Tietoa mainostajalle ›

Ei enää koskaan mihinkään

5.4.2015

Myönnettäköön, että takaisinlähtö olisi kannattanut sijoittaa tuntia, kahtakin aikaisemmaksi, sillä kellon ollessa kahdeksan illalla ja koti...

Myönnettäköön, että takaisinlähtö olisi kannattanut sijoittaa tuntia, kahtakin aikaisemmaksi, sillä kellon ollessa kahdeksan illalla ja kotimatkan ollessa vasta aluillaan, ei voi olettaa, että kaikki menisi nappiin.

Taapero on aika helppo matkustuskaveri jo. Parin tunnin matkat sujuvat hyvin, ja jos joskus matka meinaa kyllästyttää, rusinat tai muut naposteltavat auttavat taas jaksamaan. 

Vauvan jaksamista taas on vaikea vielä ennakoida. Jos viime viikolla vauva oli varma autossa viihtyjä, tällä viikolla ei niin ehkä enää olekaan. Esimakua kaukaloraivarista saimme jo aiemmin tällä viikolla, ja tänään se yllätti taas. Juuri harmillisella hetkellä, kun isoveljeäkin jo väsytti, eikä pysähtyminen nappaisi ketään.

No pysähtyä kuitenkin piti. Matka pääkaupungista kotiin oli pakko keskeyttää, kun ääntänsä käheäksi huutava vauva ei rauhoittunut enää millään. Oli päästävä imettämään, joten kaarrettiin huoltoasemalle. Juuri autoon nukahtanut taaperoparka heräsi pikkusiskon itkuun ja väsyneenä alkoi itkeä myös. 

Kaksi räkä poskella itkevää lasta kannettiin huoltoasemalle. Toinen lastenhoitohuoneeseen imetykseen, toinen leikkipaikalle. Kiitos leikkipaikan karusellista, joka sai taaperon unohtamaan murheensa ja kiitos lastenhoitohuoneen tuomasta rauhasta, joka tyynnytti vauvan. Ja sen äidin. Olisi ollut kurjaa kaivella tissiä esiin hikipäissään karjuvalle vauvalle kaikkien huoltoaseman asiakkaiden silmien alla. Lastenhoitohuone oli sillä hetkellä parasta mitä maa päällään kantoi.

Lastenhoitohuone oli oikeastaan niin autuas paikka, että ehdin jo ajatella, voisiko sinne jäädä yöksi. Mietin, etten halua poistua sieltä lainkaan, jos juuri saavutettu rauha rikkoontuu siksi taas. En edes tiedä, olimmeko vauvan kanssa siellä kymmenen minuuttia vai puoli tuntia, koska aika tuntui pysähtyvän. Se hetki, kun raivokkaasti itkevä vauva rauhoittuu rinnalle, on niin helpottava, että koko muu maailma häviää. Ajantaju, kaikki.


Juuri ja juuri hereillä pysyvä vauva siirrettiin takaisin turvakaukaloon ja matka jatkui. Yliväsynyt, jo kerran aikaisemmin nukahtanut taapero vaikeroi hetken ennen kuin nukahti uudelleen. Vauvakin simahti lopulta autoon, mutta koko loppumatka jännitettiin, pääsisimmekö kotiin itkuitta. 

Kotona taapero kannettiin suoraan autosta sänkyyn ja vauva vaipanvaihdon kautta myös. Kun kaikki olivat viimein omissa pedeissään, tyytyväisinä ja tuudittuneina, päätin yhden asian: Ollaan tässä aina, peiton alla ja turvassa, levollisina ja hiljaa. Ei mennä enää koskaan ikinä mihinkään.

Ainakaan ennen seuraavaa kertaa.

You Might Also Like

11 kommenttia

  1. Tutun kuuloista häslinkiä. :D Me lähdetään keskiviikkona samanlaisella kokoonpanolla reissuun. Saa nähdä, mitä tuleman pitää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea matkaan! Suosittelen vähän parempaa aikataulutusta kuin me! :D

      Poista
  2. Apuva, meillä koittaa eka pidempi reissu vauvan kanssa perjantaina. Ajoitukset on yritetty miettiä oikein mutta mutta... sittenhän sen näkee...aika paljon hirvittää kuitenkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasia on, että varaa aikaa pysähtelyyn! Meillä vaan painoi vielä takaraivossa kotona odottavat koirat, mikä lisäsi stressiä entisestään. Mutta eipä me myöhästytty aikataulustamme kuin ehkä vartin! :)

      Poista
  3. Täällä on kanssa vain kantapään kautta opittu, että aikainen lintu madon nappaa. Aikaisin liikkeelle ja aikaisin kotiin. Kyllä sitä pari kertaa mentiin ass edellä puuhun, että tajuttiin. Mutta mitenkäs sitä muuten ihminen mitään käsittäisi. Kai. Ja ihan sama tunne täälläkin aina niiden reissujen jälkeen, että mihinkään en enää varmana lähde! .....:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, niihän se on! Ajoissa pitäs olla liikkeellä. Ja niin sitä tulee aina lähdettyä, vaikka kuinka tuntuis, että nevör ögen! :D

      Poista
  4. Hehe, ihan "paristi" olen kironnut mammoja jotka istuu imettämässä siellä lastenhoitohuoneessa, joka yleensä sattuu olemaan myös huoltoaseman ainoa invavessa, johon kumma kyllä on pitänyt sijoittaa myös mestan ainoa potta ja hoitopöytä! Pyörätuolissa olevaa kun on turha koittaa normivessaan sulloa. Ja niskakakat vajaan vuoden ikäiseltä on pahuksen hankala siivota ilman hoitopöytää. Keskimmäinen oli taas meillä aikanaan pönttökammoinen muuten jo kuivaksi opittuaan. Ei siis ilveelläkään saanut hanta istutettua pöntölle ilman supistusrengasta. Joten potta oli ainoa mahis. Ja kun tuollaisen 1,5v:n pidätyskyky on aika rajallinen vaikka kuiva jo olikin. Joten kyllä on rumia sanoja tullut vessaan jonottaessa kun joku toinen on siellä unohtanut ajantajun! Ymmärrän siis täysin, että joku ei halua imettää julkisesti huoltoaseman pöydässä tai yli puolivuotiaan kanssa tämä on haastavaa kun lapsen pää pyörii ohikulkijoiden perään. Mutta siinä jonossa ei ajantaju todella päässyt unohtumaan :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo ei onneksi ollut huoltoaseman ainoa lastenhoitohuone (niitä oli ainakin kaksi siinä käytävällä vierekkäin), eikä myöskään samalla invavessa. Invavessat olivat erikseen. En yllensä imetä muualla kuin just siinä missä satun olemaan, mutta tämä oli nyt poikkeus. Että minun takiani ei ainakaan kenenkään pyörätuolihenkilön tai lapsen ole tarvinnut pidätellä. Mutta jos joskus tarvisi, niin en ottaisi pahalla jos oveen koputettaisiin ja kohteliaasti kerrottaisiin, mikä on tilanne. :)

      Poista
  5. Juu ei kommentti ollut pahalla sinulle kirjoitettu, pahoittelut jos sen sellaiseksi tulkitsit. Meillä näitä tilanteita on ollut kun paljon reissataan kotimaassakin kun sukulaiset asuu kaukana ja lapsia on neljä.
    Itse en jotenkin tajua sitä logiikkaa, että vessaan edes laitetaan imetystä varten joku tuoli tai peräti nojatuoli. Tätähän tapahtuu huoltoasemien lisäksi julkisissa tiloissa ja esimerkiksi seurakuntataloilla olen ristiäisten/häiden/rippijuhlien yhteydessä törmännyt tähän. Saniteettitila = ruokailutila? Ei kiitos! Luulisi että sellainen rauhallinen kulmaus jonnekin muuallekin mahtuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ottanut pahalla! :) Se on ihan totta, ettei vessa ole yhtäkuin vauvan ruokailutila. Tuossakin oli sillee kivasti, että siinä oli hoitopöytä ja tuoli ja sitten erillisen oven takana vielä vessa. Taisi siinä lasten pikkupikkuvessanpönttö olla samassa, mutta ei kuitenkaan tuntunut niin vessalta se huone. Tuollainen huone, missä on se hoitopöytä, tuoli ja muut on ihan mahtavia joissain tilanteissa, just vaikka tässä pikkuihmisen väsymysnälkäraivossa. Ja ite pääsi pissille samalla. Fiksua myös ABC:lta ettei invavessa ole samassa, vaan kaikki jutut on erikseen! Pisteet niille koko hommasta! :)

      Poista
    2. On noita ABC-asemia kovin erilaisia, kun niillä me enimmäkseen käydään eli nuo huonotkin kokemukset on juuri kyseiseltä ketjulta. Olenpa törmännyt sellaiseenkin, missä oli erikseen lastenhoitohuone ilman pönttöä. Potta siellä kyllä oli ja lapsen saatua kakkansa väännettyä aloin vasta miettiä mihinköhän sen tyhjennän :-)

      Samoinhan niissä on leikkipaikkojen tasossa isoja eroja. Kun lapset jo istuu autossa, kaipaisi usein leikkipaikkaa, jossa voisi vähän päästellä höyryjä eli muutakin kuin piirustuspöydän ja tv:n. Kesäaikaanhan noissa pieni "puisto" yleensä onkin vieressä.

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki