Tapasin bussissa erään mummukan. Se oli semmonen vanhan liiton kunnon emäntä. Paineli menemään rollaattorilla ja oli oikein kovaääninen. Yllään sillä oli sellainen tavallinen emännän mekko, kukallinen tottakai, ja naama sillä oli naurusta rypyillä. 

No sehän tiätty kiinnitti huomion vaunuissa istuviin lapsiin. Siinä vieressä kun matkustivat. Meitä oli minä ja vauva, sekä joku toinen äiti puolitoistavuotiaan tyttönsä kanssa. Mummoihminen alkoi lirkutella puolitoistavuotiaalle ja kehui tämän punaista tukkaa. Sitten se kysyi, että minkä ikäinen se minulla vaunuissa on ja kertoi samaan hengenvetoon, että hälläkin on jo ainakin kuusi lastenlasta, joista kaikki poikia.

Omatkin lapset kaikki poikia tyynni ja niilläkin kaikki poikia. Juu-u, poikia vain. "Ensin minun vanhin teki poikia, sitten seuraava teki poikia, sitten vanhin vaihtoi jo vaimoakin ja sai taas poikia, ja sitten nuorinkin sai vaan poikia." Siihen väliin yritin osallistua ja kertoa, että mieheni suvussa tuppasi olemaan vähän sama, että poikia vaan tuli, kunnes tämä meidän vauva sitten oli 40-vuoteen pitkästä aikaa tyttö.

Mummo ei kamalasti minua ehtinyt omilta jutuiltaan kuunnella, mutta haukkui jossain välissä bussikuskin susipaskaksi "ku ei se ossaa aijjaa tuoho kynnyksen vieree" ja jatkoi sitten: "toisaalta onhan se hyvä, että poikia tullee. Ku niitä on niin paljon helepompi kasvattaakki. Tytöt ne tuppaa olemaan vähä semmosia, että ne hyppää siinä kaheksantoista korvilla mihivvaa autoon, kuha saavat vähän tupakkia ja juotsikkaa, hehheh!"

Ai simmottis ne tytöt tekee? Noni, ei kait siinä. 

Kumpikaan meistä äiti-ihmisistä ei osannut vastata mummukalle mitään. Sen verran tyhjentävää matskua laukoi hän. Hymyiltiin vaan vähän vaivaantuneina.

Tää mummo oli muuten melko varmasti elänyt Täällä pohjan tähden alla, koska se muistutti ihan Aune Leppästä – juu, sitä äänekkäästi käkättävää ja kaakattavaa, saunassa muhinoivaa emäntää, jos muistatte hahmon. 

Jälkikäteen mietinkin, että nyt tais mummukka kyllä jutella vaa omista tyttöajoistaan. Vai mistä luulitte äitien osaavan varoittaa tyttäriään, öhö-öhö? 

Oh, you dirty granny. 

***

Mä olen muuten aina miettinyt, että missähän vaiheessa sitä itsekin saavuttais sellaisen vanhusten hyväntahtoisen syyntakeettomuuden. Sellaisen, jossa voi laukoa ihamitäsattuu bussikuskeille, kaupankassoille tahi nuorisolle, ilman, että kukaan pahastuu mistään? Että koska sais kuitattua kaikki vaan mummoudella? 

Sitä ootellessa.