Kuten ensimmäisessä raskaudessa, myös tässä raskaudessa minulle tulee näemmä hirveä tekemisen vimma. Tai paremminkin pakko. Joku sanoo sitä pesänrakennusvietiksi, mutta itse olen nimennyt sen raskausajan ADHD:ksi (anteeksi niille, joille ko. häiriö on totista totta). Koska minusta se kuvaa paremmin ainakin omaa olotilaani. Ihan muutenkin tykkään säätää ja tuhtailla, mutta raskausaikana se käy ihan naurettavaksi. 

Oikeasti minua nytkin väsyttää. Yritin mennä divaanille pötköttämään ja katsomaan televisiota, mutta en vain voi olla paikallani. Ajatukset juoksee tuhatta ja sataa, ja vain jokin konkreettinen tekeminen rauhoittaa mielen. En pysty keskittymään yhteen asiaan, ellei se ole jotain oikeaa puhdetta.

Tänään pistin Instagramiin kuvan, jossa kehuskelin multitäskääväni (joo, upea sana), koska kirjoitin blogia, käsittelin kuvia, katsoin Iholla-sarjaa ja söin jätskiä yhtäaikaisesti. Sen kaiken menin tekemään sänkyyn, koska suunnittelin ottavani päikkärit samalla. Ihan vain, koska vain yhden niistä asioista tekeminen tuntui liian... yhteen asiaan keskittymiseltä.

Nyt, kun mieheni meni viemään lapsen nukkumaan ja kun saisin hengailla rauhassa – nauttia vaikka noista sytyttämistäni kynttilöistä ja lukea kirjaa – aloin leipoa suklaamuffinsseja. Niin ja kirjoittaa blogia. 

Dear Eki, miten rauhoitun? Korvissa suhisee. Eikä mun edes tee mieli noita muffinsseja.