Tietoa mainostajalle ›

Suloiset lukuhetket

9.1.2014

Lapsi on kasvanut jo niin isoksi, että hän ymmärtää yhteisten lukuhetkien päälle. Hän osaa hakea kirjan ehdotuksesta ja kipittää t...


Lapsi on kasvanut jo niin isoksi, että hän ymmärtää yhteisten lukuhetkien päälle. Hän osaa hakea kirjan ehdotuksesta ja kipittää tohkeissaan kirja kädessään äidin tai isin luo. Sitten hän asettelee itsensä mukavasti syliin ja alkaa selailemaan kirjan paksuja sivuja pienillä pulleilla sormillaan.

Aamupäivällä luemme usein aamupalan ja päiväunien välissä. Kaikki värikkäät kirjat tiputellaan yksitellen hyllystä, ja kun jokainen kirja on luettu, tai vähintään selailtu läpi, aloitetaan uusi kierros. 


Lapsella on selvät lempikirjat. Joulupukilta saatu Muumitalo-kirja kurkistusluukkuineen on muodostunut uusimmaksi ykköseksi. Jokaisen kirjanhakupyynnön ensimmäinen valinta onkin aina muumikirja, "pappa-pappa" -kuiskauksen tahdittamana. Sivuja ei aina selata kronologisessa järjestyksessä, eikä joka kerta edes ehdi lukemaan koko sivua loppuun ennen uuden kääntämistä, mutta tavalla tai toisella kirja tulee luetuksi. Kun kirja on luettu, se jätetään niille sijoilleen ja haetaan uusi. Lukuhetki voi muun leikkimisen ohella kestää koko aamupäivän.




Tapanani on korjata päiväunien aikana kirjat takaisin hyllylle iltapäivän lukutuokiota varten. Tänään lapsi yllätti ennen päiväuniaan ja alkoi itse keräämään kirjoja pieneen, niille tarkoitettuun hyllyyn.

Iltapäiväivisin, isin tultua töistä kotiin on seuraavan lukuhetken vuoro. Silloin innostunut lapsi kipuaa isin syliin kuin mukavaan nojatuoliin ja on isin vuoro lukea.

Tänään kesken kirjanhaun lapsi näytti ovelle ja huudahti "äitti, ishi": 


"Joo-o, sieltä isi tulee myöhemmin kotiin", kerroin.

"Pappa-pappa", lapsi kuiskasi

"Niin, sitten isi lukee sulle muumikirjaa", lupasin.


You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Aika ihanaa. :) Ja siitä se alkaa, lapsen kanssa lukeminen on musta yksi niitä parhaita juttuja (vaikka välillä ei jaksaisi, eikä varsinkaan uudestaan ja uudestaan sitä samaa kirjaa).

    Meillä oli juuri ton ikäisenä kaksosten kanssa lukeminen tosi vaikeaa, kun molemmat halusi istua sylissä ja molemmat halusi kääntää niitä sivuja - meni lukuhetket pelkäksi tappeluksi. Onneksi meno on rauhoittunut, ja nyt 3-vuotiaiden kanssa voi lukea jo aika isojen kirjojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, on kyllä! Se on munki mielestä parhaimpia juttuja. Jo nyt tosin välillä toivoo, ettei samaa kirjaa tarvitsisi lukea aina kerta toisensa jälkeen, mutta voin vain kuvitella sitten myöhemmin!

      Voi kaksosia! Hassuja :)

      Poista
  2. Mä en kestä, miten ihanasti nämä harvasanaiset osaa kommunikoida. Ihan liikkis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En määkään, ne on niin suloisia ihania! <3

      Poista
  3. Ihana! Kerroin tästä postauksesta vauvakuumeiselle miehelleni. Näytti siltä kuin olisi saanut jonkun roskan silmään... :)

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki