Kotona! Paluulento meni paremmin kuin uskalsin edes odottaa. Lapsi nukkui reilun kolmen tunnin lennosta kolme tuntia! Menomatkalla lapsi valvoi suurimman osan ja sai pienen kiukkukohtauksenkin. Tosin paluulento oli sopivasti päikkäriaikaan, kun taas menomatka keskellä yötä.

Lapsi oli melkoinen sissi matkan aikana. Valtaosa päivästä meni kaupunginsosasta ja nähtävyydestä toiseen kävelemiseen, joten lapsi joutui istumaan ison osan päivästä kärryissä. Kävelyaukioilla oli hyvä päästää taapero kikkailemaan ja käpyttelemään, kun vilkkaasta auto- ja skootteriliikenteestä ei ollut vaaraa. Lapsi hauskutti aukioilla ja kahvilanterasseilla ohikulkijoita kuin parempikin katutaiteilija.

Muutenkin pellavapäinen kakara sai poskipuristuksen jos toisenkin paikallisilta papoilta ja mammoilta. Vatikaanissa jengi pysähtyi ottamaan Pietarinkirkossa heiluvasta taaperosta kuvia ja japanilaiset jopa halusivat poseerata lapsen vieressä. Mielenkiintoista – me kun otimme kuvia Michelangelon kaltaisten pikkutekijöiden töistä.

Ehdoton ykköskeksintö meiltä vanhemmilta oli lapsen yöunille nukuttaminen kärryihin. Siten saimme nauttia pitkän illallisen keskeytyksettä ja rauhassa. Taapero nukkui kärryissään tyytyväisenä vieressä, äidin ja isin syödessä herkkupastoja Rooman lämpimän illan pimetessä. Kun vanhemmat olivat nauttineet illallisensa ja lyhyt kävelymatka yömajaan tehty, lapsi siirrettiin nukkuvana omaan sänkyynsä. – Kuinka muuten Suomen kesäilloissa ja -öissä, näkyykö rattaissa nukkuvia lapsia ikinä missään? Trasteveren tunnelmallisilla kujilla se oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Kuten myös se, että paikalliset – seuraavasta työaamusta huolimatta – illastavat myöhään, tehden treffejä jopa iltakymmenen jälkeen.


Nähtävyyksistä kävimme kurkkaamassa keskeisimmät, mutta vain kirkkoihin, kuten Pantheoniin ja Pietarinkirkkoon menimme sisälle. Taaperon kanssa jonottaminen ei houkuttanut, eikä monissa nähtävyyksissä olisi saanut kulkea kärryjen kanssa. 

Vaikka kantoreppu matkustikin Suomesta Italiaan ja takaisin, ei sitä tullut käytettyä kertaakaan. Kuuma ilma ja 17-kiloinen taapero selässä sai vanhemmat tyytymään paikkojen, kuten Colosseumin, ihasteluun ulkoa käsin. Ehkä sitten, kun lapset ovat isompia, menemme tutkimaan Vatikaanin museot tarkemmin.

Matkailu, varsinkin tuollainen tehokas kaupunkimatkailu, missä kävelyä kertyy kymmeniä kilometrejä päivässä, on lapsen kanssa (ja ilmankin) aika kuluttavaa, joten kotiintulo ei haittaa. Turvonneet, rakoista arpeutuneet jalat kiittävät tauosta ja lapsi vanhempineen oman kodin rauhasta. Mutta mites tämä keli? Tulimmeko me tropiikkiin, vai miksi täällä on kuumempi kuin Roomassa?!