasviskevätrullat. Omnomnomnom.
Lisää purkkeja Mamman hyllyihin! Purkkeja ei ole koskaan liikaa, sano mummu.
Päivän löydöt! Tunika, vanha kahvipurkki ja vauvajäbälle Muumikirja.

I  ♥ Portsa!


2 kommenttia

Minun ensimmäinen äitienpäivä! Jee! Meillä oli hauska päivä! Niin hauska, että äiti on ihan puhki nyt. Kerrotaan siis kuvina!  ...



Minun ensimmäinen äitienpäivä! Jee!
Meillä oli hauska päivä! Niin hauska, että äiti on ihan puhki nyt. Kerrotaan siis kuvina! 

Lapsi ja mies herättivät äidin lahjapaketilla. Hirveen oiva keino, vaikka joka aamuksi?

Ihan ite (tietokoneella) tehty kortti. Taitava lapsi.

Uudet pleksit. Khyl Mamman nyt kelpaa kesällä!

Aamukaffet ja "Hyvvää ensimmäistä (oikiaa) äitienpäivää!"
Brunssille! Hop!

Lounaasta tulee brunssi kun siihen lisää lasin kuohuviiniä...
Brunssin jälkeen onkin hyvä siirtyä muun suvun kanssa piknikille!

Siskonlapset toivat tädillekin valkovuokkoja! <3

Mmm... Veljen tekemät sandwichit! (Ne voi tarjoiluastian puutteessa tarjoilla myös keittiölaatikosta! Khyl!)

Mudcake à la sisko.

Keinupolttopalloa! Onko parempaa lajia!

Pappa-razzi sai napattua kuorista ja laseista yhteiskuvan

Minun rakkaat! Kiitos päivästä!
Hyvää äitienpäivää tyypit! Toivottavasti kaikilla oli hauska päivä!


Äiti ei ollut ainoa hyvin väsytetty, vauvajäbäkin nukahti hetkessä yöpuulle!


Kävin kavereideni kanssa lähiaikoina ulkona. Päivä oli hartaudella hierottu sopivaksi erään ystäväni, toisen äidin, kanssa. Kummallakin...


Kävin kavereideni kanssa lähiaikoina ulkona. Päivä oli hartaudella hierottu sopivaksi erään ystäväni, toisen äidin, kanssa. Kummallakin on lapsi, ja perheen aikataulujen sovittaminen siihen pisteeseen, että toinen vanhemmista pääsee ulos, on hankalaa. Se kuitenkin tarkoittaa, sen lisäksi, että toisen vanhemman kalenteri on oltava tyhjä sinä päivänä, myös sitä, että toisen vanhemmista täytyy hoitaa lasta yksin. Nollasummapeli, kuten Laura Saarikoski asian kolumnissaan tiivisti. Sopiva päivä kuitenkin löytyi, aurinko paistoi ja saimme ex tempore pari muutakin kaveria mukaan. 


Pienen lapsen äiti ei kovinkaan usein pääse bailaamaan. Eikä isi. Tai jos oikein kovasti yrittäisi, saattaisi päästäkin useammin, mutta ei halua. Eikä jaksa. Jos pääsee ulos, seuraavan päivän olot ja lapsenhoito ei tunnu kovin houkuttelevalta yhdistelmältä. Siksi vapaaillan lisäksi kannattaa sopia myös vapaa-aamu. Koko päivän vapaus tuntuisikin jo utopialta.

Kaksvitosena lapsettomana uloslähteminen oli vaan fiiliksestä (ja pankkitilin saldosta) kiinni. Ei ollut huolta huomisesta. Tai oli, mutta se oli tyyliin, että tilaiskos pitsan vai jaksaisko hakee Mäkkäristä ihan ite. Koko päivän pystyi pötköttämään, ja ainoa mistä piti kantaa vastuuta, oli oma itsensä. Krapulakin oli vain sellainen hauskanen olotila.

Vähän kaksvitosta vanhempana jortsuille lähtemisen suhteen alkoi tulla harkintaa. Ei riittänyt, että seuraava päivä, joka oli yleensä sunnuntai, saattaa mennä vähän hitaammin oloja parannellessa, vaan piti ottaa huomioon myös maanantai, tiistai ja keskiviikko. Alkoholin aiheuttaman huteran olonkin vielä jotenkin kestää, mutta se henkinen puoli. Ei ole tarvinnut tapahtua mitään erikoista ja silti vire madaltuu. Vanhemmiten se hutera olo yhdistettynä vitulliseen ahdistusmorkkikseen ja siihen millä hitolla mä kestän maanantain duunipäivän, sai todellakin miettimään, onko se kyseinen juhlatilaisuus tarpeeksi houkutteleva ja rikastuttava kokemus, jotta kestäisi nuo helvetin tulissa piehtaroimiset. Sen sunnuntain, maanantain, tiistain ja jumalauta vielä keskiviikonkin. Vasta loppuviikosta fyysinen ja henkinen olo tuntuu normaalilta ja reippaalta.

Sitten tuli se lapsi. Kun lapsen tultua keksii muutenkin joka toisesta asiasta itsestään jonkun huonoäiti-asian, krapula ei ainakaan ihan hirveästi helpota niitä fiiliksiä. Sen lisäksi, että se heikotus ja ahdistusmorkkis ovat viedä mutsin epätoivon raateleman masennuksen partaalle, syyllisyydentunne paskaäitiydestä viimeistään tönäisee äidin melankolian mustaan aukkoon. 

Luulen, että monet äidit ottavat asiasta pikkasen enemmän stressiä kuin isät. En minä ainakaan ajatellut mitenkään lapsen isää huonona isänä, kun hän käväisi bailaamassa. Enkä kyllä ajattele muista äideistäkään paskaäitiyttä, jos he käyvät joskus ulkona. Miksi siis itsestään ajattelee niin ankarasti? 

Tiedän, että satunnaiset ja hetkelliset irtiotot äitiydestä tekee hyvää. Eikä se tietystikään ole aina pakko olla bailaamista. Eniten nautin ystävän kanssa illastamisesta kivassa ravintolassa. Joskus on ihanaa, tarpeellistakin, päästä hengähtämään ja olemaan ihan vaan minä. Ilman äitistatusta. Muistin taas oman nimenikin (tai no kaveri muistutti): en olekaan vain Mamma. Silti se oma fokus on nyt niin äitiydessä, että muu toiminta, varsinkin jos siihen liittyy juhliminen, tekee äidille huonon omantunnon. 

Noh, loppujen lopuksi: Meillä oli hauska ilta, juttelimme sydämemme kyllyydestä, nauroimme vatsamme kipeiksi ja kävimme katsomassa loistokeikan. Eikä seuraavana päivänä edes ollut niin paha olo. Tapasimme vielä dagen efter -päivänäkin, jotta ahdistus saatiin pidettyä loitolla. Ja muuten: kun tavattiin, olimme taas äitejä. Se ei ollut eksynyt meistä.

Hae

 

 

Ruokablogien kärki