Tähän asti kaikki itse tekemästäni joulukalenterista tulleet yllätykset ovat olleet taaperon mieleen. Ihan kaikki rusinoista muovieläimiin.
Tänään kuitenkin lapsi olisi halunnut vaihtaa saamansa yllätyksen toiseen yllätykseen. Ei kelvannut jumalauta. Käveli pussukoiden alle ja tyrkytti saamaansa sorminukkea takaisin. Näytti, että ottaisi mieluummin jonkun toisen pussin.
No sehän ei meillä passannut. Katsokaas kun meidän joulukalenteriyllätyksissä ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta. Sitä saa, mitä saa, ja siihen on tyydyttävä.
Ensin vähän ihmettelin, miksei neulottu sorminukkepupu muka kelpaa – onhan lapselle kelvannut hänen omat vanhat värikynänsäkin, minun vanha muovisormukseni ja kuivatut mangotkin –, mutta sitten hoksasin. Onhan tuo pupu nyt tosi vi**umaisen näköinen:
Huomenna taas rusinoita.
8 comments
Totta! On se pupu melko veemäisen näköinen ja voi olla lapsen mielestä jopa vähän pelottavakin. Itsekin pelkäsin lapsena kaikenmaailman käsinukkeja ihan hulluna. Tosi epäilyttäviä! Rusinalinja on hyvä linja :D
VastaaPoistaNo onhan ne nyt pelottavia. Varsinki tollee kun näyttävät keskimmäistä törkeesti. Rusinoissa pysytellään! :D
PoistaNo niinpä onkin. :D
VastaaPoistaIhanaa tulla tänne sun luo väsyneenä tirskumaan, täällä on aina niin kivaa. :)
Hah! Ilo on minun puolellani!
PoistaNyt täytyy kyllä sanoa, että tuo pupu korostaa ainakin keskisormen sanomaa! Mulle kelpaisi ainakin. Voisi olla joskus tiukassa tilanteessa käyttöä ;)
VastaaPoistaNo eikö! Must aika törkee pupu. Mä oon miettinyt kans, et jollei taaperolle kelpaa, niin otan itselleni. Vaikka sitten autonrattiin. Eikö siellä noi keskimmäiset viuhu eniten?
PoistaEikä, sehän on hurjan söpö. Voi pupu-parkaa, tulla nyt torjutuksi jouluna kun on monta päivää omassa pussissaan vuoroaan odottanut. :(
VastaaPoista-Nuunu
Niin :( Mutta mä annoin sille hyvän kodin silti, vaikkei lapsi hänestä pitänytkään. Just silittelin sitä tossa ;)
Poista