Kun nyt sinne Roomaan ollaan lähdössä, päätin, että tarviin ehdottomasti hellehatun. Sellaisen, mikä suojaa herkkää skändinäävistä hipiääni paahtavalta auringolta. Olen myös todella herkkä auringonpiston uhri. Olimme eilen rannalla, ja vaikka pötköttelyä ei kertynyt kuin pari tuntia ja vaikka mulla oli koko ajan huivi päässä, rantsuilun jälkeen päätä särki ja oksetti.

Marssin tänään kylille ja kävin tunnissa kaikki mieleeni tulleet mahdolliset aurinkohattumestat läpi. Hennes, Stocka, Indiska, One way, Vila, Vero Moda... noh, kaikki. Juuri luovuttamiseni partaalla astuin Lindexiin, josta löysin ensimmäisen hatun. Se ei ollut sellainen suurensuurilierinen, mitä olin etsinyt, mutta se oli muuten hauska. Ostin sen ja jatkoin matkaa. 

Lounas jo mielessäni näin yhtäkkiä sivusilmällä Accessorize-liikkeen, missä isolierisiä hattuja oli vino pino. Kokeilin yhtä, enkä voinut olla ostamatta sitäkin. – Kun kerran puoleen hintaan sai, ja koska se oli ensimmäinen varteenotettava isolierinen.

Nyt mulla on kaksi erilaista hattua, joista kumpikaan ei oikeastaan ole sellainen kun etsin. Visio oli suurilierinen, yksivärinen olkihattu. Tuloksena cowboyhtava (on se sana?) ja sinisellä nauhalla koristeltu isolierinen.

Tuo cowboy-tyylinen ei edes tuu mahtumaan laukkuun, se kun on täysin joustamaton. Että ehkä tuolla toisella mennään, mutta mitä mä teen tuolla cowboyllä? Pidän vai en?


Tämä on muuten ehkä ensimmäinen (mutta entäs viimeinen?) mun vaatteisiin tai vastaavaan liittyvä postaus täällä. Huhhuh, jännää.