Ai kuulkaa, mun oli ihan pakko tulla kertomaan, että mä raahasin kaikki uudelleen sinne pulkkamäkeen tänään. Illalla. Koiratkin stana. Niin, ja eilen ostettiin uusi pulkka, johon mahtuu äidinkin ahteri. Melko suurikokoinenkin vielä. Ahteri siis.

Tultiin iltasella lapsen kanssa Tuppervaari-kutsuilta muina 50-lukulaisina kotiin ja vedettiin samoilla haalareilla uusi pulkka alle, otettiin isi ja koirat mukaan ja mentiin mäkeen. Ei kello ollut kuin kuusi. No okei, puoli seitsemän... NO SEITSEMÄN OLI, mutta ei se ole paljon vielä, oli siellä muitakin.

Hinattiin itsemme ylös - taapero ja minä - ja liu'uttiin alas. Mun jalat otti maahan kiinni ja ne roiski kaikki lumet meidän naamaan. Taapero itki ja mä olin ihan et omg, kui mä tällee. Mutta sitten ajattelin, että traumat välttääksemme on noustava uudelleen hevosen selkään, eli pulkan. Tällä kertaa vain neljäsosamäkeen ja ilman äitiä. Taapero laski, äiti juoksi vierellä, ja se oli kivaa. Lapsenkin mielestä. Tehtiin sama vielä toistamiseen, ja sitten suostuin lähtemään kotiin. 

Uusi pulkka muuten toimi ihan hyvin, vaikkei taaperopulkka ollutkaan. Lapsi ei kierähtänyt menomatkalla kuin kerran kyydistä. Okei kaksi kertaa, mutta toinen oli isin syy.