Tietoa mainostajalle ›

24 minuuttia

16.7.2015

24 minuuttia. Sen se ottaa, ennen kuin meidän vauva hoksaa minun olevan pois hänen välittömästä läheisyydestään. Sitten alkaa sellainen itku...

24 minuuttia. Sen se ottaa, ennen kuin meidän vauva hoksaa minun olevan pois hänen välittömästä läheisyydestään. Sitten alkaa sellainen itku, johon ei auta muu kuin minä. Kuukauden sisään on testattu, nimittäin:

Kesäteatterissa. 
Siinä on just ensimmäiset dialogit käyty ja toka biisi alkamassa, kun mummi laittaa katsomon ulkopuolelta viestiä, että nyt itkee, eikä muuten rauhoitu, apua.

Lenkillä.  
Ei kerkeä kuin vetää trikoot jalkaan, valita musat ja ottaa parit ekat juoksuaskeleet, kun vauva jo hermostuu ja kotona on helvetti irti. Tosin tämä selvisi minulle vasta lenkin jälkeen, kun itkua oli jo ollut 20 minuuttia. 

Illallistreffeillä blogimuijien kanssa.
Just kun olet nauttimassa alkuruokaa, tulee isiltä puhelu, että ei, ei tämä tahdo olla ilman sinua, apua.


Että näyttää siltä, että minut saa vastaisuudessakin vain pienen avecin kera mihinkään. 

Paitsi joskus tuurilla, kun vauva on nukahtanut päikkäreille vaunuihin ja joku jaksaa lykkiä vaunuja tauotta. Silloin saattaa olla, että vauvaihminen ei huomaa puoleentoista tuntiin mitään. Mutta sitä ei tosin osaa ennustaa, mikä tekee poissaolon, tai lähinnä sen suunnittelun vähän haastavaksi.

Mutta semmosta se nyt vaan on. Vielä jonkin aikaa. Kenties se eräänä päivänä helpottaa.

Ja onhan se toki kunnia: olla nyt jollekin koko maailma.


Mutta mitä kaikkea tuolla kaikella 24 minuutilla sitten tekisi? 

Söiskö pari jätskiä putkeen yksin pimeässä, vain läppärin valo naamassa ja olis ihan et huhhuh? Kirjoittaisi siitä äkkiä tänne ja harkitsisi vielä kolmannen jätskin syömistä? 

Tein. <3 

You Might Also Like

14 kommenttia

  1. Ihana postaus! Ja ihana tuo alin kuva...no juu onhan tuo ylinkin kiva..:D

    VastaaPoista
  2. Haha, tiedän niin tunteen :)

    Nyt vauvan ollessa 8kk oon saanut napanuoraa jo venytettyä hiukan pidemmälle ja otinpa tuossa vapaapäivän ja menin eräänä sunnuntaina ihan kaksin läppärin kanssa läheiseen kahvilaan KOKO PÄIVÄKSI. No okei, neljän tunnin jälkeen kävin kotona imettämässä ja sitten menin toiseen kahvilaan vielä neljäksi tunniksi.

    Muistuttelen itselleni, että tää aika on lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi tolle pikkutyypille ja kyllä mä elämäni saan taas takasin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niihä se o. Aikansa kaikkea, eikä tämä vaihe ikuisesti kestä. Mutta vähän oon paikoittain kade joillekki äideille kö pääsevät rauhassa syömään ja jopa viinille! :)

      Poista
  3. Hei täällä kohtalonsisar! :D Rakas pieni tissitakiaiseni ARVAA heti, jos yritän vähänkään poistua vaikka lenkille tai kirjastoon kaksin isoveikon kanssa. Mutta hah, nyt on kehitetty niin ovela tuttipullo, että jopa meidänkin neito sen hyväksyy ilman teatraalisia kakomisliikkeitä ja kiljuntaa: Philipsin Avent Natural tuttipullo. Pitäisi olla luonnonmukainen ja mahdollisimman tissintyylinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä on joku tommonen ovela vaisto. Toinen juttu on se, kun meinaan alkaa syödä. Vauva herää välittömästi ja vaatii seuraa/tissiä/syliä tms. etten varmana saa syödä ruokaani kahta kättä käyttäen! :D

      Meillä ei taida edes olla (ainakaan joka kerta) syömisestä kiinni, vaan ihan vaan siitä, että se tahtoo ja tarvii minut. Vaikka se ois just syönyt ja kaikkea, niin ei vaan muut kelpaa ku äiti. Että otettuhan tässä pitää kai vaan olla! ;) Muttan paan ylös tuon merkin ja koitan jos tuttipulloa vielä tarvitaan!

      Poista
    2. Tulee bany blues sarjakuvasta mieleen se kun äiti sanoo: ainoa minkä olen syönyt lämpimänä vauvan kanssa on jäätelö...

      Poista
    3. Hahahah, se muuten on varsin osuva ilmaus! :D

      Poista
  4. Jep jep, samaistun. Istuin juuri aurinkoisella terassilla täysi valkoviinilasi edessäni ja totesin seurassa olleelle kaverilleni, että tämä se vasta on elämää. Ja sitten puhelin soi. Vauva ei rauhoitu, tule äkkiä kotiin. Hylätty, täysi valkoviinilasi itkettää mua vähän vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou mään! Ei ole mitään traagisempaa, kuin hylätty täysi viinilasi! I feel you. Voimia sulle sekä viinilasille! <3 :D

      Poista
  5. Kuin flashback parin vuoden takaiseen elämääni. Olinkin jo unohtanut sen. Nyt kun 2,5-vee on mökkeilemässä isovanhempien kanssa ja nautiskelen jääkylmää cavaa, arvostan tätä hetken rauhaa piirun verran enemmän. T. Tiinahema

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ÄÄÄÄÄ! Kyllä tuo aika kai meillekin koittaa vielä! Paitsi ei mökkiä ja isovanhempia, mutta ehkä täti ja niiden koti! Haha! Nauti cavastasi! <3

      Poista
  6. Tuttua, en mä ikinä liikkunut ilman vauvaa mihinkään. Nyt sama varmaan edessä ;) mutta siinähän se menee jos rattaissa viihtyy. Vaikka olisi siellä lenkillä, syömässä tai kesäteatterissa liinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meneehän se! Ja nyt muuten vasta tajuaa senkin, kuinka helppoa aikanaan on ollut pelkän vauvan kanssa: siinähän se kulkee matkassa! :D Siis jos tosiaan on semmosta lupsakkaa vauvasorttia.

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki