Mä olen aivan loppu, ihan slut (ruotsiksi, ei englanniksi). Tämä päivä on ollut jotenkin naurettavan väsyttävä. Edeltävät päivät ovat olleet vähän raskaita ja nyt kaikki eskaloitui tähän päivään sellaisena junnaavana, hampaita kiristävänä väsymyksenä.
Aamu alkoi hyvin. Olin yllättävän pirteä. Ihan niin pirtsakka, että imuroin heti aamukahdeksalta täällä. Ennennäkemätöntä. Skipattiin sitten lapsen kanssa puistoilut. Se oli virhe. Kaverin kyläily lapsineen peruuntui, eikä tarvittavaa energianpurkua näin ollen tapahtunut. Siksi pikkumies ei tänään vain pjönttöillyt, vaan hyppi seinille. Tai siis äidin päälle. Tarkemmin sanottuna otti vauhtia ja törmäsi aina täysillä äitiin. Vähän väliä, koko päivän. Se oli tosi kivaa. Not.
 |
| Tässä mulla tippu pastat lattialle, mutta avulias taapero auttoi ja söi joka toisen keräämänsä kourallisen itse ja joka toisen antoi koirille. Kätevää! Onneksi olin imuroinut juuri. Kivempi syödä. |
No pidemmittä puheitta, hyvinkin tiivistettynä, väsymys on ollut sitä luokkaa, että se tuntuu lihaksissa, kropassa, aivoissa, silmissä, varpaissa ja ja ja naamassa. Aivan sellaista normiväsymystä halveksuvaa megaväsymystä. Kuten tuolla Facebookissa jo kirjoitin, sanat ovat menneet sekaisin, ja muutenkin on jumittanut. Ja se seinille hyppiminen on kiristänyt pinnaa normaalia enemmän, mikä taas luultavasti on vain lisännyt sitä seinille hyppimistä.
Nukahdin muuten kesken kirjoitushomman divaanille lapsen päikkäreiden aikana ja heräsin kuola poskelta, niskat kenossa taittuneena. Muistui taas esikoisen vauva-aika mieleen, mikä muistuttikin, että jippii, kohta siinä nuokutaan taas vauva sylissä. Niin, että ne pikkuiset tirsat puoli istuvassa asennossa saattavat olla päivän ja yön ainoita. Jee!
Emmä nyt muista enää, mikä mun pointti tässä postauksessa piti olla, paitsi että... *kroooh*
9 comments
Vähän samoin teemoin oon kirjoitellut viimeiset kaksi päivää. Tai en edes muista, mitä oon kirjoittanut, mutta fiilikset on olleet vastaavat.
VastaaPoistaEn osaa tsempata, osaisinpa. Tsemppaisin itseänikin. Mies kyllä tsemppasi hyvin, kun sanoi, että otat nyt vaan iisisti loppuviikon, hän hoitaa. Ehkä teidänkin mies voisi sanoa niin?
(Piti muuten sanoa, että samaistuin jo toisen kerran tällä viikolla juttuihis. Viimeksi Pjönttöön. Meilläkin asuu parivuotias kassipää (tai lakanapää tai mikä milloinkin). Hän on kylläkin "kummitut", huhuilevalla äänellä sanottuna. Törmäilee lähinnä ihmisiin, tositarkoituksella.)
PoistaVoisi ja sanoisikin jos voisi, mutta sillä on koko viikko aamut illat duunia :( Se kyllä teki edellispäivänäkin meille ruuat ja on kyllä tehnyt parhaansa. Mut tää on nyt kaiken kaikkiaan hankala viikko koko porukalle. Blööh... Onneksi viikonloppu taitaa olla kaikilla vapaa! <3 <3 <3
PoistaIhana kummitut! :) Kiva kun voit samaistua, se on usein parasta!
Täällä kans krooninen väsymys tällä hetkellä ja yöunille suuntaan naurettavan aikaisin, ysiltä! Mutta tiedä, että kyllä tämä taas jonkin ajan päästä helpottaa ja jaksaa iltaisinkin tehdä muuta kuin haaveilla nukkumisesta :D
VastaaPoistaMäkin yritin suunnata jo itse asiassa kasilta, mutta sit teki mieli päivittää blogia ja sitten ysiltä oiskin voinut alkaa nukkua, mutta uni ei enää tullut ja ohhoh, kun olinkin vielä yhentoista maissa kukkumassa... Mutta helpottahaan tämä kyllä! Viimeistään joskus... kun lapset ovat teini-iässä? :D
PoistaVoimia päiviin! Eniten tässä talossa väsyttää se, ettei ikinä voi päättää itse milloin menee nukkumaan.. (siis kun lapset pitää saada ensin..)
VastaaPoistaNo just se! Kun odottaa vaan että nu-kah-da jo tyyppi, että itsekin pääsis. Tsemppejä sinnekin!
PoistaTuota... Välihuomautuksena todettakoon, että luin ton otsikon vähän eri tavalla aluksi. En ruotsiksi, vaan englanniksi. Se olisi olllut varmasti kiinnostava teksti :D
VastaaPoistaHah! Se olisikin ollut mielenkiintoinen "rimpuilupostaus" :D
Poista