Taikatalvi, loskatalvi, taikasyksy... mitä näitä nyt on. Heräsin aamulla kahdeksalta ja kuuntelin vesipisaroiden ropinaa peltikattoa vasten. Ei aivan kuulostanut talviselta säältä, ja pelkäsinkin koko Taikatalvi-reissun peruuntuvan. Säätiedotus lupaili sateen loppuvan puoleen päivään mennessä, joten sama kait se oli lähteä tsekkaamaan, kun kerta liputkin oli jo hommattu aikoja sitten. Napattiin makkarat, mehut, kurahaalarit(!) ja kummilapset kyytiin ja ajelimme Naantaliin.

Tuulinen ja harmaa keli olisi ajanut heikommat sielut pois Kailon saarelta, mutta me ja muutama japanilainen sinnikkäästi päätimme suoriutua ilon kautta loskaisesta Muumimaailmasta. Ja hyvin me suoriuduimmekin.

Japanilaiset saivat Haisulilta irvistelyopetusta.

Mitä siellä epätalvisessa Taikatalvessa sitten oli? No, ratsastusta, koira-ajelua, hiihtoa, piparikoristelua, laavulla grillausta, poniajelua, musisointia, pulkkamäki - ihan kunnon lumetettu mäki, vaikka muuten lumi olikin karannut viemäristöön - ja tietysti kaikki muumityypit ja se ihka oikea muumitalo, missä puoltoistveekin oli melko tohkeissaan. 

Muumityypeistä puoltoistvee saattoi saada vähän traumoja, niiden ollessa niin pelottavan... söpöjä? - ja Nipsu taas saattoi saada traumoja kummitytöstäni, joka veti sitä hännästä. Muutamankin kerran. Pikku Myy ja kummityttöni sen sijaan löysivät sielunsisaruuden heti ensi-irvistelyistä alkaen, ja yhdessä päättelivät poliisilla ja Mymmelillä olevan sutinaa, minkä jälkeen kukaan Muumilaaksossa ei enää jäänyt paitsi tästä suuresta paljastuksesta. - Japanilaisillekin kerrotiin, mutta ne eivät ymmärtäneet. Poliisi meni ihan lukkoon salasuhteen ilmitulosta ja tunnusti samassa hässäkässä suhteensa myös Poliisimestariin. 

Että kyllä siellä sen verran säpinää oli, notta mekin siellä melkein viisi tuntia hilluimme. Ei pöllömpää, sanois Pikku Myy.


Muumeja ja laakson salasuhteita ehtii käydä ihmettelemässä vielä koko ensiviikon ajan, eli 23.2.14 saakka.