Tietoa mainostajalle ›

Itkua euron tähden

20.4.2015

"Joo, ne on ne imetyshormonit", on yksi jos toinenkin kaveri todennut, kun olen ollut herkkis. Ollut turhaa huolissani jostain tai...

"Joo, ne on ne imetyshormonit", on yksi jos toinenkin kaveri todennut, kun olen ollut herkkis. Ollut turhaa huolissani jostain tai ylianalysoinut. "Imetyshormonit – niin kai sitten", olen vastannut epäuskoisena.

Tänään kuitenkin tapahtui jotain, mitä ei oikein voi järjellä selittää. 

Olimme lapsen kanssa lääkäriasemalla korvien putkituksessa ja koska lapsi ei saanut syödä aamupalaa ennen operaatiota, emme me vanhemmatkaan syöneet. Ajatuksena oli, että kun lapsi menee putkitukseen, menemme sillä aikaa aamupalalle.


Putkitukseen pääsy kuitenkin venyi parilla tunnilla. Miehen piti lähteä jo töihin ja heti kun olin saattanut lapsen leikkauspöydälle, kipitin kahvilaan, jossa oli aamupalaa tarjolla yhteentoista asti. Olin vielä käynyt tarkistamassa asian ja huikannut, että jee, tullaan heti kun lapsi pääsee putkitukseen.

Kun pääsin kahvilan tiskille, kello oli minuutin, ehkä kaksi yli yksitoista. Kysyin, ehtiikö aamupalan vielä saamaan, koska myöhästyin lapsen päästyä niin myöhään saliin sisälle, mutta vastaus oli ei. "Koska se on yhteentoista saakka". 

No ei siinä sitten. Mutta tiedättekö mitä? 

Huuli alkoi väpättää ja kyyneleet yrittivät vyöryä silmäkulmista. 

Menin tolaltani. En pystynyt puhumaan kahvilan tytölle ja antamaan vaihtoehtoista tilaustani. Mie romahin. Meinasin alkaa itkeä, KOSKA EN SAANUT AAMUPALAA!?! 

Mitä helvettiä äiti-ihminen, mitä hel-vet-ti-ä?

Keräilin itseäni tovin ja sain tilattua täysin saman setin kuin mitä the aamupala olisi sisältänyt: Sämpylän, kahvin ja tuoremehun. Nyt se vaan maksoi vajaan seitsemän euron sijaan vajaat kahdeksan euroa. Ja minä meinasin itkeä. Euron takia.


Yhteentoista asti.

Jälkikäteen kun ajattelee, niin kysehän ei ollut siitä eurosta. Kyse oli jostain kaipaamastani ymmärryksestä. Että jos myöhästyy minuutin, koska lapsi meni myöhässä nukutukseen putkitusta varten ja se kaikki on vähän jännittävää äidillekin, niin oisko se ollut ihan kamala asia myydä se setti silti sillä aamiaisen hinnalla. 

No ei olisi ollut, mutta ei ollut se eurokaan. Että eihän tuo nyt ole juttu eikä mikään, mutta näin kävi. Ja sitten kun se itku yrittää tulla, niin se sitten yrittää tulla. Ihan hulluna. 

Nyyhkin hetken euron kalliimpi sämpylä suussani ja sitten pitikin jo mennä heräilevää taaperoa silittelemään. Taapero oli ollut siellä ihan fine, mut mie romahin sillä aikaa. 

Joo, ne on ne imetyshormonit.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Tai sit nää raskaushormoonit! Menin tänään innoissani ostamaan sitä THE höyrypesuria ja kotona hoksasim että sillä samalla kirjainyhdistelmällä on vanhaa keltaista (eli rumaa) mallia ja uutta valkoista, jossa on semmonen jatkovarsi mitä uudessa ei ole. Itku tuli kum hoksasin asian enkä oo varma saanko tosta rahoja takas vai ainoastaan lahjakortin. sitä uutta versiota ei tietty tuolla just ollu... kuinka naurettavista asioista sitä pillittääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh no! Mutta kyllä tosta saakn jo itkeä! Meikä ainakin itkis! Ja hei, muista: Aina voi yritttää siinä vaihdon hetkellä myös itkemistä. Ehkä ne heltyy ja suostuu? ;)

      Poista
  2. Voi ei, olikohan kassalla se vanhempi rouva, joka on aika tiukka tätsä? -_- Toi olis kyllä niin vahva periaatekysymys mullekin...en ymmärrä ketjukahviloita kun pitää olla niin tarkkaa kaikki.

    Mä olen myös muutenkin herkkä, mutta nyt raskaana sellainen ärsyttävä lisäefekti et se märinä lopu ollenkaan. En muista mikä juttu oli kyseessä, mut aikaa oli kulunut jo ehkä kaksi tuntia kun mies kysyi, että mitä mä nyt taas nyyhkin? Sit alkoi jo naurattaa itseäkin kun vastasin nyyhkien, että "Ei taas...ku vielä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ku oli semmonen nuorempi. Ehkä ne on vaan kaikki ankeita... eiku siis täsmällisiä ;) Vaikka ymmärrän-ymmärrän, että raja on johonkin vedettävä. Jööh.

      Voi sua kans! En kestä! "Ei taas... ku vielä" <3

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki